Sisällön tarjoaa Blogger.

Kiitos vuosi 2018!

Kiitos vuosi 2018

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika vähän kerrata mitä tänä vuonna oikein tapahtui. Vuoden isoin tapahtuma meidän perheessä oli tietysti vauvan odottaminen ja syntymä, mutta monta muutakin ihanaa juttua vuoteen mahtui. On muuten aika hassua ajatella, että vuoden alussa ei osattu kyllä yhtään arvata, että vuoden loppuun mennessä meillä on uusi perheen jäsen...

Paketointi-ideoita jouluun

Paketointi-ideoita jouluun

Onko joulun lahjat vielä paketoimatta? Monellehan se on aatonaattoyön hommaa, mutta mä tykkään tehdä sen vähän aiemmin. Sainkin jo eilen omat paketointihommat hoidettua ja ajattelin jakaa pari vinkkiä! 

Me ei anneta kovin paljoa lahjoja, mutta tykkään paketoida ne muutamat lahjat kivasti. Pidän aika yksinkertaisista jutuista ja viime vuosina olen käyttänyt mm. aika paljon ruskeaa paperia ja koristellut sitä vain vähän hienommilla nauhoilla tms. Valitsen yleensä kahta erilaista paperia, nyt viime kertoina ruskeaa ja jotain värillistä. Viime vuonna toisena paperina oli mustavalkoraidallinen ja nyt tänä vuonna punavalkoraidallinen paperi. 

Ruskea paperi ei ehkä ole ihan lasten suosikki ja pyörittelin kyllä Frozen-joulupaperiakin (kyllä, meillä on alkanut Frozen vaihe...), mutta jätin sen kuitenkin ostamatta ja ajattelin koittaa vain keksiä ruskeaan paperiin jotain lapsekasta. Ruskeaan paperiin paketointi ja yksinkertaisuus on nyt niin trendikästä, että Pinterestistä löytyi helposti ideoita ja päädyinkin tekemään eläinpaketteja. 

Testissä kantotakki ja vinkit vauvan kantamiseen talvella

Kaupallinen yhteistyö: Ipanainen 

Kantotakki

Ennen äidiksi tuloa mä ajattelin, että kantoliinat ja -reput ovat vähän, noh, hippien hommaa ja kuvittelin meidän pärjäävän ilmankin sellaisia. Mutta melkein heti Pikku Myyn syntymän jälkeen mä marssinkin Ipanaisen lastentearvikeliikkeeseen ja ostin Tula-kantorepun. Ja ai että, mikä arjen apu se onkaan ollut ja on pelastanut monet hetket niin kotona kuin sen ulkopuolellakin! Ja onhan vauvan ihana siellä äidin lähellä seurailla menoa tai ottaa unet. Joten selvää oli, että uuttakin vauvaa tultaisiin kantamaan. Kaivoin jonkin aikaa käyttämättömäna olleen repun kaapista (oli muuten hassua, ettei Myy ollenkaan muistanut sitä, kun ei olla häntä enää vähään aikaan kannettu) ja uudella vauvalla se pääsi käyttöön jo heti muutaman päivän ikäisenä. Repusta on apua nyt vielä entistäkin enemmän koliikkivauvan kanssa ja muutenkin, kun hoidettavana on kaksi lasta ja kädet välillä kirjaimellisesti erittäin täynnä.

Kantotakki, lapsen ja aikuisen yhteinen vaate

Vauvan synnyttyä loppusyksystä aloin miettimään miten kantaminen ulkona onnistuisi, vaikka ilma viilenisi... ja apuun tuli onneksi taas ihana Ipanainen! Sain heiltä testiin Lenny Lamb kantotakin. Kantotakki on siis nimensä mukaisesti takki, joka on suunniteltu kantajan ja lapsen yhteiseksti vaatteeksi. Mallina mulla on monikäyttöinen käännettävä parka, jonka toinen puoli on tikkitakki. Mukana tulee kantopaleelit sekä edessä että takana kantamiseen ja niin sillä pystyisi kantamaan jopa kahta lasta yhtäaikaa. Lisäksi ilman paneelia takkia voi käyttää aivan tavallisena takkina. Ja vaikka mä sainkin takin käyttöön vasta nyt, veikkaisin sen sopivan hyvin myös raskausvatsan kanssa. Takki sopii hyvin vaihteleviin säihin, sillä parkakangas hylkii vettä ja tikkikangas pitää sekä vauvan, että kantajan lämpimänä.

Vauvan 1kk kuulumiset

1kk kuulumiset

Meidän vauva on tänään yhden kuukauden ikäinen ja ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia, kun en ole oikein kerennyt tänne blogin puolelle pahemmin viime aikoina kirjoitella. 

Valehtelisin, jos sanoisin, että meillä on ollut tosi ihanaa ja helppoa... Kerroinkin jo Pikku Myyn reagoineen todella raskaasti vauvan ensimmäisinä päivinä kotona, mutta se onneksi kestikin vain sen viikon verran ja seuraavalla viikolla Myy olikin jo aikalailla oma ihana itsensä. Viikko me siinä eleltiinkin jo oikein kivasti menevää vauva-arkea, mutta sitten sille vaitettavasti tuli loppu... 

Parin viikon ikäisenä vauva nimittäin alkoi itkeskelemään. Tai sanotaan suoraan, että huutamaan, sillä sitä se on ja erittäin kovaäänistä. Ensin huutoa tuli iltaisin 1-2 tunnin verran eikä siihen auttanut mikään. Siitä sitten pikku hiljaa huutoa alkoi tulemaan pitkin päivää ja nyt pari kertaa yölläkin. Välillä vauvan saa rauhoiteltua melko nopeasti, mutta välillä huutokohtaukset on niin rajuja, ettei niihin auta sylissä rauhoittelu, repussa kantaminen, tissi, ennakoiminen, ei mikään. Toistaiseksi ei tiedetä ollenkaan miksi vauva itkee. Varmaankin koliikki? Ehkä vatsavaivoja?

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Mä en ole Pikku Myystä jakanut synnytyskertomusta, sillä jotenkin se tuntui vähän liian henkilökohtaiselta, vaikka monessa mamma-blogissa kuuluukin asiaan. Enkä ole ollut mitenkään kovin innokas edes lukemaan muiden synnytyskertomuksia, sillä tuntuu, että enemmän liikkuu niitä huonoja kauhutarinoita kuin hyviä kokemuksia, eikä mun ainakaan raskaana tehnyt mieli lukea sellaisia... 

Mutta tämän toisen vauvan kanssa mulla oli niin hyvä synnytyskokemus, että ajattelin nyt kuitenkin jakaa sen. Ja samalla vähän vertailla Myyn synnytykseen, joten tulee sitäkin hiukan avattua... Jos synnytyskertomukset ei ylipäätään kiinnosta, voi tämän postauksen tietysti jättää lukematta, mutta tämä ei ole siis mikään erityisen tuskaisen inhottava teksti!

Balilaista vauvanhoitoa

Balilaista vauvanhoitoa

Jaoin hetki sitten uudelleen vajaa kolme vuotta sitten kirjoittamani postauksen balilaisista vauvatraditioista, kun ne sopivasti ovat taas ajankohtaisia tämän uuden vauvan kanssa ja nyt ajattelin jakaa vielä toisen samoihin aikoihin kirjoittamani tekstin balilaisesta vauvanhoidosta. 

Eli tällaisista balilaisista tavoista ollaan puhuttu Rion kanssa Pikku Myyn syntymän jälkeen, joista mä en ole ollut ihan niin innoissani:  

Hiusten leikkaus

Kuulin kaveriperheeltä, jossa on myöskin indonesialainen mies ja suomalainen nainen, että Indoissa on tapana ajaa vauvan hiukset, jotta ne kasvaisivat takaisin vahvempina ja tuuheampina. Ja tämä saatetaan tehdä vielä useammankin kerran. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, kunnes Rio sanoi pari päivää sitten, että sitten kun me mennään Balille, voitais mekin ajaa lapsen hiukset. Apua! En mä haluu mun tyttövauvan hiuksia ajella! Ja se raukka on kuitenkin saanut puolet geeneistään multa, joten ei ne hiukset välttämättä ihan supertuuheiksi kasvakaan, vaikka sillä balilaista verta onkin.

Ensimmäiset päivät kotona uuden vauvan tultua taloon

Ensimmäiset päivät kotona uuden vauvan tultua taloon

Terveisiä täältä vauvakuplasta! Joka ei tosin ole ihan niin vaaleanpunainen kuin soisi... Me ollaan nyt oltu siis puoltoista viikkoa kotona, josta Rio oli isyyslomalla viime viikon, mutta meni tällä viikolla jo takaisin töihin. Ja vaikka vauva ei ole vielä kahta viikkoakaan vanha, on tähän aikaan mahtunut aika monenlaisia päiviä...

Vauva on aivan ihana, mutta muutaman ensimmäisen päivän kotona se itki todella paljon eikä rauhoittunut missään muualla kuin mun kanssa. Rio ei saanut pidettyä sitä lähes ollenkaan, kun sen sylissä tuli aina hirveä huuto. Ja tämä tarkoitti sitten sitä, että Pikku Myyn (joka muuten sai solisluun murtuman kantositeen pois, juuri kun tultiin kotiin) piti tehdä kaikki asiat isin kanssa, joka oli hänen "vain äiti kelpaa mihinkään -vaiheessa" aikamoinen shokki. Oltiin toki puhuttu hänelle tästä jo ennen vauvan tuloa ja että pian äiti ei voi hoitaa ihan jokaista ruokailua, hampaiden pesua tai pukemista, mutta ei se mitään auttanut. Niinpä ensimmäiset päivät meni kuunnellessa huutavaa vauvaa sekä raivoavaa taaperoa... Samalla myös Pikku Myyn sairaalassa alkanut ihastus ja kiinnostus pikkusiskoa kohtaan lopahti täysin ja hän muuttui aivan välinpitämättömäksi vauvaa kohtaan. Meillä oli myös kauhea työ saada Myy nukahtamaan omaan huoneeseensa, kun häntä harmitti niin paljon se, että vauva sai nukkua meidän huoneessa. Onneksi jaksettiin kuitenkin taistella ne pari iltaa, sillä sen jälkeen tilanne helpottikin ja nyt samat nukutusrutiinit omaan sänkyyn taas toimii.

