Sisällön tarjoaa Blogger.

Kesän aloitus Särkänniemessä ja Tampereella


Me potkaistiin viime sunnuntaina kesäretkikausi avatuksi, kun vietettiin päivää koko perheen voimin Särkänniemessä ja Tampereella. Rio on tehnyt viime aikoina ihan tosi paljon töitä, eikä olla keretty tehdä oikein mitään kivaa yhdessä aikoihin, joten tää oli aivan täydellinen pikku piristys arkeen ja startti tulevaan kesään!

Me matkustettiin Tampereelle junalla, joka on kyllä lasten kanssa niin kiva tapa kulkea, kun pääsee leikkivaunuun. Me lähdettiin lähes kukon laulun aikaan, mutta matka meni oikein kivasti aamupalaa syöden ja leikkien. Ja rautatieasemalta päästiin kätevästi paikallisbussilla Särkäniemeen.

Äidin oma-aika

Äidin oma-aika

Äidin oma-aika on asia, joka joillekin äideille on itsestäänselvyys eikä ilman omia hetkia ja latautumista jaksa pyörittää arkea ja toisille taas on aivan turhuutta, jota he eivät koe edes tarvitsevansa. Ihmiset ovat erilaisia ja tietysti voi olla äitejä, jotka nauttivat siitä, että voivat olla koko ajan lastensa kanssa ja illalla hetken ehkä miehensä seurassa ja se riittää. Mutta mä uskon, että vaikka kuinka lapsiaan rakastaakin, useimmat äidit kaipaavan myös niitä omia hetkiä tai harrastuksia joko aivan yksin tai omien kavereiden kanssa. 

Kun meillä oli vain yksi lapsi, mä sain viettää omaa aikaa melko ruhtinaallisesti. Aloin käymään satunnaisesti joogatunneilla Alexan ollessa noin 3kk ikäinen ja kävin aika paljon treenaamassa yksikseni tai Alexan nukkuessa päiväunia. Näin jonkin verran kavereitakin yksin, vaikka useimmiten taisi kuitenkin Alexa olla mukana. Parisuhdeaikaa meillä ei Rion kanssa ollut kovinkaan usein, mutta kuitenkin silloin tällöin käytiin leffassa tms. ja Alexa oli joitakin kertoja mummin luona yökylässä. Ja tämän lisäksi mulla oli tietysti päivittäin omaa-aikaa, kun Alexa nukkui päiväunia (joskus vähemmän, joskus enemmän), jonka käytin usein blogin kirjoittamiseen, treeniin, kaupoissa kiertelyyn tai ihan vain kotona puuhailuun tai lorvailuun. 

Ja tähän olin oikeastaan aika tyytyväinen, sillä itse ainakin olen parempi äiti sen jälkeen, kun saan välillä olla ihan rauhassa ja tehdä omia juttujani.

Valmiina kiinteiden aloitukseen!

Valmiina kiinteiden aloitukseen!

Iiiik, huomenna Lunalla tulee 6kk täyteen ja me aloitetaan kiinteiden maistelu! 

Alexahan aloitti  maistelemaan soseita jo 4,5kk ikäisenä neuvolan ohjeistuksesta, kun en muusta silloin tiennyt, vaikka hyvin olisi voinut odotella vähän pidempäänkin... Ensimmäiset maistiaiset hän sai sitterissä, kun ei tiedetty, ettei se ole todellakaan turvallinen paikka syödä. Asiasta ei mainittu neuvolassa mitään eikä kerrottu missä vauvaa voisi turvallisesti syöttää (eli syöttötuolissa tai sylissä). Myöhemmin alettiin antamaan Alexalle myös sormiruokaa, mutta enemmän hän kuitenkin söi soseita. Yleensä päivässä taisi olla ehkä yksi sormiruoka-ateria ja muut syötettiin. 

Lunaa halusin täysimettää 6kk jo ihan senkin takia, kun ei voida tietää jos koliikki-itkut kuitenkin liittyivätkin vaikka suoliston kehittymättömyyteen enkä halunnut yhtään turhan aikaisin sitä rasittaa. Ajateltiin aloittaa sormiruoalla, mutta olen aika varma, että hänestäkin tulee soseiden ja sormiruoan sekasyöjä. En ehkä vain kestä viittä kertaa päivässä sitä sotkua mikä sormiruoasta tulee, heh. Ja siksi esim. puuro tullaan kyllä syöttämään eikä anneta lapsen itse sitä kauhoa. Lisäksi muualla kuin kotona syödessä voi olla helpompi syöttää. 

Pärjääkö pikkulapsiperhe ilman mikroa?


Käytetäänkö teillä mikroa? Mä olen jo pitkään miettinyt mikrosta luopumista, sillä en pidä sitä kovin järkevänä laitteena ruoan lämmittämiseen... Se on kuitenkin meillä tähän asti ollut, sillä onhan se varsinkin pikkulapsiarjessa ihan hemmetin kätevä. Niinpä olin ajatellut luopua mikrosta ehkä siinä vaiheessa kun Luna alkaa myös syömään samaa ruokaa meidän kanssa. MUTTA, viime viikolla mikro sanoikin jo poks ja meni rikki... 

