Päivät Kutalla ja Uluwatussa

Heippa! Mun tuli vietettyä vähän tahatonta blogitaukoa, kun parissa meidän edellisessä hotellissa oli sen varran huonot nettiyhteydet, että ajattelin pitää kunnon lomaa enkä istua jumittavan netin äärellä hermostumassa. Nyt yhteydet kuitenkin taas toimii paremmin, niin tulin vähän kertomaan mitä ollaan puuhailtu. 

Ubudin jälkeen me mentiin kolmeksi yöksi Kutalle. Kuta ei kuulu mun suosikkeihin Balilla, mutta voi siellä aina hetken käydä ja niin tehtiin nytkin, kun äitikään ei ollut sitä vielä nähnyt. Ensimmäinen päivä meni oikestaan vain käveleskellessä ympäriinsä (johon menikin yllättävän paljon aikaa, kun ei ollut moottoripyörää käytössä...) ja rannalla auringonlaskua katsellessa. Aallot oli jokaisena päivänä vähän turhan isoja, joten multa jäi surffaus taas väliin, mutta ei se oikeastaan haitannut, kun oli niin paljon muutakin tekemistä. 

Ihana Ubud!

Moikka! Me ollaan nyt Kutalla, mutta tätä ennen vietettiin kolme yötä Ubudissa, jossa oli ihan super ihanaa! Lovinassa Pikku Myy oli melkein koko ajan itkuinen, kun ei ollut vielä tottunut kuumuuteen ja se oli vähän kipea. Se halusi koko ajan olla vaan sylissä, kun kaikki uusi taisi vähän ahdistaa ja hyvää tarkoittavat lukuisat sukulaiset vähän säikäyttää... Mutta nyt se on onneksi taas oma itsensä ja on alkanut nauramaan ja liikkumaan kuten ennenkin. Myös yöt on menneet kivemmin ja parina yönä olen saanut  nukuttua jo melkein kahdeksan tuntia vain yhdellä herätyksellä!

Ubud, tuo Eat Pray Love -kirjasta/leffastakin tuttu taiteilijakylä merkitsee mulle lähinnä hyvin syömistä ja shoppailua, sillä siellä on niin paljon ihania (terveys)ravintoloita ja -kahviloita sekä Balin parhaat ostosmahdollisuudet. Itse asiassa kaikki mitä Balin markkinakaupustelijoilla on myynnissä, tulee Ubudista. Halvin paikka tehdä ostoksia on Sukowati, joka on paikallinen markkinapaikka pienen ajomatkan päässä Ubudin keskustasta, mutta me ei nyt menty sinne, sillä siellä on niin hirveä ryysäys ja tyrkytys, ettei jaksettu lähtä sinne Myyn kanssa. Ubudin keskustastakin löytyy kuitenkin paljon kaikkea kivaa ostettavaa ja eriyisesti joogavaatteita.

Pienen lapsen suojaaminen auringolta

Suomessakin alkaa vissiin olemaan aika mukavat ilmat, joten on aika miettiä vähän pienen lapsen suojaamista auringolta.

Meille aurinkorasvan hankkiminen Pikku Myylle oli aivan ehdoton juttu Balia varten, sillä täällä on niin paahtavan kuuma, ettei ilman voi missään tapauksessa olla. Mutta kyllä se aurinko paistaa Suomessakin ja lapsen suojaaminen on aiheellista. Ensisijaisestihan alle 3-vuotias lapsi tulisi suojata vaatteilla tai pitää varjossa eikä alle 6 kk vauvalle pitäisi laittaa ollenkaan aurinkorasvaa, sillä niin pienen iho ei vielä hikoile ja rasvaus voi estää ihoa hengittämästä normaalisti.

Aurinkorasvojen suojausteho perustuu joko kemiallisiin tai fysikaalisiin reaktioihin, joista kemialliset voiteet imee UV-säteet ihoon ja suodattaa ne kemiallisen filtterin läpi iholta pois (perus Nivean yms. aurinkorasvat) kun taas fysikaalinen auronkovoide heijastaa säteet folion lailla pois iholta. Kemiallisista auronkosuojavoiteista on monenlaisia hieman huonoja tutkimustuloksia ja huhuja, että ne voisivat toimia jopa hormoonihäirikköinä ja että niiden runsas käyttö voisi vaikuttaa imettävän äidin maidon laatuun. Tämän vuoksi itselleni oli tärkeää löytää auronkorasva, joka olisi fysikaalinen ja lisäksi luonnonkosmetiikkaa.

Balilla ollaan!

Täällä ollaan, Balilla! Lentomatka oli pitkä ja aika raskas, mutta siitä kuitenkin selvitiin. Ensimmäisellä lennolla Pikku Myy nukkui vähän, katseli videota vähän ja taisi vain kerran huutaa isommin. Dohan vaihto oli aika nopea, eikä keretty paljoa muuta kuin etsiä seuraava portti ja syödä vähän evästä. Balin lento olikin sitten aika hankala... Myy kyllä nukkui, mutta jos sitä yhtään liikutti, aloitti se aivan järkyttävän huudon. Ja pakkohan sitä pitäessä oli välillä vaihtaa vähän asentoa tai siirtää sylistä toiseen. Oltiin varattu se baby bassinet, mutta ei Myy oikein siinä viihtynyt, kun se oli niin pieni, eikä se mahtunut siihen edes suoraksi makaamaan. Niinpä omat unet jäi lennolla hyvin vähäisiksi. Myyn herättyä se kuitenkin viihtyi kohtalaisen hyvin eikä meidän tarvinnut edes kaivaa kaikkia leluja esille. Vähän kyllä kateellisina katseltiin viereistä ehkä vähän Myytä vanhempaa lasta, joka nukkui vissiin koko matkan yhtä pientä vinkaisua lukuun ottamatta... 