Balilaisia vauvatraditioita

Balilaisia vauvatraditioita

Mä kirjoittelin Pikku Myyn syntymän jälkeen postauksen balilaisista vauvatraditioista ja ajattelin jakaa saman tekstin nyt uudestaan, kun nämä asiat on tulleet taas mieleen ja blogikin oli silloin vielä Rantapallon puolella, joten uudemmat lukijat niitä tuskin ovat edes lukeneet. Eli tällaista kirjoittelin vajaa kolme vuotta sitten:


Kahden kulttuurin parisuhteessa me ollaan totuttu tekemään kaikenlaisia kompromisseja, mutta näin vauvan synnyttyä päätettäviä asioita on tullut vielä läjäpäin lisää. Osasta asioita oltiin puhuttu jo etukäteen, mutta osa on tullut ilmi vasta näin vauvan ensimmäisinä päivinä. Balilaiseen kulttuuriin kuuluu paljon kaikenlaisia traditioita, joita toki haluan itsekin kunnioittaa, mutta ihan kaikki ei vain tunnu olevan toteutettavissa ainakaan näin Suomessa.

Tässä muutamia vauvan syntymään liittyviä traditioita:

Hän on täällä!


Aamuyöstä viime perjantaina, 9.11. syntyi vihdoin pieni hurmaava sisko Pikku Myylle! Kaikki meni oikein hyvin ja vauva syntyi mitoilla 49cm ja 3224g. Vietettiin yksi yö potilashotellissa ja lauantaina päästiin kotiin. 

Mitä tehdä toisen lapsen kanssa toisin?

Mitä tehdä toisen lapsen kanssa toisin

Lapsettomana on niin helppo ajatella miten itse kasvattaisi lapsia ja arvostella muiden tekemisiä. Ja sitten usein ensimmäisen lapsen saatuaan huomaakin, että kaikki on uuden opettelua eikä asiat välttämättä menekään aivan kuin on suunnitellut... Niin on käynyt itsellenikin, sillä kyllä mäkin ennen Pikku Myyn syntymää ajattelin, että tekisin lapselleni aina kaikki ruoat itse, en näyttäisi ruutua paljon ollenkaan jne., mutta eihän se ihan niin mennytkään. 

Ja sitten jos tuleekin toinen lapsi, on mahdollisuus korjata ensimmäisen kanssa tehtyjä virheitä, hehe... 

Me ollaan jonkin verran mietitty mitä asioita aiotaan tehdä toisen lapsen kanssa toisin kuin Myyn kanssa. Tietysti moni asia riippuu myös lapsen luonteesta ja olemuksesta, mutta joihinkin asioihin voi omalla toiminnalla ainakin yrittää vaikuttaa. Listasin muutaman asian, joita olen suunnitellut tekeväni nyt toisella kierroksella toisin...

Kurkistus vauvan vaatekaappiin

Kurkistus vauvan vaatekaappiin

Blogissa on viime aikoina ollut kovin materia-keskeisiä juttuja, mutta kun tuohon vauvan tuloon liittyy kaikenlaisia hankintoja, niin laitetaan vielä tämä yksi tähän samaan syssyyn... Eli tässä tulee vielä kolmas osa vauvan tarvikkeisiin liittyvistä postauksista! Aiemmin esittelinkin jo muut vauvan hankinnat sekä tarvikkeet äitiä varten ja nyt on vuorossa vielä vauvan vaatteet. 

Me ei oltu siis säätetty Pikku Myyltä aivan pieniä vaatteita juuri ollenkaan, sillä ajattelin aika pitkään, ettei meille tule enempää lapsia. Niinpä aloitin pikku hiljaa aika pian rakenneultran jälkeen hankkimaan noita pikkuruisia söpöyksiä, kun saatiin kuulla, että mahassa olisi tyttö. Suurin osa on tapani mukaan hankittu käytettyinä live-kirppareilta sekä netistä, mutta myös jonkin verran aivan uusia on joukossa. 

Viikko laskettuun aikaan!

Viikko laskettuun aikaan!

Täällä elellään jännittäviä hetkiä, sillä eilen alkoi raskausviikko 39 ja laskettuun aikaan on nyt alle viikko! Olo on edelleen yllättävän hyvä ja oon jaksanut puuhaillakin kaikenlaista päivittäin. Järki sanoo, että pitäis nyt kyllä levätä kaikki liikenevät hetket, mutta jotenkin en jaksa olla vaan paikallaankaan... Ja pitäähän tuota esikoista kuitenkin jotenkin viihdyttää. Lisäksi elättelen toiveita, että vauva tulisi sieltä nopeammin, kun vähän liikun joka päivä. Niin, sillä vaikka raskaus onkin ollut todella helppo, ei tämä kuitenkaan mikään ihanteellinen tila mulle ole ja nyt kyllä alkaisi jo riittämään... 

Kaipaan jo normaalia olotilaa kropassa ja elämää ilman raskauden tuomia rajoituksia. Niinpä tein pienen listan asioista, joita nyt odotan eniten synnytyksen jälkeisistä asioita, jos nyt vauvaa ei oteta lukuun!

Äidin hankinnat vauvaa varten

Äidin hankinnat vauvaa varten

Kirjoitin vähän aikaa sitten meidän hankinnoista vauvaa varten ja nyt esittelyyn tulevat hankinnat itselleni, sillä kyllä se äitikin saattaa tarvita hieman tarvikkeita, kun vauva on syntynyt. 

Imetysvaatteet

Toiveissa on imettää tätä tulevaakin vauvaa ja sitä varten pitää vähän miettiä omiakin vaatetusasioita. Tällä hetkellä sitä tietysti jo haaveilee vain, että mahtuu taas muihinkin kuin mammavaatteisiin ja kaipaa omia vanhoja vaatteita, mutta imetys valitettavasti vähän rajoittaa pukeutumista (tai ei tietysti välttämättä, jos jotakin ei haittaa imettäessä esim. paljastella mahaansa)...  Pikku Myyn kanssa mä menin lähinnä spagettiolkaimisilla imetystopeilla, joiden päälle puin jonkin normipaidan ja nostin vain sitä imetyksen ajaksi. Ja sellaista komboa tulen varmaan käyttämään paljon tälläkin kertaa, mutta nyt kiinnostaisi kyllä kokeilla enemmän joitain "ihan oikeitakin" imetysvaatteita. Toistaiseksi en ole kuitenkaan vielä hankkinut muuta kuin noita toppeja, joista pari on Myyn ajoilta, pari kirppikseltä ja pari ihan uutena ostettu. Kaikki taitaa muuten olla H&M:ltä. Ja lisäksi säästöstä löytyi ihan perus imetysliivejäkin (joista ei nyt ole kuvaa, kun eivät olleet niin kuvauksellisia, heh). Näillä pääsee siis hyvin alkuun ja pitää katsella sitten lisäksi varmaan jotain hupparia, mekkoa tms. kunhan imetys on lähtenyt käyntiin. Imetysvaatteita on mun mielestä vähän turha hankkia etukäteen kovin paljoa ennen kuin tietää, että imetys edes onnistuu ja kuinka nopeasti mahdolliset raskauskilot alkavat putoamaan. 

DIY boho-seinäkoriste

DIY boho-seinäkoriste

Mä en ole mitenkään erityisesti sellainen askartelija-ihminen, mutta aina joskus innostun väkertämään jotakin pientä. Ja nyt kun mulla on vissiin liikaa aikaa vauvaa osotellessa ja tällainen askarteluinspiraatio pitkästä aikaa taas tuli, ajattelin jakaa tän idean teidänkin kanssa! Mä oon jo pitkään pähkäillyt mitä laittaisi seinälle meidän sohvan yläpuolelle, kun tyhjä valkoinen seinä on vaan niin tylsä. Siinä on hetkittäin jotain ollutkin, mutta mikään ei ole tuntunut oikein täydellisen hyvältä enkä haluaisi siihen vain jotain perus taulua. 

Mä oon aina tykännyt sellaisesta hieman hipahtavasta boho-tyylistä, kunhan ei mennä liiallisuuksiin. Tykkään väreistä, mutta aika hillitysti. Joskus sohvan yläpuolella on roikkunut mandalakuvioitu kangaskin, mutta se on kuitenkin ollut ehkä vähän liian hippiä jopa mun makuun... Joku hieno makramee sopisi tietysti hyvin myös seinälle, mutta sellaisen tekoon mun taidot (tai ehkä kärsivällisyys) ei kyllä ihan riitä. Rakastan myös dreamcatchereitä, erilaisia sisustusvaloja sekä marokkolaisia kuviointeja. Ja nyt tällainen tyyli taitaa olla aika trendikästäkin tai ainakin Instagramista ja Pinterestistä löytää paljon kuvia kyseisestä tyylistä. Ja Pinterestin ihanasta maailmasta löysinkin idean tähän höyhenistä tehtyyn DIY seinäkoristeeseen.