Mikron käytöstähän on monenlaista mielipidettä. Toiset ajattelevat sen tuhoavan ruoan kaikki ravintoaineet ja sädettämisen mahdollisesti aiheuttavan muutoksia ruoassa tehden sen jopa epäterveelliseksi. Lisäksi mikrossa usein käytetyistä muoviastioista saattaa vapautua ruokaan haitallisia aineita. Ja toiset taas ajattelevan kaiken tämän olevan ihan puppua ja kokevat mikron aivan yhdenvertaiseksi lämmitysmuodoksi kuin uunin tai hellankin. 

WHO:n uudet linjaukset pienten lasten ruutuaikaan -Pysytäänkö teillä näissä?

WHOn uudet linjaukset pienten lasten ruutuaikaan

Maailman Terveysjärjestö WHO julkaisi keskiviikkona lasten turvallisen ruutuajan rajat. Alle 5-vuotiaille suositus on max. 1h/päivä ja alle 1-vuotiaiden ei tarvitsisi nähdä ruutua ollenkaan. Miten on, pysytäänkö teillä näissä rajoissa?

Luin tämän uutisen tänään aamupalalla selatessani puhelinta samalla kuin 3-vuotiaani katseli toisessa huoneessa telkkarin aamuohjelmia syöden siellä omaa aamiaistaan ja tunsin kieltämättä pienen piston sydämessäni... 

Mutta rehellisyyden nimissä, yleensä meillä kyllä syödään aamupala, kuten muutkin ruoat, yhdessä keittiössä. Tai yhdessä on useimmiten vain minä ja Alexa, sillä Rio harvoin syö samaan aikaan meidän kanssa ja Luna ei ihan vielä ole aloittanut ruokailua. Eikä meillä normaalisti katsella mitään ohjelmia syödessä, jota tiedän monen vanhemman käyttävän keinona saada pieni lapsi syömään paremmin. Kieltämättä tykkään itsekin syödä iltapalani telkkarin edessä, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja ennen lapsia söin muutenkin usein katsellen jotain ohjelmaa tai lukien, mutta se johtui  siitä, että söin yksin ja se oli aika tylsää. Lapsilleni minun ei kuitenkaan tarvitse tätä tapaa opettaa, sillä me voimme syödä yhdessä ja jutella vaikka päivän tapahtumista. Viime aikoina kuitenkin Alexa on halunnut välillä syödä aamupalaa telkkarin edessä, jota en ole jaksanut kieltää, kun olen siinä samalla saanut itsellenikin houkuttelevan somehetken Lunan ollessa yleensä tissillä...

Pääsiäisyllätys ilman suklaaövereitä

Pääsiäisyllätys ilman suklaaövereitä

Ajattelin tulla jakamaan pikaisen pääsiäisvinkin huomista varten niille vanhemmille, jotka eivät halua lapsiensa vielä syövän ainakaan kovin paljoa suklaata. Mäkin olen kyllä alkanut jo lepsumaan Alexan kanssa ja hän on saanut syödä jo jos jonkinlaista herkkua, mutta karkkia tai suklaata ihan suklaana hän ei ole vielä syönyt. Muutaman kerran Alexa on saanut raakasuklaata ja se olisikin oikein kiva pääsiäiseksikin, mutta enpä ole nähnyt missään raakasuklaamunia. Ja kun pääsiäisessä ne munat olisivat juuri se juttu...

Suklaamuniin liittyviä pääsiäisperinteitä on monenlaisia. Toisilla pääsiäispupu tuo munia, toisilla niitä etsitään piiloista jne. Meillä on ollut aina pääsiäiskukko, joka on aamulla muninut suklaamunan tyynyn alle ja tätä perinnettä haluaisin jatkaa omien lastenkin kanssa. Niinpä ostin Tigerista pahviset munat, joihin ajattelin laittaa sisään yllätykset. Tai nyt vielä vaan Alexalle, mutta ehkä ensi vuonna jotain Lunallekin, niin ostin kaksi. 

Perheen Ruokavuosi -vinkkejä terveelliseen ja kasvispainotteiseen ruokailuun

Perheen Ruokavuosi -vinkkejä terveelliseen ja kasvispainotteiseen ruokailuun

Onko sinustakin välillä vaikea keksiä mitä laittaisi ruoksi? Ja vielä sellaista, joka olisi suhteellisen terveellistä, kasvispainotteista ja maistuisi lapsillekin? Meillä ainakin painiskellaan tän aiheen kanssa jatkuvasti, kun tuntuu, että koko ajan syödään vain niitä samoja ruokia...

Mä sain tutustua uuteen Perheen Ruokavuosi -kirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Anni Lehti, Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen. Tämä on heidän toinen kirjansa ja ensimmäinen on ilmeisen suosittu Naperosta nautiskelijaksi -ihania reseptejä sormiruokailuun koko perheelle. 

