Sisällön tarjoaa Blogger.

GreenStreet: raakakakkurakkautta!

Green Street raakakakut

Mä tein tammikuussa sellaisen pienen päätöksen, että jos olen koko viikon syömättä mitään sokeriherkkuja, voin viikonloppuna ostaa itselleni raakakakkua. Ja täähän oli aivan loistava idea! Ensimmäisten muutaman hieman nihkeän päivän jälkeen oli helppo taas jättää valkoinen sokeri joulun pienen villiintymisen jälkeen joksikin aikaa pois. Viikolla terveellisesti syöminen ei ole ollut mulle kovin vaikeeta ennenkään, mutta viikonloppuisin tulee aina olo, että olis kiva syödä jotain spesiaalia ja hyvää. Mutta miksi kieltää itseltään aivan kaikkea, kun viikonloppuhetkiin on olemassa terveellisempiäkin ja paremman olon jättäviä herkkuja!

Raakakakut on gluteenittomia, maidottomia ja usein vegaanisia herkkuja. Kakku on niin tuhtia tavaraa, ettei sitä yleensä kovin paljoa tarvitse kerrallaan, mutta mä annoin itselleni luvan ostaa aina kaksi palaa, sillä vain yhtä makua on aika vaikea päättää ja kyllä muhun ainakin mahtuu kaksikin palaa kakkua. Aluksi ajattelin, että tää on vähän kallis projekti, kun olisihan joku karkkipussi paljon halvempi ostaa viikonlopuksi, mutta luulen, ettei mulla mennyt oikestaan sen enempää rahaa kakkupaloihin, kun mitä joskus on mennyt viikonlopun kaikenlaisiin herkkuihin muutenkaan.

Oon syönyt elämäni aikana muutamia eri merkkisiä raakakakkuja, mutta suosisiksi on heti löytynyt GreenStreetin kakut ja siksi ajattelin vähän esitellä niitä teillekin. Tutustuin GreenStreetiin ensimmäisen kerran I love me-messuilla, josta ostettiin pari palaa kaverin kanssa mukaan. Ja ai että, mitä herkkukakkuja ne onkaan! Jos et ole aikaisemmin maistanut raakakakkua, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan näitä, sillä nää maistuu ihan varmasti muillekin kuin viherpiipertäjille ja terveysintoilijoille!

Kirppishirmu täällä taas moi!

kirppislöydöt vauvalle

Moi, mä oon Jerina ja olen kirppisholisti. No ei vaan, mutta kyllä mua vähän nolottaa kuinka paljon oon parin viime viikon aikana ostanut lastenvaatteita kirppiksiltä... Mietin, että kehtaanko edes esitelläkään niitä täällä blogissa, mutta menkööt nyt, kun olen aika usein ennenkin ostoksiani esitellyt. Oikeastaan mun ei kyllä tarvis hävetä, sillä ostamani jutut on ihan käyttövaatteita, joita tuo alati kasvava lapsi kyllä tarvitsee. Oon kierrellyt kirppiksiä viimeaikoina ahkerasti operaationani etsiskellä pikku hiljaa kesävaatetta Myylle tulevaa Balin reissua varten ja hyvin niitä on löytynytkin! Ja vähän kyllä muitakin juttuja...

Mulla tulee usein vähän huono olo aikoina, jolloin tulee tehtyä paljon hankintoja yhteen syssyyn. Vaikka mä shoppailusta kovasti tykkäänkin ja olen melko materialistinen, niin pyrin kuitenkin ostamaan asioita enimmäkseen vain tarpeeseen. Joskus sitä tietysti innostuu ostamaan jotakin vähän turhempaakin, jos se on oikein ihanaa, mutta en koe olevani kuitenkaan niin kiinni kututtamisessa, että ainut keino pysya onnellisena olisi koko ajan ostaa jotakin lisää. Ennemminkin paljosta ostamisesta meinaa tulla vähän se ostosähky, kuten nyt kun ensin oli joulu, sitten ostettiin lentoliput, vähän vaatetta Balille, matkarattaat jne. Ja ihan kohta on Myyn synttärit ja mä tarvitsisin vielä muutaman jutun itselleni sekä ehkä uuden matkalaukun... Apua. Ja tässähän piti säästää!

Vauvavuosi lähenee loppuaan, mitä kävi parisuhteelle?

parisuhde vauvavuotena

Meidän vauvavuosi alkaa olemaan tuossa parin viikon päästä ohi. Uskomatonta! Esikoisen ensimmäisen vuoden aikana eroaminen taitaa olla kohtalaisen yleistä ja ajattelinkin nyt kertoa miten vuosi on vaikuttanut meidän parisuhteeseen.