Hankinnat vauvalle

Hankinnat vauvalle

Vauvaa varten tarvitsee kaikenlaista tavaraa, mutta mä olin laittanut kiertoon aika paljon Pikku Myyn vauva-ajan tarvikkeita ja vaatteita, sillä ajattelin, ettei meille tule enempää lapsia. Joten nyt niitä on saanut haalia sitten uudestaan, mutta ei se ole kauheasti haitannut, sillä onhan söpöjen vauvajuttujen ostaminen aika kivaa... Nyt kaikki on aikalailla kasassa ja ajattelinkin esitellä mitä kaikkea meillä on vauvaa varten. Varsinkin esikoista odottaessa musta oli kiinnostavaa lukea muiden listauksia tarpeellisista hankinnoista sekä turhakkeista, joten ehkä tästäkin saattaa olla jollekin apua! Nyt kun itselläkin on jo jotain kokemusta, tietää ettei sitä ihan kaikkea tarvitse mitä kaupoissa hormoonihuuruisille mammoille markkinoidaan... Mutta toisaalta löytyy meiltäkin asioita, joita ilmankin varmasti pärjättäisiin, mutta vähän ajatuksella, että kun nyt meille on suurella todennäköisyydellä tulossa viimeistä kertaa vauva, saakin vähän hurahtaa!

Osa tarvikkeista on siis Myyn vanhoja ja jotain pientä on ostettu nyt ihan uutenakin, mutta suurin osa on hankittu käytettynä. Vauvan tavarat ja -vaatteet on niin lyhyen ajan käytössä, että niitä löytyy tosi helposti siistinä kirppiksiltä, tori.fi jne., joita suosittelenkin koluamaan jo ihan ekologisuuden kannalta!

Helpot punajuurisämpylät

Helpot punajuurisämpylät

Me leivottiin eilen Pikku Myyn kanssa punajuurisämpylöitä ja ajattelin jakaa tämän simppelin ohjeen tännekin! Ensimmäinen ajatus saattaa ehkä olla, että onko juuri punajuurisämpylät niitä, joita haluaa tehdä yhdessä taaperon kanssa, mutta tällä ohjeella (ainkaan meillä) ei tullut pahemmin sotkuakaan!

Mulla on jostain syystä muhinut ajatus punajuuren lisäämisestä sämpylätaikinaan jo jonkin aikaa, mutta en ole vaan saanut sitä aikaiseksi, sillä suoraan sanottuna välttelen vähän punajuurta keittiössäni... Se tuntuu nimittäin vähän turhan vaivalloiselta käyttää makuunsa nähden. Tykkään punajuuresta aina välillä joissakin yhteyksissä, mutta mikään mun ihan lemppari se ei ole. Ja onhan sen käsitteleminen vähän sotkuista ja aikaavievää. Keität, kuorit ja pilkot, niin olet sekä itse, että keittiösi aivan punainen! 

Lasten liikuntavinkki Helsinkiin!

Liikuntamylly

Me käytiin tänään juuri syyskauden startanneissa lasten Liikuntahulinoissa Liikuntamyllyssä ja siellä oli niin kivaa, että ajattelin vinkata asiasta muillekin Itä-Helsinkiläisille (tai miksei vähän kauempaakin tuleville!), jos ette ole tällaisesta vielä tietoisia! 

Liikuntamylly sijaitsee Myllypurossa ja siellä vietetään nyt sunnuntaisin klo 9.00-10.45 Liikuntahulinoita, joissa lapset ja aikuiset pääsevät liikkumaan, hyppimään, temppuilemaan, palloilemaan, juoksemaan ja tekemään muuta hauskaa yhdessä. Hulinat maksavat aikuisille sisäänpääsymaksun verran eli 3,50e ja alle 9-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi. Liikuntamylly on muuten aivan Myllypuron metroaseman vieressä, joten sinne pääsee kätevästi kyllä vähän kauempaakin. 

Kuukausi laskettuun aikaan!


raskaus

Nyt (tai tarkalleen ottaen eilen oli) on kuukausi laskettuun aikaan! Iiik... Mulla on aika vahva tunne, että tästä marraskuisesta tulee vielä lokakuinen, mutta toisaalta mulla oli kyllä Pikku Myystäkin olo, että se syntyis ennen laskettua aikaa. Hän syntyi sitten kuitenkin lopulta kolme päivää la:n jälkeen. 

Vauvaa varten on aika lailla kaikki tärkeimmät jo hankittuna ja kuten vähän aikaa sitten kirjotin, on koti siivottuna ja järjesteltynä. Mulla on muuten tässä juuri työn alla pari postausta vauvan hankinnoista ja vaatteista. Itsestäni on ollut hauska lueskella mitkä asiat on kenellekin olleet niitä tärkeimpiä juttuja ja mitkä turhakkeita, niin ajattelin jakaa omanikin joukkoon. 

Yleisesti olo on aika jees. Vauvan liikkeet tosin tuntuvat välillä melkein inhottavilta, kun se on jotenkin aivan toisessa sivussa ja välillä tuntuu puskevan itseään melkein kyljestä ulos. Huomaa myös, että vauva täyttää jo lähes koko olemassa olevan tilan ja jos esim. istua lösötän huonossa ryhdissä, niin tuntuu, että vauva potkii melkein tisseihin asti ja pitää antaa sille tilaa suoristamalla selkää. Paras asento onkin yleensä makuullaan. Iltaisin myös selkää vähän sattuu, varsinkin jos on ollut paljon liikkeellä, kun en jaksa pitää enää asentoa niin ryhdikkäänä ja kulkeminen alkaa olla vähän sellaista maha edellä ja selkä notkolla menemistä.

Tutti vauvalle vai ei?

luonnonkumitutti

                                                                                                               *Yhteistyössä Bebeliinin kanssa


Me ollaan tässä pohdiskeltu mitä tehdään tutin kanssa uuden vauvan kohdalla, sillä Pikku Myyhän ei syönyt tuttia oikeastaan ollenkaan. Me tarjottiin kyllä sitä Myyllekin, mutta tutti ei vain koskaan oikein kelvannut. En oikeastaan muista missä vaiheessa tuttia ensimmäisen kerran kokeiltiin, mutta varmaan joskus viikon-kahden ikäisenä. Synnärillä meillä ei ainakaan ollut tuttia edes mukana... Kun tutti ei yrityksistä huolimatta pieniä hetkiä lukuunottamatta kelvannut, lopetettiin jossain vaiheessa sen tarjoaminen ja ajateltiin, että eipähän jouduta sitten ainakaan vieroittamaankaan Myytä siitä. 

Nyt ollaan kuitenkin päädytty siihen päätökseen, että aiotaan tarjota uudelle vauvalle tuttia. Mutta miksi ihmeessä, jos kerran Myynkin kanssa pärjättiin ilman? No, tässäpä muutamia syitä!

Koti on siivottu vauvaa varten!

olohuone

Mä tuossa jokin aikaa sitten kerroinkin, että mulla on ollut tässä loppuraskaudessa kauhea pesänrakennusvietti ja olen siivonnut koko kämpän lattiasta kattoon! Mulla oli aika samanlainen olo Pikku Myytäkin odottaessa, mutta silloin oli vähän erilaista, kun me muutettiin juuri siinä pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja muuttoon nyt kuuluu muutenkin kaikenlaista hääräämistä. Me oltais itse asiassa toivottu, että oltais päästy muuttamaan nytkin ennen uuden vauvan tuloa, mutta koska se ei onnistunut, tuli mulle siitä pienestä pettymyksestä ehkä sellainen siivoamisen tarve, että oli sitten pakko puunata koko nykyinen asunto...

Mä oon tässä syyskuun aikana mm. sulattanut pakastimen, pessyt ikkunat (jota en ollut tehnyt täällä vielä kertaakaan lähes kolmen vuoden asumisen aikana, joten ehkä oli jo aikakin!), siivonnut ja järjestellyt kaikki kaapit ja laatikot ja vienyt sen seurauksena monta säkkiä vaatetta ja tavaraa kierrätykseen sekä ihan roskiin. Matot on tuuletettu, lattiat pesty, vessa kuurattu perusteellisesti ja korjautettu vuotava käsisuihku, Lisäksi olen käynyt kolme kertaa Ikeassa vissiin tämän saman kuukauden aikana... haha.

Säännöt, joista meillä pidetään kiinni


Säännöt, joista meillä pidetään kiinni

Jokaisella lapsiperheellä on omia sääntöjä ja tapoja, joista pidetään erityisen hyvin kiinni. Joillekin tärkeää on ruutuajan rajoittaminen, toiset vaihtavat vaatteet joka päivä, vaikkei niihin olisi tullut likaa ja kolmannet eivät syö ollenkaan sokeria. Mä ajattelin jakaa meidän taaperon säännöt, joista yritetään pitää erityisen hyvin kiinni. Aina kaikki ei tietysti onnistu tai on poikkeustapuksia, mutta näistä ainakin pyritään pitämään kiinni.