Perheen ruokavuosi lupaa arjen pelastusta kaikkiin koteihin ja se sisältää yli 60 maukasta ja tervellistä kasvispainotteista ruokaohjetta. Kirja on ihanasti rakennettu kulkemaan vuoden kiertokulun mukaan ja siinä on aivan todella kauniit kuvat. Arvostan myös suuresti sitä, että siinä suositaan satokauden raaka-aineita vuodenaikojen mukaan. Kirja tarjoaa myös ideoita miten ruokavalioon saa lisättyä enemmän kasviksia ja miten koko perhe syö terveellisemmin. Resepteistä löytyy niin ruokia arkeen kuin herkkuja juhlahetkiin.

Kuulostaa siis mahtavalta kirjalta, eikö vaan!

Tärpit Lapsimessuille 2019!


Viikonloppuna on taas kevään kivoin tapahtuma, Lapsimessut! Ajattelin tuttuun tapaan vinkata muutamat tärpit messuille mitä itse ainakin aion käydä katsomassa. Laajaa messuohjelmaa ja näytteilleasettajia kannattaa tutkia vähän etukäteen, jotta näkee mikä itseään kiinnostaa, sillä ohjelmaa on taas todella runsaasti. Mä olen menossa messuille ensin perjantaina vain Lunan kanssa ja toivon, että se antaa mun rauhassa vähän shoppailla. Mukaan tulee mun kaveri, jolla on myös Alexan ikäinen lapsi, mutta nää touhottajat pääsevät ensin mun äitin hoiviin ja liittyvät seuraan sitten jossain vaiheessa, kun äiti niiden kanssa pääsee tulemaan, heh. Lauantaina ajateliin mennä vielä uudestaan enemmän lasten ehdoilla ja tutkimaan kaikkia leikkipaikkoja. 

Joten tässä vinkkejä paikoista, joissa me ainakin aiotaan käydä:

Oodi Otzeille ja vinkit kenkien huoltoon

Oodi Otzeille ja vinkit kenkien huoltoon

Aika moni on varmaan kuullut minimalistisista ja hyvin istuvista Otz-kengistä? Kun mä parisen vuotta sitten laitoin ensimmäistä kertaa Otzit jalkaan, huomasin heti niiden olevan parhaat kengät, jotka mulla on koskaan ollut jalassa. Ja siksipä ajattelin kirjoittaa tämän oodin Otzeille! Eikä tämä muuten ole mikään maksettu mainos, vaan hehkutusta ihan omasta ilosta!

Ozt -kengäthän ovat saaneet innoituksen 5300 vuotta sitten muumioituneen jäämiehen jalkineista ja ne on ideoitu Malibu Beachilla vuonna 2005. Nykyään kengät tunnetaan tyylikkäästä muotoilustaan sekä mukavuudestaan jo ympäri maailmaa. Monet tunnistavat varmaan parhaiten pellavaiset kesä-espadrillet, mutta tiesittekös, että Otzilta löytyy kenkiä käytettäväksi vaikka vuoden ympäri? Ja kun itse laittelin tuossa talvikenkiä kesäsäilöön, huomasin, että multahan löytyy Otzeja oikeastaan jo jokaiseen vuodenaikaan.

Alkuvuoden lapsi / loppuvuoden lapsi

Alkuvuoden lapsi  loppuvuoden lapsi

Kuinka paljon vaikuttaa onko lapsi syntynyt alku- vai loppuvuodesta? Meillä Alexa on syntynyt helmikuun alussa ja Luna marraskuun alussa. Ikäeroa heillä on lähemmäs kolme vuotta (2v9kk), mutta koululuokissa eroa tuleekin vain kaksi. Mielenkiinnolla saadaan siis seurata miten syntymäajankohta tulee vaikuttamaan heidän kehitykseen ja elämään vai tuleeko milläänlailla. 

Mulle tuli tämä asia mieleen suoraan sanottuna ensimmäisen kerran vasta kun juteltiin erään kaverini kanssa ja hän sanoi heidän miettineen sopivaa ajankohtaa milloin aloittaa vauvan yrittämistä juurikin sen mukaan mihin aikaan vuodesta lapsi tulisi sitten syntymään. Ja heillä tärppäsikin heti suunnitellusti ja vauva syntyi alkuvuodesta. Mehän ei varsinaisesti olla missään vaiheessa päätetty Rion kanssa yrittää lasta, sillä molemmat lapset tulivat pahemmin suunnittelematta, joten he tulivat silloin kun tulivat kalenteriin katselematta. En siis yhtään osaa sanoa onko tällainen suunnittelu yleistäkin? Ja voin vain kuvitella kuinka pahalta tällaiset puheet tuntuvat niistä, jotka yrittävät tulla raskaaksi siinä onnistumatta tapahtuisi se sitten mihin aikaan vuodesta tahansa...

