Seuraavaksi me jätettiin Truskavets ja upea Mirotel Resort & Spa taaksemme ja jatkettiin autoilla kohti Lviviä. Oli kiva, kun matkustettiin päiväsaikaan ja päästiin ikkunoista näkemään vähän maisemia, toisin kun menomatkalla pimeessä. Matkalla nähtiin muuten tosi paljon haikaroita.
Lviv on Länsi-Ukrainassa sijaitseva 700 000 asukkaan kaupunki, jossa itä ja länsi yhdistyy ainutlaatuisella tavalla ja tuo ihastuttava kaupunki onkin mun mielestä tosi keski-Eurooppamainen. Majapaikkana Lvivissä meillä oli Hotel Leopolis. Hotelli oli taas aikamoinen ja saatte kuulla siitäkin vielä oman postauksen verran!
Nopean hotellikierroksen ja huoneen ihastelun jälkeen kiirehdittiin vanhan kaupungin katuja pitkin kahvilaan nimeltään Svit Kavy (World of Coffee). Mentiin kiireellä, sillä meillä oli tapaaminen kahvilassa Lvivin pormestarin Andrii Sadovin kanssa. Kahvila oli oikein miellyttävä ja join siellä kaakaon ja söin ihanan ison macaronsin. Lvivissä on paljon kivanoloisia kahviloita ja siellä järjestetään vuosittain kahvifestivaalit, joissa tämä Svit Kavy on voittanut useamman kerran parhaan kahvilan palkinnon. Kahvista en osaa sanoa mitään, kun en sitä juo, mutta kaakao oli hyvää ja paikka tosi viihtyisä.
Matkaseuralaisiani
Lisää matkaseuralaisia ja kunnianarvoisa pormestari tulkkeineenKahvilasta jatkettiin matkaa Lvivn Tourist Information Centreen. Lvivin vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde ja se onkin jo itsessään kuin suuri ulkoilmamuseo täynnä kauniita vanhoja taloja ja mukulakivikatuja. Turisti-infosta voi hakea ilmaisen vihkosen, jossa on karttaan merkitty kävelyreitti ja tietoa kohteista.
Aika kivannäköinen kahvila
Pyörähdetiin myös kirkossa, jossa oli hieno lattiaTuristi-infoon tutustumisen jälkeen käytiin nopeasti hotellilla ja valmistauduttiin illalliseen, jota syötiin ravintola Kumpelissa. Kun saavuttiin paikalle, oli pöytä katettu jo täyteen jos jonkilaisia paikallisia ruokia! Mun suosikkeja olivat ihanat juustot ja kiteinen hunaja niiden kanssa. Pöydässä oli myös Ukrainalaista herkkua nimeltään salo, joka on ihrasta tehtyä leivänpäällistä, jota usein syödään valkosipulin kanssa. Luulin aluksi sitä juustoksi, mutta kun kuulin mitä se oikeasti oli, jätinkin ottamatta... Tosin taisin syödä samaa tavaraa levitettävässä muodossa, kun luulin sen olevan jotain perus voita tai levitettä. Levite ainakin olisi ehkä kaivannut sitä valkosipulia kaveriksi, sillä se maistui aika mitään sanomattomalle eikä ainakaan tullut tunne, että olisin lisää halunnut. Kun kaikkea oli maisteltu, tuli tarjoilija kysymään mitä haluaisimme pääruoksi. Huh, vieläkö piti lisää syödä! Päätettiin tilata muutama yhteinen annos, josta kaikki saisivat maistella. Hetken päästä pöytään kannettiin vadeittain lisää ruokaa. Tarjolla oli mm. tosi hyvää pitkään haudutettua lihaa ja varmaan metri makkaraa. Lisukkeeksi oli jotain juustoisen mannapuuron tapaista ruokaa, joka oli myös hyvää. Harmi vaan, että ruokaa oli vähän liikaa eikä kaikkea jaksettu millään syödä...
Kumpelissa toimii myös baari ja sen erikoisuutena on naisen keskivartaloa kuvaava pronssinvärinen patsas, josta sai olutta, jos osasi naisen rintoja oikealla tavalla hieroa. Mä en käynyt kokeilemassa, kun en kaljaa juo, mutta kyllä sieltä osa sai juomaa tulemaan.
Kun mahat pullollaan lähdettiin ravintolasta, oli meillä edessä vielä iltainen kaupunkikierros Lvivissä. Kierrettiin vanhaa kaupunkia ja kuultiin sen historiasta. Pyörähdettiin myös pienessä modernin taiteen museossa ja baarissa, jonka oli nimetty tuon paikallisen rasvaisen herkun, salon, mukaan. Ei menty baariin sisälle, mutta katseltiin aulassa olevia rasvaan liittyviä taideteoksia.
Kaikkien matkalla syötyjen herkkujen jälkeen, en uskaltautunut rasvakontrolliin...
Kaupunkikierroksen lopussa käveltiin tunnelmallisten iltamarkkoinoiden läpi. Pienissä kojuissa oli myynnissä kaikenlaisia käsitöitä, matkamuistoja ja paikallisia herkkuja. Ihmisiä oli paljon liikkellä ja markkinat ovatkin paikallisten suosittu kohtaamispaikka.
Harmi, että maha oli niin täynnä, ettei markkinoilta tehnyt mieli ostaa mitään herkkuja...
Kierroksen jälkeen oltiin aika puhki ja lähdinkin vaan takaisin hotellille nauttimaan upeasta huoneestani ja lepäämään. Ja kirjoittamaan blogia...
Seuraavasta päivästä Lvivissä seuraavassa postauksessa.
P.S. Jos et muuten vielä seuraa Eat Hoop Lovea Facebookissa, sen voi tehdä täällä. Tai jos haluat nähdä vähän ajankohtaisempia kuvia siitä missä milloinkin mennään, löydyn Instagramista nimellä eathooplove.
*Postaus toteutettu yhteistyössä Ukraine International Airlinesin kanssa
Ei kommentteja