Rion perhe oli lentokentällä vastassa ja me lähdettiin heti ajamaan Lovinaan, joka on Pohjois-Balilla. Automatka meni lähinnä nukkuessa, mutta kerkesin kuitenkin ajattelemaan, että on tää elämä kyllä ihan ihmeellistä, kun viisi vuotta sitten eksyin Balille vähän sattumalta ja tapasin Rion ja nyt oon neljättä kertaa täällä ja autossa istuu ensimmäistä kertaa yhdessä meidän molempien perheet sekä lisäksi Myy.

Sekalaisia mietteitä ennen matkaa

Mulla ei mielessä pyöri nyt oikeastaan muu, kuin muutaman tunnin päästä häämöttävä Balille lähtö, joten tässä vähän sekalaisia ajatuksia, joita parhaillaan risteilee mun päässä:

-Voi kun nuo viimeisetkin tavarat olisi pakattu ja laukut olisi jo laitettu kiinni... Miten meillä voi oikeasti olla noin hitokseen tavaraa??

-No, aika paljon on tuliaisia, kuten 9 levyä suklaata sekä Rion vanha X-Box ja siihen varmaan parikymmentä peliä, tanssimatto, Kinect yms... Lisäksi Rio haluaa viedä sen vanhemmille toppatakit. Kyllä, toppatakit Balille! Sen äiti oli pyytänyt takkia, mutta ei se varmasti tajua mikä sitä odottaa, kun eihän siellä ole kukaan varmaan edes nähnyt toppatakkia... Mun mielestä aivan idioottimaista, sillä en usko, että niitä voi siellä käyttää, vaikka sellaiset kevyttoppikset ovatkin. Mutta eihän tuo mun mielipidettä kuuntele...

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Bongasin Mamma Rimpuilee -blogista haasteen, jossa esitellään Facebookin profiilikuvat kymmenen vuoden ajalta. Ja tää olikin niin hauska, että on kyllä pakko osallistua itsekin! Tuntuu vähän hurjalta, että olen käyttänyt Facebookia jo niin kauan, mutta niin vaan multakin löytyi ensimmäinen profiilikuva jo vuodelta 2007. Arvatkaas muuten kuka on ollut mun ensimmäinen kaveri, joka mut on Facebookiin kutsunut...? Mun äiti! Haha... Sillä ei kai ollut omia kavereita siellä, niin pyysi sitten mut.

Mulla on näköjään ollut 57 profiilikuvaa, joten en niitä nyt kaikkia esittele, mutta poimin jokaiselta vuodelta ainakin joitakin. Ja sitten lähtee!

10 vinkkiä lentomatkaan taaperon kanssa

Meillä on enää muutama päivä Balille lähtöön! Matkavalmisteluihin ja pakkailuihin on mennyt niin paljon aikaa, etten ole oikein kerennyt tulla blogiin mitään kirjoittelemaan... Mutta nyt ajattelin kuitenkin vähän kertoa miten me ollaan valmistauduttu 1v 3kk vanhan Pikku Myyn ensimmäiseen lentomatkaan!

Meidän ensimmäinen lento on noin 6 tuntia Dohaan ja sitten parin tunnin vaihdon jälkeen vielä noin 11 tunnin lento Denpasariin. Ja samat takaisin tullessa. Vähän kyllä jänittää miten Myy jaksaa, kun se on niin vauhdikas ja haluaisi koko ajan liikkua tai kiipeillä jossakin... 

Viikon touhuja ja matkavalmisteluja

Siis iiiik... tässä ei ole kuin vähän yli viikko meidän Balin matkan lähtöön! Tää viikko on mennyt ihan supervauhdilla kaikenlaista kivaa puuhatessa sekä matkavalmisteluja tehdessä. Maanantaina vietettiin vappupäivää aurinkoisessa säässä ja tiistaista keskiviikkoon me oltiin Pikku Myyn kanssa yökylässä kaverin luona Tuusulassa, jossa oli kaksi muutakin kaveria, joilla oli myös lapset mukana. Vauhtia siis riitti neljän taaperon kanssa, mutta kyllä mukaan mahtui yllättävän rauhallisiakin hetkiä ja oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Ja vaikka samaa arkea ulkoiluineen, päiväunineen ja puuroineeen sielläkin elettiin, oli sitä hauska jakaa hetki muiden kanssa.

Vappukuvia

Meidän vappuaatto meni rauhallisesti kotosalla. Sää oli niin tylsä, ettei olis kyllä huvittanut lähteä edes mihinkään. Tein munkkeja, sillä kyllähän ne kuuluu vappuun ja söin niitä aivan liikaa... Äiti kävi kylässä ja juteltiin kovaa vauhtia lähestyvästä Balin matkasta. Myy leikki saamallaan Pikku Myy -ilmapallolla ja illalla tehtiin tortilloja. Vanhusten vappu siis.