Superbee wax wraps, ekologinen vaihtoehto muovikääreille

Kaupallinen yhteistyö: Hyvinvoinnin Tavaratalo

Superbee wax wraps, ekologinen vaihtoehto muovikääreille

Me saatiin Hyvinvoinnin Tavaratalolta testiin Superbee wax wrapseja, eli mehiläisvahakääreitä, jotka ovat ekologisia vaihtoehtoja muovikelmulle ja muille kertakäyttöisille muovipakkauksille. Uudelleen käytettävät mehiläisvahakääreet on tehty puuvillasta, joka on käsitelty mehiläisvahalla, puuhartsilla (pihka) sekä luomukookosöljyllä ja ne ovat vedenkestäviä ja luonnostaan antibakteerisia. 

Mehiläisvahakääreiden käyttö on todella yksinkertaista. Se kääritään haluamansa säilöttävän asian ympärille ja puristetaan hetki paikallaan. Kääre regoi käsien lämpöön ja muotoutuu tiiviisti tuotteen ympärille. Puhdistus tapahtuu huuhtelemalla kääre haalealla vedellä. Kuivumisen jälkeen kääreen voi käyttää uudelleen. Pesuun voi käyttää käyttää myös mietoa saippuaa, mutta liiallista hankausta tulee välttää. Kääre pysyy hyvänä ainakin 12kk, riippuen hieman käyttöasteesta ja loppuunkuluneen kääreen voi kompostoida. 

Lakuvadelmasuklaa-smoothie, joka maistuu aivan raakakakulta!

Lakuvadelmasuklaa-smoothie

Kuulkaapas, jos tiedätte GreenStreetin raakakakut ja niistä sen Liq my rasberry -maun joka on siis laku-vadelma-suklaa, niin mä olen kehitellyt smoothien, joka maistuu aivan sille! Se on vähän yllättäen mun suosikki noista raakakakuista, sillä tykkään kyllä lakusta mutta en yleensä yhdistettynä mihinkään muuhun kuten suklaaseen. Mutta koska tuo kakku on niin hyvää, uskalsin tehdä näinkin villin smoothiekokeilun! Tää tosin on ehkä vähän sellainen, josta joko tykkää tosi paljon tai sitten ei ollenkaan... 

VauvaKinossa

VauvaKinossa

Mä kävin maanantaina ensimmäistä kertaa ikinä Finnkinon järjestämässä VauvaKinossa. Olin toki kuullut VauvaKinosta ennenkin, mutta Alexan aikaan ne meni jotenkin aivan ohi. Mutta mitä VauvaKinossa oikein tapahtuu ja voiko elokuvateatterissa vauvan kanssa olla rentouttavaa?

Me käytiin Itiksen uudessa elokuvateatterissa, jota olen usein haikaillen vain katsellut ohi mennessä, sillä se avatiin viime vuoden lopulla ja sattuneesta syystä ei ole nyt viime aikoina tullut käytyä leffassa. Lunan ja mun kanssa mukana oli mun kaveri 9kk ikäisen vauvansa kanssa. Mä tulin ilman vaunuja pelkän repun kanssa, jonne Luna nukahti hieman ennen leffateatterille saapumista. Ostettiin kaverin kanssa popparit ja naureskeltiin lattialle pudonneelle pop corn-läjälle (jotka ei siis podonneet meiltä), joka niin kuvasti sitä mitä voisi olla lasten kanssa olla edessä... 

3x munapuuro

3x munapuuro

Kun mä ensimmäisen kerran kuulin jonkun laittavan puuron sekaan raejuustoa, ajattelin sen olevan aika ällöttävää. Mutta kun rohkenin kokeilla, tuli siitä ihan mun suosikki pitkäksi aikaa. Tosin raejuustoa ei missään nimessä saanut sekoittaa puuron sekaan, vaan se piti lisätä nätisti vain päälle, jotta vastusamaton kuuman ja kylmän ruoan liitto säilyi. Nykyään koitan syödä mahdollisimman vähän maitotuotteita, joten raejuusto on jäänyt, mutta tilalle on tullut jotain vielä parempaa. Nimittäin munapuuro!

Tiedän, kananmuna puurossa kuulostaa vielä ällöttävämmältä kuin raejuusto... mutta jos mäkin kohtuullisen ennakkoluuloisana ihmisena uskalsin kokeilla sitä, uskallat säkin! Eikä se edes ole ollenkaan ällöttävää!

Koliikin vaikutukset lapseen ja perheeseen


Koliikin vaikutukset lapseen ja perheeseen

Vielä vähän koliikkijuttua (sori niille, joita ei ollenkaan kiinnosta)! Nyt kun meidän koliikki on ohi, on tullut vähän mietittyä millaisia mahdollisia vaikutuksia sillä on vauvan myöhempään elämään ja kehitykseen. Meillähän koliikki alkoi kaksi viikkoisena ja iltahuutoa kesti kaksi kuukautiseksi asti aivan joka päivä. Parin kuukauden iässä alkoi pikku hiljaa helpottamamaan niin, että itkua oli vähemmän aikaa tai päiviä jäi kokonaan väliin ja kolmen kuukauden iässä itkut illasta olivat täysin loppuneet. Olo oli tietysti helpottunut, mutta kaikki ei ollut vielä ihan ohi, sillä vaikka illat rauhoittuivat, muuttuivat päiväunet vain 15-45min pätkiksi, joille aina käydään aivan hirveän väsymyshuudon kautta. Nyt Lunalla tuli juuri 4 kuukautta täyteen ja päiväunetkin on vähän pidentyneet ja parantuneet viimeisen muutaman päivän aikana. Joten jospa meilläkin vielä joku päivä olis ihan helppoa ja kivaa, hehe!