Syödessä ei katsota ruutua

Meillä on alusta alkaen ollut Pikku Myyn kanssa aika tiukat ruokailurutiinit ja kotona ruokailu tapahtuu pääsääntöisesti aina pöydän ääressä. Pöydässä ei olla koskaan katsottu mitään videoita, vaikka se taitaakin olla monessa lapsiperheessä tapana, jotta syöminen sujuisi sutjakammin. Kun Myy oli pienempi eikä se vielä pahemmin puhunut ja sen syöminen saattoi kestää melko kauankin, mä saatoin itse kahdestaan sen kanssa ollessani alkaa selailemaan puhelinta syötyäni, mutta nyt olen pyrkinyt jättämään sen tavan pois. Se oli aluksi mulle itselle vähän vaikeaa, sillä olen tottunut lapsesta asti lähes aina lukemaan sarjakuvia, kirjaa tai myöhemmin selaamaan puhelinta aina ainakin yksin syödessäni. Mutta onneksi kun Myy alkoi enemmän puhumaan, tuli tästäkin helpompaa, kun omiin höpöttelyihin sai myös jotain vastauksia. Joskus aamulla, jos olen aikaisemmin valmis, saatan katsoa puhelimesta säätä, bussiaikatauluja tms. Myyn vielä syödessä, mutta silloinkin juttelen niistä asioista mitä olen katsomassa. Ja toki meillä otetaan ruoasta/ruokapöydässä usein kuvia, mutta puhelin laitetaan kyllä sen jälkeen pois. Ja välillä vietetään tietysti leffailtoja, jolloin iltapalaa tai popcornia syödäänkin sohvalla, mutta jokapäiväiseen arkeen tämä ei kuulu. 

Taaperon unikuulumisia

Taaperon unikuulumisia

Mä oon kirjoitellut aikaisemmin meidän taaperon nukuttamisongelmista ja ajattelin tulla kertomaan miten tällä hetkellä menee. Tää aihe on sellainen, joka ei kaikkia varmasti kiinnosta, mutta ainakin itse olen kokenut muiden vertaistuelliset tarinat lohdullisiksi niinä väsyneinä hetkinä, kun olen miettinyt, että eikö tuo lapsi koskaan ala nukkumaan hyvin ja nukahtamaan helposti...

Pikku Myy siis siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan noin vuosi sitten  1,5-vuoden iässä ja silloin kirjoitin meidän lempeästä unikoulusta. Tiivistelmänä siis, omaan huoneeseen siirtyminen meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti ja yö/aamuyön imetyksetkin saatiin lopetettua viimein jossain vaiheessa kahden vuoden kieppeillä. Mä aloin nukkumaan paremmin ja yleisesti elämänlaatu parani. Mutta vaikka Myy alkoi nukkumaan yöt heräämättä, rassasi mua vielä sen nukuttaminen. Vietin seuraavan vuoden lähes tulkoon jokaisesta illasta 1-2,5h hammasta purren Myyn huoneessa odottaen, että hän nukahtaisi...

Raakakakku workshopissa

Raakakakkuworkshopissa

Mä osallistuin tällä viikolla GreenStreetin järjestämään raakakakku workshopiin. Olin saanut workshopin palkkioksi osallistuessani heidän mainoskuvauksiin jo aika päivää sitten, mutta niin kuin aina käy, muistin käyttää lahjakortin vasta aivan viime tingassa. Ja onneksi kerkesin käyttämään sen, sillä workshop oli sekä hyödyllinen että hauska!

Odotin kovasti workshopia, sillä rakastan raakakakkuja ja GreenStreetin kakut ovat aivan lemppereitani! Ja mikä olisikaan mukavampi tapa viettää vähän äidin omaa aikaa kuin opetellessa miten noita maistuvia herkkuja onnistuisi valmistamaan kotonakin. Vähän alussa jännitin sitä, että mahtaakohan kaikki muut osallistujat tulla sinne kavereidensa kanssa ja vain minä yksin, mutta paikalla olikin useampiakin itsekseen tulleita. GreenStreetillä on viihtyisä tila Itä-Helsingissä, jossa he järjestävät kakkuworkshopien lisäksi raakasuklaa workshopeja sekä vegaanista kokkikoulua. 

Paikalla oli meitä varten neljä pöytää, joista sai valita paikan itselleen ja jokaisessa pöydässä valmistettiin erilainen kakku, joita ei vielä etukäteen tiennyt. Istuin pöytään kahden muun naisen kanssa ja meille osui valmistettavaksi Mustikkasuklaakakku.

Rv 32: kodinrakennusviettiä ja shoppailua


Rv 32

Moikka! Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa vähän raskauskuulumisia. Tällä hetkellä mennään rv 32+4 ja laskettuun aikaan on siis alle kaksi kuukautta. En ole oikein viime päivinä kerennyt kirjoittamaan blogia tai somettamaan, sillä olen vaan siivonnut, järjestellyt ja tehnyt vauvanvaate- ja tarvikehankintoja! Eli tämä kiteyttääkin aika hyvin tämän hetkisen fiiliksen: kauhea nesting/ kodinrakennusvietti on menossa ja haluaisin puunata koko kodin ja ostaa kaiken tarvittavan valmiiksi ennen vauvan tuloa, haha... Samanlaista oli Pikku Myynkin kanssa loppuraskaudessa ja vaikka nyt tiedänkin paremmin, ettei vauva tarvitse heti kaikkea mahdollista leikkimatosta vaunuleluihin, niin silti haluaisin kaiken valmiiksi ajoissa. Kai tää on jotain henkistä valmistaumista, että saa puuhastella koko ajan jotain eikä vain odottaa pyöritellen peukaloita. 

Olo on siis pääasiassa aika energinen, vaikkakin nyt maha alkaa jo vähän painaa eikä enää koko päivän liikkeelläoloa meinaa oikein jaksaa. Onneksi Pikku Myyn päiväunien aikaan saan yleensä itsekin levätä (tai selata FB-kirppiksiä, hehe...). Olossa muutenkin alkaa jo tuntemaan, että loppua kohden mennään, vaikka yleisesti onkin vielä ihan hyvä vointi ja öisinkin pystyy vielä nukkumaan ihan hyvin. Mä pärjäsin pitkälle ilman lisärautaa, mutta viime neuvolassa hemoglobiini oli vähän laskenut ja aloitin käyttämään suihkutettavaa rautavalmistetta, jonka ostin Ruohonjuuresta. En tiedä kuinka nopeasti tuollaiset alkaa vaikuttamaan, mutta tuon pitäisi ainakin imeytyä hyvin ja nyt jo tuntuukin, ettei olis ehkä ihan niin väsynyt. Huomenna on taas neuvola, joten saa nähdä onko mitään vaikutusta hemoglobiiniin vielä ollut. 

Hauska ja "ilmainen" leluvinkki taaperolle

Hauska ja ilmainen leluvinkki taaperolle

Ajattelin vinkata eräästä hauskasta ja "ilmaisesta" leluvinkistä taaperolle, joka on meillä ihan hitti tällä hetkellä! 

Kyseessä on nimittäin kameraleikki! Aika monella on kotona jonkinlainen vanha, lähes arvoton pokkarikamera, josta aika on ajanut jo ohi ja joka ei ole enää käytössä. No, siinäpä kiva lelu taaperolle! Tämä ei ole mun oma idea, vaan sain ajatuksen kaverilta, jonka taaperolla oli myös vanha kamera leikeissä. Siivotessa meiltäkin tuli mun vanha pokkari vastaan ja kun huomasin sen toimivan ja muistikortinkin löytyvän, päätin antaa kameran Pikku Myylle. Mä otan aika paljon kuvia ja Myy on jo oppinut ottamaan kuvia ruoka-annoksista tms. muovisella leikkikamerallaan, mutta kyllähän ihan oikea kamera vie leikit aivan uudelle tasolle! 

Ensimmäinen kerhopäivä

Ensimmäinen kerhopäivä

Pikku Myy aloitti tänään kerhon! Me haettiin kaupungin kerhopaikkaa jo heti hänen täytettyä kaksi vuotta, mutta vasta nyt paikka saatiin. Kerho on kaksi kertaa viikossa 2,5h ihan meidän viereisessä leikkipuistossa, jossa muutenkin käydään usein. Kerho on ihan mahtava juttu, sillä mun mielestä Myylle on ihan hyväksi olla vähän pois kotoa ja saada uusia sosiaalisia kontakteja sekä oppia ryhmässä toimimista, kun ei ole vielä päiväkodissa. Eikä muakaan haittaa saada muutamaa tuntia viikossa omaa aikaa. Tai sitten vähän myöhemmin aikaa vain vauvan kanssa. 

Me valmistauduttiin kerhoon käymällä siellä tutustumiskäynnillä, juttelemalla Myylle kerhosta ja hankkimalla asiaan kuuluvia varusteita. Kerhoon tarvitaan reppu ja kun tulin kysyneeksi Myyltä millaisen repun hän haluaisi, vastasi hän, että sinisen. Katseltiin sitten kaupoista erilaisia sinisiä reppuja, mutta mikään ei neidille kelvannutkaan. Asialla meinasi tulla jo vähän kiire, mutta onneksi Zalandolta löytyi sitten vihdoin mieleinen reppu, joka juuri kerkesi tulla sopivasti pari päivää sitten. Nahkaiset kerhotossut ostettiin Name It:stä. Itse olisin halunnut tilata suloiset mokkasiinit For Minis and Mommies:lta, mutta niissä oli sen verran pitkä toimitusaika, etteivät ne olisi kerenneet tulla ajoissa... Toivotaan siis, että nuo Name It:nkin on hyvät. Alumiininen juomapullo on ostettu Lidlistä

Syksy saa tulla: taaperon vk-varusteet

 taaperon vk-varusteet

Pakko se on myöntää, että syksy on saapumassa ja lapsellekin pitää pian alkaa pukemaan päälle vähän enemmän kuin vain shortsit ja hellehattu... Taapero tarvitsee välikauteen yllättävän paljon erilaista ulkovaatetta, jonka olen oppinut tässä pikku hiljaa lapsen kasvaessa. Nyt meillä alkaa olemaan kaikki tarvittava jo kasassa ja ajattelin esitellä mitä kaikkea Pikku Myyltä löytyy täksi syksyksi!