Me tehtiin jo ennen Pikku Myyn syntymää sopimus, että vaikka mitä fiiliksiä tulis vastaan vuoden aikana, niin odotetaan ainakin se vuosi ennen kuin aletaan tekämään mitään radikaaleja toimenpiteitä. Jos siis tulis tunne, että haluttais vaikka erota, niin odotettais ainakin se vuosi ja jos vielä senkin jälkeen tuntuis samalta, niin sitten vasta tehtäis päätöksiä asiasta. Kuulostaa ehkä kauheelta, mutta ei varmaan mikään huonompi idea monelle pariskunnalle, sillä eihän se vauvavuosi usein mitään parisuhteen kulta-aikaa ole...

Myyn synnyttyä me oltiin tietysti jonkin aikaa aivan onnemme kukkuloilla ja myös ihan yltiörakastuneita toisiimmekin. Tää tunne kuitenkin laimeni siinä muutamien ensimmäisten viikkojen kuluessa ja mitä enemmän vauvaelämä alkoi verottamaan jaksamista, jäi parisuhdekin vähän taka-alalle. Vanhempana, ja varsinkin imettäessä, sitä saa niin paljon läheisyyttä vauvalta, että puoliso voi jäädä vähän unohduksiin. Ja niin kai se kuuluu hetkellisesti mennäkin, sillä kaipaahan se pieni nyytti vanhempiensa täyden huomion ja huolenpidon. Niinpä meilläkin oli kausi jolloin parisuhde oli vähän siellä taustalla pölyttymässä, mutta ei meillä mitään isoja riitoja tai muita kriisejä ollut. Suurin haaste ainakin itselle on ollut se, että Rio on tehnyt niin paljon töitä, ettei ole sitten jaksanut oikein osallistua kotitöihin. Se on ollut myös välillä vähän valikoiva vauvanhoitotehtävissä. Musta on ihan ok, että teen vähän enemmän kotitöitä, kun oon päivät kotona, mutta ei ne kuitenkaan ihan kaikki mulle kuulu ja Rio vois ainakin korjata omat roskansa roskiin, pyytkit koriin jne. Ja eihän se kakkavaipan vaihtaminen tai iltavillin lapsen nukuttaminen varmaan kenenkään lempihommaa ole, mutta ei sekään ole oikein, että toinen valikoi aina vaan ne kivoimmat hommat. Myös raha-asiat on aihe, josta saa helposti meillä riidan aikaan, jos haluaa... Näistä asioista ollaan siis väännetty aika paljon ja suoraan sanottuna vuoden aikana itselläni on ollut kyllä hetkiä, jolloin olen ajatellut, että olisikohan melkein helpompaa olla kaksin Myyn kanssa, jolloin ei tarvitsisi siivota kuin omansa ja sen jäljet... Mutta tiedän, etten ehkä itsekään ole ollut se ihannekumppani kaiken aikaa, joten en voi vain toista tässä syytellä.

Viikon parhaat!

viikon parhaat

Moikka! Mä ajattelin piiiiitkästä aikaa tehdä sunnuntain kuulumispostauksen! Nää sunnuntaihöpinät on vähän jäänyt sen takia, kun olen yrittänyt panostaa enemmän blogin kuvien laatuun ja kuulumispostauksissa on yleensä ollut vaan kännykällä otettuja kuvia... Mutta itse tykkään kuitenkin lukea blogeista myös niitä rennompia postauksia, joten ajattelin nyt tehdä myös sellaisen. Mulla on muutenkin ollut tässä ehkä hieman kuiva kausi blogin suhteen ja mitä harvemmin kirjoittelee, sen kovemmaksi paineet itsellä kasvaa postata jotakin tosi järkevää. Joten nyt rikon paineet kirjoittamalla vaan jotain liirum laarumia! Hehe... 

Tää viikko oli ihan tavallinen, mutta se oli jostain syystä täynnä erityisen ihania juttuja, jotka sai taas muistamaan kuinka tärkeitä ne arjen pienet hetket ovat ja kuinka niistä pienistä palasista se onnellinen elämä itse asiassa koostuu.