Koliikin vaikutus perheeseen

Koliikilla voi olla sekä lyhyt- että pitkävaikutteisia seurauksia. Koliikki aiheuttaa helposti stressiä koko perheelle ja esim. äidin stressi voi vaikeuttaa/katkaista imetyksen. Meillä ei onneksi ole ollut sen kanssa ongelmia. Koliikki voi vaikuttaa myös negatiivisesti perhesuhteisiin, kun kaikki ovat väsyneitä ja kiukkuisia tai aiheuttaa köyhtyneen äiti-lapsi suhteen ja siksi itsekin aloin miettimään millainen kiintymyssuhde Lunalle muidostuu...

Vaikka koliikkiaika oli raskasta ja mä kärsin siitä lähestulkoon yksinäni, kun Rio oli illat töissä, on se kokemuksena ehkä ennemminkin vain vahvistanut meidän suhdetta. Väsyneenä tietysti tuli tiuskittua toiselle milloin mitäkin eikä se mitään parisuhteen kulta-aikaa todellakaan ollut, mutta aika harvoin vauva-aika varmaan on... Me kuitenkin selvittiin siitä yhdessä ja se on yksi vaikeista vaiheista lisää meidän elämässä, joista ollaan tämän suhteen aikana selvitty! 

Hauska välipalavinkki: omenadonitsit!


Hauska välipalavinkki omenadonitsit!

Me tehtiin tänään välipalaksi hauskoja omenadonitseja! Tämäkin idea taidettiin keksiä bataatti-kikhernecurryn lailla jostain K-ryhmän mainoksesta mitä postissa tuli. Mä olen usein syönyt omenaa maapähkinävoilla, mutta en nyt vähään aikaan, kun yhdessä vaiheessa söin niitä niin usein, että alkoi jo ihan kyllästyttää... Alexa ei yleensä tykkää omenasta, mutta ajattelin kokeilla saisko senkin syömään näitä, kun omenaa vähän piilotetaan ja itse pääsee koristelemaan.

Enemmän kasvisruokaa! Testissä bataatti-kikhernecurry

Enemmän kasvisruokaa! Testissä bataatti-kikhernecurry

Mä olen jo jonkin aikaa yrittänyt opetella tekemään enemmän kasvisruokia. Raskausaikana testaltiin Alexan kanssa muutamia aika kivoja uusia reseptejä, mutta vauvan synnyttyä energiaa ei ole oikein riittänyt mihinkään ylimääräiseen, vaan ruoan kanssa ollaan välillä menty sieltä missä aita on todella matala... Nyt kun Lunan kanssa alkaa olemaan vähän helpompaa, päätin jatkaa tätä kasvisruokaprojektia. 

Viime viikolla me testattiin bataatti-kikhernecurrya, johon löytyi ohje k-ruoka.fi:stä. Mä kuitenkin vähän muokkasin reseptiä ja ajattelin tulla vinkkaamaan tästä teillekin, sillä ruoka maistui meillä niin hyvin! Kuten olen kertonut, on Alexa aika huono syömään kasviksia ja vaikkei tämä nyt mikään kovin vehreä ruoka olekaan, olen mä tyytyväinen kaikista kasvikunnan tuotteista jotka sen mahaan menee. Eli tässä tulee:

3-vuotias!

3v

Alexa (vähänkö muuten on outoa kirjoittaa näin eikä Pikku Myy!) täytti siis juuri 3 vuotta. Tuntuu, että hän on kehittynyt viimeisen vuoden aikana aivan valtavasti! Vielä vuosi sitten hän ei esim. puhunut paljoakaan ja uhma oli niin hurjana pällä, että neuvolassakin hoitaja sanoi, että onpa harvinaisen omapäinen ja uhmakas lapsi. Häntä ei saatu silloin mm. mitattua tai punnittua ollenkaan, kun pisti niin paljon vastaan ja 2v- synttärikuvissa hiukset on ihan tyhmästi, kun niihin ei saanut missään nimessä koskea tai saatikka laittaa asuun suunniteltua pantaa päähän. 

Mutta millainen 3-vuotias meillä nyt on? 

Alexa on 92,5cm pitkä ja painaa 13kg. Yleensä hän on iloinen ja hyväntuulinen lapsi. Välillä tulee tietysti raivareita, mutta pahimmat uhmakaudet ovat ainakin toistaiseksi takana päin. Hän tykkää kovasti leikkiä siskon kanssa, nähdä mummia ja käydä kerhossa sekä sirkustunnilla. Suosikkileikki on leikkikeittiöstä tehty ravintola/kauppa, josta tarjoillaan päivittäin kaikenlaisia herkkuja vanhemmille ja siskolle. Kivaa on myös erilaiset pelit, tarrojen liimailu, muovailuvaha ja kaikenlainen muu näpertely. Frozen on aivan hitti ja tanssiminen kivaa. Sitä meillä harrastetaankin usein sekä Let it go:n että radiohittien tahtiin. Lisäksi Alexa on kova laulamaan ja osaa monia lauluja ainakin sinne päin.