Ulkoiluvaatteet

Ensimmäiseksi ne eniten käytössä olevat puisto- ja ulkoiluvaatteet. Nämä on niitä, joihin kannattaa panostaa, että lapsella olisi lämmin ja kiva liikkua ulkona. Useimmiten ihmiset valitsevat välikausivaatteiksi joko kuoriasun tai softshelliä. Softshellhän ei ole mikään ekologisin vaihtoehto, sillä niistä irtoaa pestessä mikromuoveja... Tykkään kuitenkin softshellin pehmeästä ja lämpimästä materiaalista ja lohduttaudun sillä, että meille on valikoitunut värit, joissa ei kaikki pikku liat pistä silmään ja koitan välttää niiden turhaa pesua. Olemassa on kuulemma myös jotain mikromuoveja kerääviä pesupusseja, joihin voisi tutustua. Ulkovaatteissa me ollaan usein luotettu Racooniin, sillä heillä on mielestäni laadukkaita ja kivoja vaatteita. Tämä Myyn haalari oli keväälläkin käytössä ja sen ainut huono puoli on puuttuvat jalkalenksut (jotka mummi saakin siihen lisätä). Mä oon tykännyt, että käytöstä löytyy myös vk-takki, sillä se on tosi kätevä siinä vaiheessa, kun on sen verran lämmintä ja kuivaa, että alaosaksi voi laittaa vain collegehousut tms. tai kun lähtee vaikka vain nopeasti kauppaan. Tämän takin ostin juuri H&M:ltä ja mielenkiinnolla odotan millainen se on käytössä, kun meillä ei ole aiemmin ollut sieltä ulkovaatteita. Ja on meillä takin kaveriksi myös ihan vk-housutkin, jotka on Kappahlilta. Ja sitten kylmemmille päiville löytyy vielä alle merinovillahaalari ja -kypärämyssy. Yhdelläkin ulkoilusetillä varmasti pärjäisi, mutta mun mielestä on ihan hyvä olla kaksi, jos toinen kastuu tai joutuu pesuun. 

Vihermehu, joka maistuu lapsellekin

Vihermehu, joka maistuu lapsellekin

Kirjoitin viime viikolla siitä, kuinka Pikku Myy syö todella huonosti kasviksia ja niinpä järkyttävän viikon kasvis- ja hedelmälistauksen jälkeen otin taas itseäni niskasta kiinni ja aloin panostamaan tapoihin, joilla kasviksia saa lisättyä Myyn ruokavalioon hänen sitä huomaamatta. Yksi helppo ja herkullinen tapa on itsepuristetut mehut!

Meillä on Wilfan mehupuristin, jolla on ihana tehdä raikkaita ja terveellisiä mehuja itse. Olen halunnut pitää sitä keittiötasolla esillä, että se olisi siitä helppo ottaa käyttöön vaikka päivittäin. Mutta rehellisyyden nimissä, se on käytössä aika satunnaisesti ja kausittain... Käyttö ei sinänsä ole hankalaa ja putsaaminenkin kohtalaisen helppoa, mutta kyllä mehun tekemisessä aina oma hetkensä menee. Nyt kesällä ei olla esimerkiksi montaakaan kertaa mehua tehty, vaikka paljon ihanaa tuoretta olisi ollut tarjolla. Mutta ehkä kesällä ne tuoreet vihannekset ja hedelmät päätyvätkin helpommin mahoihin ihan sellaisenaan ja itselle mehustaminen onkin ehkä siitä syystä vähän enemmän syksyn juttu... 

Taaperon viikon aikana syömät kasvikset ja hedelmät


Taaperon viikon aikana syömät kasvikset ja hedelmät

Mua on jo pidemmän aikaa huolestuttanut se, että Pikku Myy syö valtavan huonosti kasviksia eikä niin kovin monipuolisesti hedelmiäkään... Vauvana Myy oli sekasyöjä eli söi sekä soseita että sormiruokaa ja varsinkin soseissa meni hyvin kaikki tarjotut vihannekset. Sormiruokaillenkin hän mielestäni maisteli ihan hyvin eri makuja, mutta ikää tullessa lisää ja hänen siirtyessä samaan ruokaan meidän kanssa, tuli hänelle jokin kasviskammo. En ollut aluksi asiasta niin kovin huolissani, sillä ajattelin hänen saavan kuitenkin tarpeeksi vitamiineja imetyksen kautta ja ajattelin vaiheen menevän jossain vaiheessa ohi. Sitkeästi siis tarjosin hänelle aina joka aterialla jotakin kasviksia tai hedelmiä, vaikka ne usein jäivätkin lautasen reunalle. Mutta imetyksen loputtua ja vihannesten välttelyn vain jatkuttua olen alkanut nyt oikeasti vähän kriiseilemään asiasta... 

Niinpä ajattelin ihan mielenkiinnosta kirjata ylös kaikki vihannekset ja hedelmät, jotka Myy söi viikon aikana ja olin listasta suoraan sanottuna aika kauhistunut... Toki päivät ovat erilaisa ja toisina päivinä sitä itse jaksaa panostaa enemmän ruokiin kuin toisina, välillä syödään ulkona jne. Tämä viikko oli ehkä nyt siitä huonoimmasta päästä ja siihen mahtui esim. pari ulkona syömistä ja mun synttärit, jolloin syötiin vähän erikoisesti ja herkummin.

2,5-vuotias

2,5-vuotias

Pikku Myy on nyt 2,5-vuotias. Tuntuu, että hän kasvaa ja kehittyy nyt hurjaa vauhtia ja on jo aivan erilainen kuin puoli vuotta sitten. 

Eli millainen on meidän taapero tällä hetkellä?

Luin juuri postauksen, jonka olin kirjoittanut Myyn 2-vuotis neuvolasta ja heti tuli tunne, että kyllä nyt on jo helpompaa! Silloinhan Myytä ei saanut mitattua tai punnittua ja neuvolan hoitajakin sanoi, että onpas erityisen omapäinen ja uhmakas tyttö... Nyt pahin uhma, joka alkoi jo ennen kahta ikävuotta, tuntuu melkein menneen ohi (tai voihan sitä olla vielä edessä, mutta nyt on ainakin jokin vähän seesteisempi vaihe) ja yleisesti elämä Myyn kanssa on tällä hetkellä melko helppoa ja kivaa. Tietysti hankaliakin hetkiä vielä on eikä omapäisyys ole hävinnyt mihinkään, mutta pahimmat raivot ovat nyt rauhoittuneet. 

Myyn puhe kehittyy myös koko ajan. Hän on luultavasti jonkin verran jäljessä "keskivertoa", mutta ei olla siitä oikeastaan huolissaan, kun hän kuitenkin koko ajan oppii lisää ja juttelee paljon. Kaikki äänteet eivät tule vielä oikein ja nyt me ollaankin siinä tilanteessa, että mä ymmärrän häntä parhaiten, kun olen hänen kanssa eniten. Rio ei aina ymmärrä samalla tavalla, kun ei ole suomalainen ja mun äiti ei sen vuoksi, kun ei kuitenkaan ole Myyn kanssa yhtä paljon kuin me. Niinpä mä usein tulkkaan muille mitä Myy sanoo, joka on vähän huvittavaa... Myyltä tulee nyt lauseita ja pikku hiljaa sanoja alkaa tulemaan myös taivutettuna. Hän myös nappaa uusia sanoja hurjaa vauhtia ja usein ihmettelen miten hän voi muistaa jonkin sanan, jonka on kuullut vain vaikka kerran. Indonesia on nyt suomea aika paljon jäljessä, mutta ihan hyvin Myy sitä tuntuu ymmärtävän. Usein Rio puhuu Myylle indonesiaa ja Myy vastaa suomeksi. Välillä me mietitään, että mahtaakohan hän ymmärtää englantiakin, jota kuitenkin aika paljon Rion kanssa käytetään... Jostain syystä me kuvitellaan, ettei hän ymmärrä ja puhutaan aina englantia, jos ei haluta Myyn "kuulevan", mutta eihän sitä tiedä miten paljon hän oikeasti tajuaa. Muutaman kerran Myy on itsekseen sanonut one, two, three / yes / no tms. joka on jotenkin tosi hassua, kun ei kuitenkaan hänelle koskaan puhuta englantia.

Saako toisten pihoille mennä leikkimään?

Saako toisten pihoille mennä leikkimään

Me ollaan tässä kesän mittaan väännetty Rion kanssa aiheesta, että saako toisten kerrostalojen pihoille mennä leikkimään. Ja meidän mielipide-erot on sen verran kovat, että pakko kysellä vähän muidenkin mielipiteitä asiaan!

Tää kaikki lähti siitä, kun Rio alkoi puhumaan, että on käynyt Pikku Myyn kanssa kivassa puistossa, joka on ihan meidän taloa vastapäätä. Aloin ihmettelemään, että missä ihmeen puistossa, kun en itse siitä tiedä mitään ja ollaan kuitenkin asuttu täällä kohta kolme vuotta ja koluttu lähiseudut aika tarkkaan. Seuraavan kerran lähdin mukaan ja tajusin heidän käyneen viereisten kerrostalojen pihalla! 

Menovinkki Helsinkiin: Lasten Kaupunki

Menovinkki Helsinkiin Lasten Kaupunki

Mä oon kuullut aika paljon kehuja Helsingin Kaupunginmuseon ilmaisesta Lasten Kaupunki -museosta, mutta vasta tänään päästiin itse siellä käymään. Museossa kaikkiin näyttelyesineisiin saa koskea ja lapset pääsevät leikkimään mm. vanhan ajan koulussa, kaupassa ja mummolassa. Ja en voi kyllä muuta kuin liittyä suosittelijoiden joukkoon, sillä museo oli tosi kiva paikka!