Tämän viikon parhaita juttuja olivat:

Vauvasirkusta kotona video: lentskari

vauvasirkusta kotona

Ja taas olis vauvasirkustempun aika! Tällä kertaa liikkeenä on istumasta lähtevä ja olkapäälle nouseva lentskari, joka on melko helppo ja sen voi tehdä vauvan kanssa, joka on vähintään neljän kuukauden ikäinen, pystyy hyvin kannattelemaan päätänsä ja on jonkin verran jäntevä. Muista ottaa kiinni vauvan lantiosta niin, että vauvan kädet jää omien käsiesi takapuolelle!

Mutta pidemmittä puheittä, tässä video:

Facebookin parhaat lastenkirppisryhmät

Facebook lastenkirppikset

Mulla on ollut tässä meneillään taas aikamoinen kirppisralli, kun olen etsinyt Pikku Myylle isompaa vaatetta ja nyt vielä kesävaatteita Balia varten. Tykkään eniten käydä live-kirppareilla, koska siellä vaatteita pääsee hypistelemään ja näkemään aidosti niiden kunnon ja koon. Niissä ei myöskään tarvitse maksaa mitään "extraa" postimaksuista. Toisinaan ostan kuitenkin vaatteita myös Facabookin lukuisista lastenvaatekirppis-ryhmistä ja ajattelinkin nyt jakaa niistä suosituimpia sekä omia suosikkejani.


PERUSVAATTEITA KETJULIIKKEILTÄ

Tämä on musta paras ketjuvaatteita myyvä ryhmä, jossa on paljon porukkaa ja valikoimaa ja vaatteet liikkuu melko nopeasti.


Samantapainen ryhmä, mutta myös merkkivaatteita. Puolet vähemmän porukkaa kuin edellisessä, joten vähemmän myös myyntikohteita.

Kurkistus lastenhuoneeseen

lastenhuoneen sisustus

Pienen tytön huonetta on ihana sisustaa ja tuntuu, ettei se koskaan tule täysin valmiiksi. Pinterestistä löytyy vaikka mitä ihania inspiraatiokuvia ja sitä selaillessa on tullutkin vietettyä hetki jos toinenkin unelmoidessa suloisista lastenhuoneiden sisustuksista. Vuokra-asuminen aiheuttaa melko paljon rajoituksia, kun seiniä ei tuosta vain maalailla tai tapetoida mieleisekseen, mutta onneksi pienilläkin asioilla huoneeseen voi saada tunnelmaa. 

Pikku Myyn huone on muuttunut tässä vuoden mittaan lähes tyhjästä huoneesta näyttämään jo vähän oikealta leikkihuoneelta, mutta vielä siellä ei ole esim. sänkyä, sillä Myy nukkuu meidän kanssa. Joskus tulevaisuudessa haluaisin sinne myös ehkä jonkin mukavan nojatuolin. Haaveissa on ollut myös tiipii-teltta, mutta ne tuntuvat olevan kaikki niin isoja, ettei se pieneen huoneeseen tule kyllä mitenkään mahtumaan. Niinpä idea onkin vaihtunut vuodekatoksesta tehtävään majaan, jotka näyttävät olevan hyvin suosittuja varsinkin ruotsalaisten mammojen keskuudessa... Mutta onhan ne nyt mahdottoman söpöjä ja kuinka kiva sellaisessa olisikaan lukea iltasatuja. Meillä roikkuu itse asiassa jo olohuoneessa sellainen katos (koska siellä on katossa koukku), johon laitoin joulun ajaksi valotkin roikkumaan ja Myy tykkää kovasti olla siellä. Haluaisin kuitenkin jossain vaheessa siirtää katoksen Myyn omaan huoneeseen ja vaihtaa sen vähän paksummasta kankaasta tehtyyn versioon, jotta se pysyisi leikeissäkin vähän paremmin paikoillaan.

Lentoliput ostettu!

Bali

Olin eilen rauhassa kirjoittelemassa postausta lastenhuoneesta, joka kuitenkin keskeytyi sillä, että... me ostettiin lentoliput Balille!!! Jee jee ja sata sydäntä! Rio pääsee näkemään perheensä taas kahden vuoden jälkeen ja sen perhe pääsee vihdoin näkemään Pikku Myyn livenä, jonka kasvua ne on seuranneet vain puhelimen ruudun kautta! Mullakin on ollut kauhea Bali kuume jo pitkään ja aurinkoakin on ikävä. Ei olla käyty missään Tallinnaa ja Tukholmaa kauempana melkein pariin vuoteen, joten lentokentälle lähtö houkuttelee jo aika kovaa. Ja hauskaa on myös se, että mun äiti, joka ei oo vielä Balilla käynytkään, lähtee mukaan!