Pikku Myyn oikea nimi!

Pikku Myyn oikea nimi

Kerroin juuri, että meidän vauva on saanut nimen ja hänestä tuli Luna. Ja kuten postauksesta saattoi ehkä päätellä, aion luopua myös Pikku Myyn bloginimestä ja kertoa hänen oikean nimensä...

Myyn nimen päättäminen oli aivan kamalaa. Siis todella kamalaa! Meillä oli Rion kanssa aivan erilaiset mielipiteet ja taisteltiin nimestä oikein kunnolla. Mua oikein harmitti, kun en keksinyt mitään juuri täydellistä nimeä esikoiselleni enkä halunnut antaa mitään ihan kivaa... En halunnut mitään liian erikoista ja hankalaa, sillä vaikka omasta nimestäni pidänkin, se kuullaan tai muistetaan usein väärin. Mutta en halunnut myöskään aivan liian yleistä nimeä ja pitihän se olla helposti lausuttavissa sekä suomeksi että indonesiaksi. Mun suosikki ehdotus oli Asla, joka sitten jätettiin, kun selvisi, että se olikin pojan nimi! Rio ehdotukset olivat Alexandria ja Lumi, joista en kummastakaan tykännyt, sillä Alexsandria nyt oli vaan liian pitkä ja hienosteleva ja Lumi liian suomalainen ja nykyään kovin suosittukin nimi. Mä olin myös aika yllättynyt kuinka vahvasti Rio halusi pitää ehdotuksistaan kiinni, kun olin ajatellut ettei se olis sille niin justiinsa ja mä voisin päättää nimen melkeinpä itse. Ehkä nimen antaminen oli sille sitten niin hauskaa, kun Balilla ei oikeasti tunnu olevan kuin muutamia nimivaihtoehtoja, joita on kaikilla!

Ja mikä vauvan nimeksi tuli...?

Ja mikä vauvan nimeksi tuli...

Kuten kerroin, meillä vietettiin vähän aikaa sitten nimiäisiä, joten meidän vauvalla on nyt siis nimi! Ja mä olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miksi kutsuisin vauvaa blogissa... Pikku Myyn oikeaa nimeä ei ole blogissa julkaistu, sillä Rio ei sitä aikoinaan halunnut. Lempinimi Pikku Myy tuli vauvalle jo raskausaikana, joten se sopi ihan hyvin bloginimeksikin. Tälle uudelle vauvalle ei kuitenkaan missään viheessa tullut mitään työnimeä ja sitä on kutsuttu koko ajan vain vauvaksi tai pikkusiskoksi. Mietin, että olisiko vauva sitten Mymmeli, mutta eihän siinä ole järkeä, kun hän Muumeissa on oikeasti isosisko. Myös Hattivatti kävi vaihtoehtona mielessä, mutta se on vähän liian pöhkö. Kun mietiskelin vauvan bloginimeä ääneen, sanoi Rio kuitenkin että voin kyllä kertoa oikeankin nimen...

Vauva 3kk ja koliikkikuulumisia

Vauva 3kk ja koliikkikuulumisia

Meidän vauvalla tuli tuossa reilu viikko sitten 3 kuukautta täyteen ja ajattelin vähän kertoa kuulumisia! Meidän neuvola-aikaa jouduttiin siirtämään ja 3kk neuvola onkin vasta ylihuomenna, joten en tiedä minkä kokoinen vauva nyt on, mutta kyllä hän ainakin vähän on kasvanut, kun ihan pienimpiä vaatteita on jo laitettu pois! 

Kuten blogiani seuranneet tietävät, on vauvallamme ollut koliikki. Kuitenkin kun vauvalle tuli 2 kuukautta täyteen, alkoivat itkut pikku hiljaa vähenemään. En halunnut asiasta heti paljoa puhua tai kirjoittaa blogiin, sillä en uskaltanut uskoa, että se olisi ohi... Mutta nyt voi melkein sanoa, että se on loppu! Iltaitkuja ei nimittäin ole enää vähään aikaan tullut.

Huurteiset 3v. synttärijuhlat ja nimiäiset

Kaupallinen yhteistyö: Decora House

Oh baby palikat

Meillä vietettiin viime viikonloppuna yhdistettyjä Pikku Myyn 3v. synttäreitä sekä vauvan nimiäisiä. Myy on aivan Frozen-fani, joten juhlat pidettiin sillä teemalla. Saatiin juhlatarvikkeita Decora Houselta, josta mä tilasin viime vuonna myös Myyn sirkussynttäreille ihania koristeita. Halusin pitää teemasta huolimatta kohtuullisen tyylikkäät juhlat ja Decora Houselta löytyikin hyvin talvisen huurteiseen teemaan sopivia kauniita koristeita ja juhlatarvikkeita. 