Me käytiin museossa mun äidin ja Pikku Myyn kanssa. Ensin meitä hiemen huoletti, kun rattaita ei saanut ottaa sisälle, vaan ne piti jättää ulkopuolelle odottamaan, mutta museolla olikin tarjota lainaksi lukkoja ja kassinkin sai jätettyä kätevästi lukolliseen lokerikkoon, joten niiden kanssa ei ollutkaan mitään ongelmaa. 

2,5-vuotiaan kanssa Puuhamaassa

2,5-vuotiaan kanssa Puuhamaassa

Me käytiin viime viikolla Pikku Myyn, mun kaverin ja hänen samanikäisen lapsensa kanssa Puuhamaassa. Olikin melkin ihme, että edes loppujen lopuksi päästiin sinne, sillä ollaan oltu menossa paikkaan jo varmaan viisi kertaa tänä kesänä, mutta milloin onkin ollut vesisade ja milloin joku kipeenä. Myykin on jo varmaan ihmetellyt, että mikä ihmeen paikka se Puuhamaa on, kun siitä ollaan jo usein puhuttu, mutta ei koskaan olla vielä sinne päästy... 

Eikä ihan mutkitta mennyt tämäkään yritys! Me lähdettiin Myyn kanssa junalla Riihimäelle, josta kaverin piti tulla meitä hakemaan. Muutama minuutti ennen Riihimäkeä oltiin noustu jo ovelle odottamaan, kun juna kuitenkin yhtäkkiä pysähtyi. Jonkin aikaa odoteltiin ja syyksi ilmeni jokin raidevika ja tuli kuulutus, jossa kerrottiin, ettei juna pääsekään ajamaan Riihimäelle, vaan joutuu palaa Hyvinkäälle. Hah. No ei muuta kun kaveri ajaakin Hyvinkäälle hakemaan meidät, jostä päästiin lähtemään sitten kohti Tervakoskea ja Puuhamaata vähän suunniteltua myöhemmin.

Kun sain ensimmäisen kerran kuulla olevani läski...

Kun sain ensimmäisen kerran kuulla olevani läski...

Eilen sain elämäni ensimmäistä kertaa kuulla haukkumista läskiksi ja se aiheutti sen verran paljon ajatuksia, että pakko kirjoittaa niitä vähän tännekin!

Oltiin lähdössä kauppaan, kun mä menin viemään roskia sillä aikaa kun Rio ja Pikku Myy tuli rattailla toista kautta. Roskakatoksesta tullessani kuulin pienen pojan huutavan: "läski mursu, läski mursu, haista *ittu läski mursu!". En aluksi kiinnittänyt asiaan kovinkaan paljoa huomiota, sillä ajattelin kahden pojan vain pelleilevän keskenään. Kuullessani saman huudon uudestaan huomasin kuitenkin huutajan katsovan suoraan muhun päin ja tajusin solvauksen olevan osoitettu minulle! Olin niin hämmentynyt asiasta, että oli ihan pakko kysyä, että anteeksi mitä, puhutko mulle... Poika alkoi heti selittelemään, että se oli toi toinen, joka huusi, jonka toinen tietysti kielsi. Olin koko tilanteesta niin typertynyt, etten osannut sanoa pojille mitään järkevää, vaan huusin vain, että menkääpäs kotiin opettelemaan käytöstapoja tai jotain muuta vastaavaa, jolloin pojat lähtivätkin jo juoksemaan karkuun. Olen aika huono arvioimaan ikiä, mutta pojat olivat varmaan jotain 7-10-vuoden väliltä eikä tuollaisten keskenkasvuisten käytöksestä pitäisi tietenkään ottaa itseensä, mutta kyllä mulle raskasuhormoneissani tuli siitä vähän paha mieli. Poika oli sen verran pieni, että voi olla, ettei edes tajunnut mun olevan raskaana, vaikkei siitä näillä viikoilla ole kyllä epäilystäkään. Mutta niin tai näin, eihän kenellekään saa noin sanoa! Pahan mielen lisäksi aiheutti tapahtuma päässäni aika paljon muitakin ajatuksia...

Miksi päädyimme Bugaboo Donkey rattaisiin?

Miksi päädyimme Bugaboo Donkeyhin

Me ostettiin tuossa pari viikkoa sitten uudet rattaat! Oltiin pohdiskeltu meidän menopeliasiaa jo jonkin aikaa, sillä haluttin vaihtaa meidän vanhat Brio Go:t joihinkin toisiin ennen uuden vauvan tuloa. Vanhoissa rattaissa ei sinänsä ollut mitään valtavaa vikaa, mutta ne on jo aika vanhat enkä ole varma olisiko ne kestänet enää seuraavaa kolmea vuotta. Niissä oli myös pari ominaisutta, joista ei oikein tykätä. Ratasosan istuin on makuumme liian takakenoinen ja tuntuu, ettei Pikku Myykään oikein tykkää siitä, vaan haluaisi istua pystymmässä. Lisäksi vöitä ei ole mitenkään virittelemälläkään saanut niin kireälle, etteikö Myy olisi päässyt niistä pois. Niinpä haluttiin etsiä uudet yhdistelmät mahdollisimman pian, että päästäisiin vielä käyttämään niitä Myyn kanssa ennen vauvan syntymää, kun se kuitenkin niissä vielä aika paljon kulkee.

Kuka voittaa somearvonnoissa?

Kuka voittaa somearvonnoissa

Facebook ja Instagram on nykyään täynnä erilaisia arvontoja, joissa voi voittaa jos jonkinlaisia palkintoja. Arvonnat ovat yrityksille, bloggaajille yms. hyvä markkinointikeino ja tapa kerätä itselleen lisää seuraajia, sillä kyllähän moni houkuttelevan palkinnon vuoksi alkaakin seuraamaan ja saattaa siten kiinnostua oikeastikin mielenkiintoisista tileistä. Mutta kuka niissä somearvonnoissa oikein voittaa? Vai voittaako kukaan?

Mä oon itsekin aika innokas osallistumaan somearvontoihin, ainakin jos niihin on helppo osallistua. Instassahan usein on tapana, että arpaa vastaan pitää seurata kyseistä tiliä sekä tägätä kommentteihin joku kaveri. Usein lisäarpoja saa mitä useamman kaverin tägää, joka onkin ihan reilua, sillä mitä enemmän näkee vaivaa, sen enemmän levittää myös järjestäjälle vastapalvelukseksi kilpailua laajemmalle. Mutta kilpailujen yleistyessä olen huomannut joidenkin ottaneen ihan asiakseen arvontoihin osallistumisen ja tägäilevän ihan hillittömät määrät ihmisiä! Esimerkiksi muakin on tägäilleet pari tyyppiä moniin arvontoihin, joita en ollenkaan tiedä tai tunne. Tää on vähän ristiriitaista, sillä eihän se tietenkään kiellettyä ole, mutta vähän ärsyttävää kuitenkin... Ja jos joku tägäilee mukaan kymmeniä Instatilejä, kertoo se siitä, että osallistuja selkeästi kalastelee arpoja eikä enää vain rehellisesti tägää mukaan ystäviään, kuten arvontaohjeissa usein kehotetaan. Tämän voi arvonnan järjestäjä jopa katsoa vilpiksi ja arpoa tällaisen voittajan uudelleen.

Kesää ja kuulumisia!

Kesää ja kuulumisia!

Tää helleaalto on vähän haudannut blogin pölykerroksen alle, mutta nyt ajattelin tulla hieman kirjoittelemaan kuulumisia! Täällä ollaan siis nautittu kesästä täysin siemauksin. Ei ole oikeastaan edes harmittanut, ettei ole päässyt minnekään ulkomaanmatkalle, kun kotikaupungissakin on voinut viettää ihania aurinkoisia päiviä! 

Meidän viime päivät on täyttyneet mm. retkistä uimarannalle ja Kumpulan maauimalaan, puistoihin ja kaverin kanssa Lintsille. Mutta täytyy myöntää, että vaikka kuinka lämmöstä ja auringonpaisteesta tykkäänkin, on raskaus verottanut hieman munkin jaksamista näinä hellepäivinä. Kun ollaan oltu aamupäivät ulkona, on mun pitänyt melkein joka päivä nukkua päiväunet Myyn nukkuessa (joka on myös vedellyt niitä 2-3h/päivä!). Ei ole tullut mieleenkään itse esim. jäädä ottamaan aurinkoa Myyn päiväunien ajaksi, vaikka ennen oon jaksanut olla paisteessa helposti tuntikausia. Nyt on muutenkin alkanut jo pikku hiljaa tuntumaan siltä, että on tosiaan raskaana. Mitään pahempia vaivoja ei vieläkään ole, mutta yleisesti olo on aika raskas. Mutta ehkä on ihan ok ottaa vähän rennommin, nukkua päiväunia ja koomailla iltaisinkin vain telkkarin edessä tekemättä mitään järkevää, kun kohta ollaan jo kuitenkin loppuraskauden puolella. Ja vaikka näitä ihania kesäpäiviä onkin mahtunut tähän kesään jo ihan harvinaisen paljon, olen antanut itselleni luvan myös nauttia niistä täysillä stressaamatta esim. blogin kirjoittamisesta ja muista jutuista, joita "pitäisi tehdä".  

Lemppari luonnonkosmetiikkatuotteet

Lemppari luonnonkosmetiikkatuotteet

Listasin jokusen aikaa sitten suosikkejani luonnonkosmetiikkameikeistä ja nyt olisi vuorossa muut luonnonkosmetiikkatuotteet. Olen tässä parin vuoden aikana kokeillut jo aika paljon erilaisia luonnonkosmetiikan tuotteita, joista osa on jäänyt heti lemppareiksi ja osa on ollut enemmän huteja. Mutta kokeilemalla sitä vain löytää ne itselle sopivat jutut!

Eli tässä tulee tämän hetken parhaat jutut, joita suosittelen lämpimästi muillekin luonnonkosmetiikasta kiinnostuneille: 

Laboratoire du Haut-Segala, porkkanaöljy

Mä ostin aika hetken mielijohteesta kesän alussa Ruohonjuuresta porkkanaöljyn, joka onkin osoittanutunut ihan kesän ykköstuotteeksi. Laitan aurinkoisina päivinä porkkanaöljyä ennen ulos menoa ja vielä illalla uudestaan auringossaolon jälkeen. Öljystä tuntuu tulevan jo itsessään pientä sävyä kasvoille ja sen sanotaan syventävän päivetystä. Tutkimusten mukaan porkkanaöljyssä ei ole kai mitään suojakerrointa, kuten ei kookosöljyssäkään, mutta kevyttä suojaa niistä tuntuu osa saavan. Mä en itse pala kovinkaan helposti ja olen hieman aurinkorasvoja vastaan, joten olen jo pitkään käyttänyt auringossa oikeastaan vain kookosöljyä (ellei nyt olla ensimmäisiä päiviä Balilla tms). Kookosöljy on kuitenkin kasvoille mielestäni ainakin pidemmän päälle vähän turhan tuhtia, mutta porkkanaöljy vähän kevyempänä on sopinut siihen hyvin. En suosittele tätä kuitenkaan aurinkorasvan asemasta, jos palat helposti! En muista öljyn hintaa ihan tarkkaan, mutta kesän Ruohonjuuri-lehdessä oli siihen alennuskuponki. 

Raskauden puolenvälin kuulumisia

Raskauden puolenvälin kuulumisia

Raskaus on hujahtanut jo puoleen väliin ja vähän ylikin, sillä nyt on menossa jo viikko 22. Aika tuntuu menevän melko nopeasti eikä viikoissa pysy edes samalla tavalla perässä kuin ensimmäisessä raskaudessa. Odotusappi puhelimessa on ihan ehdoton, josta voi tarkistaa missä ollaan menossa, kun tarve vaatii!

Olo on edelleen oikein hyvä eikä pahoinvointeja tullut missään vaiheessa. Pahin väsymyskin on  jo helpottanut aikaa sitten, vaikka vieläkin tulee välillä otettua Pikku Myyn nukkuessa itsekin päiväunet. Fiilis on energinen eikä raskaudesta ulkoisesti muistuta muu kuin kasvava maha. Joka tuntuuki jo aika isolta... Myös kasvaneet pylly ja reidet ovat tuottaneet jonkin verran ahdistusta, mutta näillä nyt mennään. Vaikka olen hankkinut jonkin verran odotusvaatteita, on mulla käytössä paljon ihan omia tavallisiakin vaatteitakin, mutta ne ei vain tunnu ihan samanlaisilta päällä kuin ennen, joka kieltämättä vähän inhottaa. Painoa on tullut tähän mennessä noin kahdeksan kiloa, joka on muistaakseni aika samaa tahtia kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tuntuuhan se aika paljolta. Luin juuri eräästä FB odottajien ryhmästä kuinka paljon muilla on tullut puoleen väliin mennessä ja suurin osa näytti olevan vielä miinuksen puolella! Mutta toisaalta pitää olla tyytyväinen, ettei ole tarvinnut ainakaan oksennella ja olla ällöttävän olon vuoksi syömättä niin, että paino laskisi...

Taaperon kanssa Tukholman risteilyllä

Taaperon kanssa Tukholman risteilyllä

Me käytiin tuossa parisen viikkoa sitten Tukholman risteilyllä. Ei oltukaan pitkään aikaan käyty, sillä edellisellä kerralla mä odotin Pikku Myytä eli tää oli Myyllekin ensimmäinen kerta Ruotsissa. Riolla oli vain viikko lomaa, joten tää oli meidän pikkuinen kesälomamatka ja mukana oli myös mun äiti. 

Me mentiin Viking Linen Gabriellalla ja Myy oli innoissaan jo nähdessään niin ison laivan. Meillä oli hytti, jossa oli parisänky ja kerrossängyt, joten mahduttiin hyvin kaikki sinne. Menomatka meni leppoisasti kannella lähtöä katsellen, laivaa kierrellen sekä burgereita syöden. Käytiin myös tanssimassa Ville Viikingin kanssa, joka on jo ihan tuttu Myylle, kun ollaan nähty se muutaman kerran Tallinnan laivoilla. Oli niin ihana katsella kuinka reippaasti Myy oli kaikkien muiden lasten kanssa tanssilattialla ja jonotti nätisti omaa vuoroaan halaamaan Villeä. Mä oon itse lapsesta asti tykännyt risteilyistä ja oli niin hauska katsella kuinka paljon Myykin menosta nautti.

Kaksplussan verkostobloggaajien kesäjuhlat 2018

Kaksplussan verkostobloggaajien kesäjuhlat 2018
*Yhteistyö-postaus

Viime viikolla mä osallistuin Kaksplussan verkostobloggaajille järjestettyihin kesäjuhliin. Nää tapahtumat on aina kivoja arjen piristyksiä, kun pääsee näkemään tuttuja bloggaajakolleegoja, tutustumaan uusiin ja osallistumaan mielenkiintoiseen ohelmaan!

Tällä kertaa juhlat järjestettiin Game Over Escape Room:in kokoustiloissa. Game Over on Helsingin Vallilassa vuosi sitten avattu korkeatasoinen pakohuonepelikeskus, jossa pääsee pelaamaan kuutta erilaista pakohuonepeliä, joita mekin saatiin tietysti testata. Mä en ollut aikaisemmin kokeillut mitään vastaavia pelejä, mutta kuullut niistä sen verran paljon, että jännityksellä odotin mitä tuleman piti...

Kumpi siellä mahassa on...?

Kumpi siellä mahassa on...

Tänään meillä oli odotettu rakenneultra! Jännittyneinä tietysti odotettiin onko vauvalla kaikki hyvin, mutta kyllä meitä myös sukupuoli kiinnosti. Kirjoitinkin jokin aika sitten vähän mietteitä vauvan sukupuolesta ja varsinkin meidän kulttuurieroista aiheen suhteen. Riohan siis toivoi kovasti poikaa (kuten jo ensimmäisenkin lapsen kohdalla) ja siksi mietin onko hänellä tänäänkin edessä pettymys... 

Pikku Myy oli mummin luona hoidossa, joten Riokin pääsi mukaan ultraan. Siellä se vauva iloisesti potkutteli ja möyri, välillä käsiään syöden. Kaikki sisäelimet ja aivojen osat löytyivät ja näyttivät siltä miltä pitääkin. Pää vastasi mittauksessa juuri oikeita viikkoja, mutta jalkojen mitta olisi vastannut jo muutaman päivän isompaa. Todettiin tämän kuitenkin johtuvan luultavasti siitä, että mulla ja Myyllä on pitkät jalat. Ultraaja totesi kaiken olevan kunnossa ja kysyi lopuksi, että halutaanko vielä kysyä jotain. Joten tokihan me kysyttiin sitä sukupuolta... Ja kyllä se sieltä kuulemma ihan selkeästi näkyi! 

Mutta kumpi se sitten oli...??

Imetyksen lopettaminen


Imetyksen lopettaminen

Meidän imetystaival Pikku Myyn kanssa on loppunut. Itse asiassa jo jokin aika sitten, mutten ole muistanut siitä vain kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin nyt vähän kertoa miten lopettaminen sujui.

Mulla oli jo pidemmän aikaa ollut olo, että voisin jo lopettaa imettämisen. Itselleni raskaimmat eli yöimetykset saatiin aika kauan aikaa sitten jo pois Myyn siirryttä nukkumaan pääasiassa omaan huoneeseen ja muutenkin imetyskerrat pikku hiljaa vähenivät aika kivasti ja lapsentahtisesti. Myy kävi pitkään tissillä vain kotona eikä missään ulkona edes muistanut koko asiaa ja oikein menevänä päivänä saattoi helposti olla koko päivänkin ilman tissiä. Lopulta Myy kävi rinnalla vain aamuisin juuri herättyään (jonka avulla itse yritin saada myös hieman lisää uniaikaa) ja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta nämä olivatkin sitten aika hankalia kertoja saada pois...

Onko sukupuolella väliä?

Onko sukupuolella väliä

Me täällä jo vähän jännittyneinä odotellaan, että mahtaakohan tuleva vauva olla tyttö vai poika. Tai sanotaan VÄHÄN vain itseni puolesta, sillä Rioa asia taitaa jännittää aika paljon enemmän... Hänen kulttuurissaan kun olisi tärkeää, että perheessä on poikalapsi. 

Meillä oli tämä sama keskustelu jo Pikku Myytä odottaessa, sillä Rio toivoi kovasti poikaa ja itselleni ei sukupuolella ollut väliä (tai no myönnetään, että pikkuisen toivoin kyllä tyttöä...), kunhan lapsi olisi terve. Ja oli oikeasti aika kauheaa nähdä rakenneultran jälkeen Rion pettymys ja kuulla ensimmäiset sanat, jotka olivat "ei se mitään, tehdään sitten toinen". Ja tässä vaiheessa olin kuitenkin itse ihan sitä mieltä, että yksi lapsi riittää... Myyn synnyttyä Rio on kyllä rakastanut häntä pyyteettömästi eikä pettymyksestä ole ollut onneksi enää mitään merkkejä.

Indonesialaiset kana satay -vartaat

Indonesialaiset kana satay -vartaat

Multa aina välillä kysellään jotain indonesialaisia reseptejä, mutta enhän mä osaa laittaa Indo-ruokaa ollenkaan ja Rio ei niitä aina halua kertoa, kun Suomesta ei saa kaikkia samoja aineksia eikä sitten kuulemma tule niin hyvää. Mutta nyt se on luvannut kertoa reseptin kana satay-vartaisiin (tai indonesiaksi sate)!

Tää on ihan mun lempiruokaa Balilla ja paras paikka, jossa olen näitä syönyt, on Lovinassa eräillä katumarkkinoilla, joissa en koskaan ole nähnyt turisteja. Vartaita ostetaan pienestä pyörillä kulkevasta kojusta ja istutaan syömään kadulle levitetylle pressulle. Joka kerta Balilla käydessä vähän jännitetään, että mahtaakohan sama koju olla vielä olemassa, mutta on se ollut, vaikka myyjä on kerran jo vaihtunut...

Rio teki kotona näitä ensimmäistä kertaa vasta ihan hetki sitten tänä keväänä, kun ollaan ostettu meidän parvekkeelle pieni sähkögrilli. En oikeasti uskonut, että kastike voisi masitua niin samalta kuin Balillakin ja vartaat oli todella hyviä! Rion mukaan reseptiin tulisi vielä pieniä punaisia sipuleita, joita aina välillä saa Aasia-kaupoista, mutta nyt meillä ei ollut niitä. Aasia-kaupoista kannattaa katsella myös kuivattuja limen lehtiä sekä makeaa soijakastiketta Bangoa. Voi tosin olla, ettei juuri sitä merkkiä Suomesta edes löydy, mutta useimmissa paikoissa on ainakin ABC-merkkistä kastiketta, joka on myös aika hyvää. Muutkin vastaavat käyvät, kunhan kyseessä on makea paksu soijakastike, johon on lisätty sokeria. Kaikki reseptin määrät ovat vähän sinne päin, sillä Rio ei koskaan niitä mittaile. Kastiketta pitää tekovaiheessa vähän maistella, että saa omaan makuun sopivaa.

Mutta tässä siis kiva resepti, jos haluat vähän vaihtelua makkaran ja pihvin grillaamiseen!

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Mä olen äiti, jota jotkut voisivat kutsua "sokerinatsiksi". Tai olin. Nyt oon nimittäin alkanut vähän jo hölläämään asian suhteen... Mutta aloitetaanpa alusta.

Kukaan ei tarvitse sokeria, mutta kyllähän pieni herkuttelu silloin tällöin piristää elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä sokeri ei tuota mitään ongelmaa ja herkuttelu voi helposti olla osa muuten terveellistä ruokavaliota. Mutta kaikille asia ei ole niin. Sokeri voi myös aiheuttaa riippuvuutta ja liiallista herkkujen himoa. Mulla on ollut itselläni sokerin kanssa vähän ongelmia, mutta nykyään suhteemme on melko tasapainoinen. Siksipä olenkin kovasti miettinyt minkälaisessa roolissa sokeri tulee olemaan Pikku Myyn elämässä. Alusta asti oli selvää, että ainakin pari ensimmäistä vuotta hänen ruokavalionsa tulee olemaan niin sokeriton kuin mahdollista. Ja niin se olikin. En voi sanoa täysin sokeriton, sillä jo ennen kahta vuotta hän maisteli muutaman kerran kookossokerilla makeutettua raakakakkua ja raakasuklaata, ketsuppia jne.

Nyt olen kuitenkin päättänyt, ettei sokeria tarvitse täysin kieltää, sillä sellainenkin voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia, jos on koko lapsuutensa joutunut syömään porkkanatikkuja, kun muut herkuttelevat... Niinpä haluan yrittää opettaa Myylle "normaalia" suhtautumista sokeriin ja sen, että herkut kuuluvat joihinkin juhliin ja spesiaalitilanteisiin. Sokerilla ei kuitenkaan korvata kunnon ruokaa eikä se ole mikään lohdutus tai palkinto. Tähän mennessä Myy on syönyt jo kerran pannukakkua ja vappumunkkeja (joissa molemmissa tosin olin normaalia vähemmän sokeria, mutta ihan aitoa tavaraa kuitenkin), mutta ei muita herkkuja. Mehuja, limsoja ja karkkeja en aio  Myylle antaa ennen kuin on "pakko".

Vau mikä viikko!

Vau mikä viikko!

Viime viikko oli niin hauska ja vauhdikas, että sitä voi hyvin muistella vielä näin maanantainakin! Eilen ihan mietin, että miten yhteen viikkoon voikin mahtua näin paljon kivoja juttua. Mutta vaikka viikko oli hauska, olin kyllä sunnuntaina jo ihan poikki... 

Viikko alkoi maanantaina kauniissa maisemissa Roihuvuoren Kirsikkapuistossa mun äidin synttäripiknikiä viettäen. Ja jatkui tiistaina biitsipäivällä perheen kesken Herttoniemessä. Me ei käyty viime vuonna ollenkaan Suomessa rannalla, kun oli niin kylmä eli tää oli Pikku Myyn eka kerta. Oli ihana huomata kuinka Myy tykkäsi leikkiä hiekassa ja kahlailla matalassa vedessä. Viime kesänä kun Balilla ei oikein pystytty olemaan rannalla ollenkaan, kun se lähti aina välittömästi juoksemaan aaltoihin ja joku sai koko ajan juosta perään... Voi tosin olla, että veden lämpötilallakin oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta kyllä me mietittiin, että tämän ikäisen kanssa olisi varmaan niin paljon helpompaa jo olla reissussa... 

Roihuvuoren kirsikkapuistossa

Roihuvuoren kirsikkapuistossa

Me käytiin tänään Roihuvuoren Kirsikkapuistossa ja vietettiin siellä mun äidin synttäripiknikiä. Kirsikkapuut olivat lähes täydessä kukassa ja päivä oli täydellisen aurinkoinen niiden kauneudesta nauttimiseen. Puut kukkivat vain hetken aikaa ja Helsingissä tämä hetki on juuri nyt. Joten jos näitä vaaleanpunaisia ihanuuksia mielii nähdä, kannattaa puistossa käydä pian! Ensi lauantaina 19.5. Roihuvuoressa vietetään myös Hanami-juhlaa, jolloin puisto täyttyy erilaisesta japanilaisesta ohjelmasta, musiikista ja herkuista. 

Linnanmäellä taaperon kanssa

Linnanmäellä taaperon kanssa

Meidän Linnanmäen retki Vappupäivänä oli niin kylmä ja sateinen, että päätettiin lähteä tänään käymään siellä uudestaan, kun oli niin aurinkoinen päivä. Paikalla oli aika paljon ihmisiä, mutta ei kuitenkaan ollut mitään tungosta ja meillä oli tosi hauskaa!

Mä kävin Pikku Myyn kanssa Panoramassa sillä aikaa, kun korkeanpaikankammoinen Rio odotteli alhaalla. Se on kyllä kerran käynyt siinä ennenkin, mutta se kuulemma riitti. On muuten jännä nähdä mahtaakohan korkeanpaikankammo periytyä Myylle... Nyt sitä ei ainakaan pelottanut, vaikka pitikin äitiä kädestä kiinni koko kyydin ajan. Sen jälkeen käytiin kaikki yhdessä Rumpukarusellissa, jonne ei viitsitty viimeksi mennä, kun se oli ihan märkä. Yritettiin myös laittaa taas Myytä Rekkakaruselliin, mutta ei se reppana uskaltanut jäädä siihen vieläkään yksin. 

Kesän 2018 bucket list

Kesän 2018 bucketlist

Me ei olla tänä kesänä menossa Balille, joka tietysti harmittaa, mutta voi kesästä silti tulla kiva. Oonkin jo miettinyt jonkin verran juttuja, joita ainakin haluaisin tehdä. Mä uskon, että kesästä tulee hauska, sillä Pikku Myy on jo siinä iässä, että sen kanssa on helpompi tehdä asioita ja käydä pikkureissuilla. 

Meidän kesäksi on suunnitteilla ainakin:

* Retki Muumimaailmaan. Viime vuonna Muumimaailmassa vietetty päivä oli aivan ihana ja mieleenpainuva. Myy oli aivan innoissaan ja meillä oli Rionkin kanssa tosi hauskaa. Tänä kesänä pitää siis ehdottomasti mennä uudestaan ja samaan syssyyn olis mahtavaa käydä Turussakin, jossa en ole käynyt aikoihin! 

* Linnanmäki. Lintsi kuuluu kesään ja me itse asiassa käytiinkin siellä jo vappupäivänä, mutta silloin oli niin kylmää ja sateista, että pitää mennä joku lämpimämpi päivä uudestaan. Tai vaikka useammankin kerran! On niin huippu juttu, että Lintsillä on pienille lapsille ilmaisia laitteita ja kiva leikkipaikka. Me oltiin laittamassa Myytä vappuna sellaiseen autokaruselliin, johon aikuiset ei pääse ja jossa se kävi viime kesänäkin kaverinsa kanssa, mutta nyt aivan yksin alkoikin alahuuli väpättämään siihen malliin, että pitikin hakea se pois ennen kyydin alkamista...