Moi! Pitkästä aikaa! Mulle tuntui iskevän yllättäen kiire ja alkoi oikein stressaamaan tää elämä. Olin vielä asennoitunut siihen kuinka äitiyslomalla elämä on melko leppoisaa ja itseensä voi olla tyytyväinen, kunhan saa hoidettua lapsensa jokseenkin kunnialla ja välillä pesee vähän pyykkiä, kunnes tajusin, että mun äitiyslomahan loppuu jo kuukauden päästä! Siitä nyt ei vielä tarvtse pahemmin stressiä ottaa, sillä en ole vielä palaamassa kokoaikaisesti töihin. Kaikkea pientä hommaa on kuitenkin jo kertynyt, kun sunnuntaisin käyn opettamassa ja itsekin pitää treenata. Oonkin viime päivinä saanut jo häivähdyksen siitä kuinka haastavaa työn, perhe-elämän, oman treenin, blogin ja mahdollisen oman ajan yhdistäminen voi vielä jonakin päivänä olla... Mutta pääsin nyt ehkä tästä alkushokista jo yli miettimällä, että en ole tosiaankaan ainut joka saa sovitella noita kaikkia asioita kalenteriinsa, joten ehkä mäkin tuun pärjäämään. Mutta niin se vaan on, että vasta itse äidiksi tulleena sitä osaa arvostaa aivan eritavalla kaikkia niitä supermammoja, jotka käyvät töissä, hoitavat perheensä ja itsensäkin vielä siihen päälle.