Juhlat pidettiin melko pieninä ja todella rentoina. Oli ihana nähdä kavereita, joita tulee nähtyä melko harvoin ja vaihdettua vähän kuulumisia. Ihan kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan, mutta vieraita oli oikeastaan aika sopiva määrä meidän asuntoon ja kaikkien kanssa kerkesi hyvin juttelemaan. Ja koska mukana oli omien lasten lisäksi pari taaperoa ja pari vauvaa, oli vilskettä ihan riittävästi, heh. Lapset oli sen verran pieniä, etten järjestänyt mitään erityistä ohjelmaa ja lapsille tuntuikin riittävän vain vapaa leikkiminen ja pienet tanssit Let it go:n tahtiin. Kotiin viemisiksi meillä oli Frozen värityskuvia, jotka oli rullattu ja sidottu sinisellä silkkinauhalla, mutta unohdin kokonaan antaa ne!

Taaperon vaatekaapilla


Kurkistus taaperon vaatekaappiin

Mä olen hankkinut tässä viime aikoina aika paljon Pikku Myylle uusia vaatteita, sillä hänellä on juuri ollut menossa koon vaihto. Tässä oli jonkin aikaa jopa vaihe, että Myyllä oli vaatteita oikeasti melko vähän, sillä suuri osa jäi yhtä aikaa pieneksi enkä oikein löytänyt mitään kivoja heti tilalle. Lasten kivasti vaatettaminen on mulle harrastus, mutta en halua silti hankkia turhan paljoa vaatteita ja siksi olenkin päättänyt, että ostan vain oikeasti mieleisiä juttuja. Tänään pyykkejä laitellessa huomasin, että nyt olen itse asiassa aika tyytyväinen vaatekaapin sisältöön ja ajattelin vähän esitellä mitä sieltä nyt löytyy! 

Oikeastaan Pikku Myyn vaatteet eivät kyllä ole vaatekaapissa, vaan lipastossa (mutta se kuulosti otsikossa vähän tyhmältä, heh). Mä olen harrastanut molempien lasten kanssa pystyviikkausta ja se on aivan mahtava tapa säilöä varsinkin pieniä vaatteita! Myyn vaatteet on järjestetty niin, että yhdessä laatikossa on paidat, toisessa housut ja kolmannessa yökkärit sekä jumppavaatteet. Pienissä laatikoissa on alushousut, sukat ja sukkahousut. On ihanaa, kun yhdellä silmäyksellä näkee kaikki vaatteet ja löytää heti etsimänsä. Lisäksi mekot ja muutamat muut hienommat vaattet on rekillä lipaston yllä. Ulkovaatteet pidetään eteisessä.

5 vinkkiä koliikki-itkun rauhoitteluun

5 vinkkiä koliikki-itkun helpottamiseksi

Me saatiin vauvan koliikki-itkujen alettua neuvolasta jokin ohjevihkonen, jossa on keinoja kuinka itkevää vauvaa voi rauhoitella. Vihkossa ohjeistettiin lähinnä rauhoittelemaan koliikkivauvaa sylissä pitämällä ja rauhallisella puheella. Mitään voimakkaita keinoja, kuten jumppapallolla pomppimista vauva sylissä tai kovia suhinoita ei suositeltu. 

Mutta kun itkua vaan jatkuu ja jatkuu sitä on kyllä valmis kokeilemaan vähän kaikkea mahdollista... 

Mä olen kokeillut vauvan itkun rauhoittamiseen aivan kaikkea mahdollista kuten mm. tärisevää sitteriä, kasvoihin puhaltamista, jonkun ulkomaisen lääkärin kehittelemään erikoista asentoa, jossa vauvan kädet ristitään ja sitä nostellaan takapuolesta ja ylävartalosta kiinni pitäen samalla peppua heilutellen, mutta mikään näistä ei ole toiminut. Tuo kummallinen asento toimi ensimmäisellä kerralla hetken aikaa, kun vauva varmaan vain hämmästyi, että mitä tapahtuu... Eikä tuolla tavalla vauvaa jaksa kyllä loputtomasti kannatella, vaikkei se paljoa vielä painakaan. Olen myös tehnyt kyykkyjä vauva kantorepussa, joka kyllä toimii viidennentoista kyykyn jälkeen niin kauan kuin jaksaa niitä tehdä, mutta mun tänmänhetkisillä lihaksilla alkaa hapottaa jo siinä viidenkymmenen kieppeillä eikä vauva siinä ajassa ehdi nukahtamaan... Sinänsä ihan hyvää treeniä, mutta jätin sitten senkin keinon. Olen myös kerran huutanut itsekin (toimi hetken, kun vauva ehkä säikähti), mutta se oli heikolla hetkellä ja tiedän itsekin, ettei se ollut kovin hyvä keino. 