Oon siis aivan superinnoissani, mutta mielessä pyörii myös sata kysymystä, kun matkustaminen ei olekaan enää ihan niin yksinkertaista kuin ennen lasta... Mistäs saadaan meille matkarattaat? Ja millaiset? Pitäiskö ne laittaa ruumaan vai ottaa sellaiset, jotka mahtuu matkustamoon? Tarvitseeko lapselle jotain lisärokotuksia? Entäs matkavakuutusta? Miten saadaan taapero viihtymään ensin kuusi tuntia lentokoneessa ja parin tunnin vaihdon jälken vielä yhdeksän tuntia? Mitä Myy syö matkalla ja perillä? Imetänköhän mä vielä silloin? Miten voin välttää Rion sukulaisten syöttämästä sille sokeria? Miten liikutaan? Ei kai taaperoa voi moottoripyörällä kuljettaa? Vai voisiko? Saiskohan sille jostain kypärän? Palaako se auringossa? Voiko sitä uittaa meressä? Tarvitseeko majoituksessa ilmastoinnin? Lapsen sängyn? Vai nukkuuko se meidän kanssa? Mitäs, jos se tippuu sängystä alas, jos ei olekaan seinän vieressä? Ja miten sen sais opetettua siihen mennessä nukkumaan edes jotenkuten ehjiä öitä? Ja, ja, ja... ???

Vauvasirkusta kotona video: takaperinkuperkeikka

vauvasirkusta kotona

Hei, muistattekos mun alkuunsa kuivuneen vauvasirkusvideo-projektin...? Oon ihan nolona, kun se on jäänyt, mutta sille on ihan syynsäkin. Aika pian videoiden aloittamisen jälkeen nimittäin ilmoittauduin vauvasirkusohjaajakoulutukseen ja ajattelin jatkaa videoiden tekoa vasta sen käytyäni, jolloin tietäisin asiasta varmasti vielä enemmän. Kävin kurssin, opin paljon uutta ja sitten... aivan unohdin koko videoprojektin! Haha... Mutta nyt videoita alkaa taas tulla! 

Ja seuraava video onkin itse asiassa uusinta viimeisimmästä liikkeestä, eli takaperinkuperkeikasta. Sain nimittäin palautetta, että se oli liian vaikea ja kurssilla opinkin siihen vielä helpomman ja turvallisemman otteen. Poistin kokonaan edellisen kuperkeikkavideon sekä -postauksen, mutta jos olet tehnyt liikettä jo niillä ohjeilla, niin ei haittaa ja voit nyt kokeilla tällä otteella. Ote olkapäistä voi käydä vähän vauvan vielä kehittymättömille nivelille, joten siksi ote lantiosta on mielestäni parempi.

Uuden vuoden tavoitteet

uuden vuoden lupaukset

Mä oon harrastanut oikeastaan aina uuden vuoden lupauksia, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Viime vuosina olen päättänyt tehdä vain mukavia lupauksia ja se onkin ollut kiva tapa. Nyt ajattelin, etten tee varsinaisia lupauksia, sillä kyllähän se aina vähän harmittaa, jos lupaukset rikkoo, mutta asetin itselleni muutamia tavoitteita uudelle vuodelle. 

Joten tässä mun vuoden 2017 tavoitteet:

  • Pidän parempaa huolta itsestäni. Vuosi 2016 meni pääasiassa pitäessä huolta Pikku Myystä, joka on tietysti ymmärrettävääkin, mutta oma hyvinvointi oli välillä vähän retuperällä... Oon mm. syönyt raskauden ja Myyn syntymän jälkeen paljon enemmän herkkuja kuin ennen ja se ei kyllä oo kenellekään pidemmän päälle hyväksi. Paino on vieläkin hiljalleen laskenut, niin herkuistakaan ei ole tullut ihan hirveästi stressattua, mutta vähän pelkään, että kun imetys jossain vaiheessa loppuu, alkaa paino nousemaan, jos jatkan samanlaista mässyttämistä. Eikä herkuista ainakaan tule kovin energinen olo... Nyt siis enemmän terveellistä ruokaa myös äidille! En halua mitään tarkkaa dieettiä aloittaa, mutta pyrin syömään enemmän sellaista ruokaa, josta tulee hyvä olo. Lisäksi treenejä pitää vähän suunnitella ja aikatauluttaa paremmin, jotta saan tehtyä asiat, jotka haluan. Treenaaminen kyllä maistuu, mutta saattaa helposti jäädä väliin tai liian lyhyeksi ihan vaan, koska päiväunet ei onnistu tms.