Kasvojen öljypuhdistus ja kestovanulaput

Kasvojen öljypuhdistus ja kestovanulaput

Hei, nyt tulee pitkästä aikaa jotain muutakin kuin vain vauva- ja koliikkijuttuja! Asiaa nimittäin kasvojen öljypuhdistuksesta, jota olen käyttänyt kasvojen pesun tilalta jo jonkin aikaa. Yritin muistella kuinka kauan olen tätä metodia käyttänyt, mutta en ihan tarkalleen muista milloin aloitin... ainakaan kesän jälkeen en ole käyttänyt kasvojen pesuun mitään perinteisiä pesuaineita ja vettäkin vain suihkussa käydessä.

Alun perin törmäsin jossain tähän videoon, jossa selitetään oil cleansing method aika hyvin. Eli ideana on tehdä  itse öljysekoitus, jolla kasvot puhdistetaan. 

Blogin uusi nimi!

Ferdani Family

Mä olen jo pitkään halunnut vaihtaa blogin nimeä. Tykkäsin aluksi pitkään Eat Hoop Love:sta, sillä se sopi hyvin matkablogille, jollaisena olen aloittanut ja kuvasti oman tien etsimistä sisältäen samalla ihanat asiat: ruoan, sirkuksen ja rakkauden. 

Elämä kuitenkin vei eteenpäin, omaa tietä ei tarvinnut enää niin kovin etsiä ja elämäkin asettui melko pysyvästi Suomeen ja tuli perhe. Nimestä "hoop" on tarkoittanut hula hoopseja eli vanteiden pyöritystä, jota tein vuosikausia sirkuksessa päälajinani. Vanteita en varmasti koskaan kokonaan unohda, mutta niiden kanssa on ollut menossa pieni kyllästymisvaihe (joita on ollut ennenkin, olenhan tehnyt niitä yli 20 vuotta!). Hoop on ollut myös sana, jota monien on ollut vaikea ymmärtää ja sitä kuullaan/luetaan välillä väärin poop:ista lähtien, heh. 

Hyvä viikko!


koliikki

Ensinnäkin kiitos kaikista kommenteista ja viesteistä, joita on tullut vähän jokapuolelta koskien meidän koliikkia. Ihana saada vinkkejä ja tsemppitoivotuksia sekä lohdullista kuulla vertaistuellisia kokemuksia, joista on kuitenkin selvitty! Tää on selkeästi asia, joka koskettaa, jos aihe on edes jollainlailla ollut osallisena omassa elämässä...

Tää viikko meillä on ollut oikeastaan tosi hyvä! Pikku Myyn kerho jatkui ja se aloitti sirkustunneilla, saatiin päätettyä vauvan nimi ja aurinko paistoi. Alkuviikosta vauva myös itki vähän vähemmän kuin yleensä ja sitten sillä oli kaksi iltaa, jolloin se ei itkenyt koliikki-itkua ollenkaan ja sain sen ysiin mennessä sänkyyn nukkumaan! Sellaista ei ole siis tapahtunut kertaakaan sen jälkeen kun itkut alkoivat (tai on pari kertaa, mutta sitten huutoa olikin yöllä). Oli niin outoa. Katsoin telkkaria sohvalla ja oli niin hyvä mieli, että itketti. Odotin tietysti, että yöllä sitten huudetaan, mutta eipä huudettukaan! Ja kun illat olivat olleet helpompia, annoin Pikku Myyn myös nukkua päiväunia, jolloin illat senkin kanssa meni tosi paljon kivemmin ilman jokapäiväistä väsykiukkua, vaikka se valvoikin sitten vähän pidempään. 

Kuulumisia koliikin keskeltä

Kuulumisia koliikin keskeltä

Ajattelin vähän kertoa miten meidän koliikki(?)vauvalla tällä hetkellä menee. Vauva alkoi siis itkemään iltaisin kahden viikon ikäisenä. Nyt vauva on kahdeksan viikkoa ja huutoa on jatkunut joka päivä. Kolme iltaa tästä ajasta on ollut sellaisia, ettei itkua olekaan tullut lähes ollenkaan, mutta sitten huutoa onkin ollut yöllä... 

Ollaan tietysti epäilty allergioita ja vatsavaivoja ja olenkin ollut nyt joulun jälkeen maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. En kuitenkaan oikein usko, että kyseessä on mitkään allergiat, sillä huutoa on aina vain iltaisin, eikä muita vaivoja ole. Jos mun syömisissä jokin vauvaa ärsyttäisi, eiköhän sitä tapahtuisi pitkin päivää...? Ja vaikkei mun rajoitettua ruokavaliota olekaan vielä kovin kauaa kestänyt, ei se ainakaan toistaiseksi ole mitenkään vaikuttanut huutamiseen. Mielessä on käyneet myös silent refluksi ja kireä kielijänne, mutta eiköhän nekin oireilisi pitkin päivää eikä vain tiettyyn aikaan illasta.

Vuoden 2019 lupaukset

Vuoden 2019 lupaukset

Taas on uuden vuoden lupausten aika! En edelleenkään halua luvata liikoja tai jotain mistä tiedän jo etukäteen, etten pysty pitämään, mutta aina muutava lupaus pitää tehdä motivoidakseen itseään parempaan päin.

Siispä tänä vuonna lupaan: