1,5-vuotiaan kuulumisia

Me käytiin Pikku Myyn kanssa toissapäivänä 1,5-vuotis neuvolassa ja eilen lääkärintarkastuksessa ja niinpä ajattelin vähän kirjoitella mitä tuolle minityypille tällä hetkellä kuuluu. 

Pikku Myy kasvaa hitaasti, mutta varmasti omalla miinuskäyrällään ja on nyt 78,8cm pitkä ja painaa 10kg. Päänympärys on 47,7cm. Vaatteissa menee nyt enimmäkseen koko 80cm, mutta käytössä on myös joitakin koon 74cm bodyja ja koon 86cm housuja (ellei enemmänkin, kun tuolla on niin pitkät jalat!). Myy kävelee, juoksee, hyppii ja kiipeää joka paikkaan. Se myös tekee kaiken perässä mitä mäkin. Jos laitan hiuksia, se hipelöi myös omia haiveniaan. Jos laitan vartalorasvaa, hieroo se myös jalkojaan. Ja jos seison käsillä, menee sekin pääalaspäin karhuasentoon tai jos seison käsillä seinää vasten, nostaa se myös jalat seinälle. Hauska tyyppi! Myy myös auttaa mua enemmän kotitöissä, kun Rio ja on aina mukana tyhjentämässä pyykki- tai astianpesukonetta. Jos laitan ruokaa, seisoo se usein tuolilla vieressä "auttamassa".

5 vinkkiä miten treenata, kun kotona on pieni lapsi!

Kesän jälkeen on kiva palata taas aktiivisempaan elämään ja monella lomien jälkeen motivaatio liikkumiseen nousee roimasti. Harrastukset alkaa ja kuntosalit pursuavat liikkujia. Mutta entäs äidit, jotka ovat "jumissa" kotona pienten lasten kanssa? Jumppaan ei ehkä pääse lähtemään milloin haluaa ja illalla, kun aikaa omaan treenihetkeen voisi löytyä, ei välttämättä  enää jaksa ajatellakaan mitään hikoilua...

Mä pohdin itsekin keinoja miten saada tarpeeksi aikaa treeneille, kun olen suurimman ajan päivästä yksin Pikku Myyn kanssa Rion ollessa töissä. Ja koska Rion työajat ovat vaihtelevia, en voi suunnitellakaan meneväni viikoittain johonkin tiettyyn aikaan olevaan harrastukseen (vaikka se niiiin ihanaa olisikin, sillä tällä hetkellä kaipaan eniten juuri sitä, että joku sanoisi mitä tehdään ja mä vaan tekisin perässä...). Silloin kun mä saan omaa aikaa, meen mä tietysti treenaamaan sirkusta, joka onkin se mun lempijuttu, mutta välillä olis niin kiva mennä vaikka joogaan, tanssitunnille, jumppaan tms...

Kannattaako 1,5-vuotiasta viedä Muumimaailmaan?

Tuntuu vähän väärältä julkaista tällaista Turun perjantaisten tapahtumien vuoksi, mutta julkaisen nyt kuitenkin... Vaikka Turun isku oli järkyttävä ja uhrit ja heidän omaiset ovat ajatuksissamme, on elämän jatkuttava eikä pelkoon ja epätoivoon vaipuminen auta. Siksipä kerron nyt meidän perjantaista Naantalin Muumimaailmassa ja siitä kannattaako 1,5-vuotiasta edes viedä sinne. 

Pikku Myy on jo jonkin aikaa ollut innostunut Muumeista ja joka kerta, kun se kuulee telkkarista Muumimaailman mainoksen, juoksee se tuijottamaan sitä. Ollaan jokusen kerran katsottu Muumeja telkkaristakin, mutta eniten sitä kiinnostaa se alkulaulu eikä jaksa kovin kauan katsoa itse sarjaa. Muumikirjoja luetaan myös ahkeraan ja Myy tunnistaa jo Muumi-hahmoja sieltä sun täältä, joita meiltä kotootakin löytyy niin mukeista, pyyhteistä, potasta jne... Aina Muumeja nähdessään se sanoo Mamma, Pappa, joka on vähän huvittavaa, kun se ei kuitenkaan vieläkään käytä kunnolla äitiä tai isiä, mummista puhumattakaan. Niinpä ajateltiin, että viedään se Muumimaailmaan, kun sinne pääsee alle 2-vuotias vielä ilmaiseksikin ja sinne voisi tehdä kivan yhden päivän retken, kun Rio ei ole päässyt tekemään meidän kanssa oikein mitään kivaa kesällä, kun on ollut koko ajan töissä.

Me matkattiin Naantaliin Onnibussilla, jonne sillä pääsee kätevästi Helsingistä suoraan. Menomatka meni kivasti Pikku Myyn nukkuessa suurimman osan ajasta  ja Naantaliin saavuttiin 11 jälkeen. Kerettiin sopivasti vähän haukata välipalaa ja katsella hieman kaunista Naantalin vanhaa kaupunkia ennen Muumimaaliman aukeamista klo 12. Oltiin ostettu liput etukäteen netistä (bussissa), joka kyllä kannatti, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa portilla ollenkaan. Itse asiassa hieman ihmettelin kuinka useammat eivät olleet tehneet samaa, sillä vaikka kyseessä oli elokuinen perjantai päivä, oli jonoa kuitenkin ihan reilusti.

Äidin vapaa viikonloppu!

Viime lauantaina mä hyppäsin kaverin kanssa Tampereen junaan ja Pikku Myy jäi Rion ja mun äidin hoiviin. Myy on ennenkin pari kertaa ollut mummin luona yökylässä, mutta tää oli pisin aika mitä olen ollut siitä erossa, kun olin poissa kokonaisen vuorokauden. Vähän siis jännitti, vaikka tiesin, että kyllä se lapsi siellä ihan hyvin pärjää... 

Ja ai että olikin kivaa! Tampereella oli sirkusfestivaalit, jossa käytiin katsomassa pari esitystä. Oli niin hauska nähdä kavereita ja viettää äidin vapaa-aikaa! Illalla käytiin syömässä hyvää japanilasita ruokaa Nomussa ja Clubilla, jossa oli myös sirkusesityksiä. En suoraan sanottuna edes muista milloin olisin viimeksi ollut jossain baarissa... Käytiin jopa vähän tanssimassa! Yötä oltiin Cumulus hotellissa, jossa oli ihanaa nukkua ihan yksin omassa sängyssä. Tosin olis voinut mennä vähän aikaisemmin nukkumaan, jotta olis saanut täyden hyödyn rauhassa nukkumisesta... Aamulla oli kuitenkin pakko herätä ajoissa, että kerkesi nauttimaan rauhassa hotellin aamupalasta! 

Paras luonnonkosmetiikkaripsiväri on löytynyt!

Mä oon testannut paria luonnonkosmetiikkaripsiväriä (Boho ja Lavera), jotka molemmat ovat olleet vähän pettymyksiä. Olen myös kuullut monelta muulta, että hyvää ripsaria luonnonkosmetiikasta on hankala löytää... Niinpä mun oli pakko tulla kertomaan, että mäpä olen nyt löytänyt sellaisen. Nimittäin Avrilin Le mascara Volumen!

Mä en ole varmasti ainut bloggaaja, joka hehkuttaa tämän ripsivärin puolesta, sillä siitä on kirjoiteltu paljon siellä sun täällä, mutta mun on vain pakko yhtyä joukkoon, sillä on se sen verran hyvä! Ostin omani Ruohonjuuresta ja se maksoi muistaakseni noin 11 euroa, mutta jostain nettikaupoista sitä saattaa saada halvemmallakin. Harjasta olen lukenut eriäviä mielipiteitä, mutta mun mielestä se on just täydellisen muotoinen! Loppua kohti kapenevalla päällä saa helposti harjattua väriä silmänurkkiinkin. Harjasta tulee runsaasti väriä ja ripsiin tulee oikeasti voluumia, tekemättä niistä kuitenkaan mitenkään övereitä. Väri pysyy hyvin eikä karisemista tapahdu lähes ollenkaan, joka on ollut mun edellisissä luonnonkosmetiikkaripsiväreissä se suurin ongelma. Kerran, kun nukuin päiväunet ja hieroin sen jälkeen unenpöpperössä silmiä, oli väriä vähän karissut alaluomille, mutta siltikin aivan minimaalisesti. Aivan samaan tämäkään ripsiväri ei yllä kuin entinen suosikkini Lancome, mutta niin lähellä se on, etten tiedä voiko luonnonkosmetiikalta enempää toivoakaan. Jotain kertoo myös se, että olen nyt viimeaikoina laittanut ripsiväriä lähes joka päivä, vaikka olisin lähdössä vaan treenaamaan tai leikkipuistoon, jota en yleensä todellakaan jaksa aina tehdä.

33v.

Mulla oli tänään synttärit ja täytin 33 vuotta! Jonkun nuoremman korvaan se saattaa kuulostaa aika hurjalta luvulta, mutta itselläni on nyt aika jees olo olla tämän ikäinen. Mulla oli ikäkriisi joskus 27-28 kieppeillä, joten se on kärsitty jo. Olin joskus nuorena ajatellut, että 28-vuotiaana olis varmaan hyvä aika tehdä lapsi, mutta siinä vaiheessa ei tullut sellainen kyllä kysymykseenkään. Silloin myös ahdisti se, kun tajusi, ettei sirkustaiteilijan työtä voi ehkä tehdä loputtomiin tai ainakin koko ajan tulee lisää uusia, nuorempia ja taitavampia artisteja. Sitten vähän myöhemmin kolmekymppisyys tietysti hieman kirpaisi, mutta nyt on ihan hyvä olla ja ikä tuntuu vain numeroilta. Tänä vuonna myös ensimmäisen kerran unohdin minkä ikäinen olen, kun kirjoitin johonkin olevani 33-vuotias, vaikka olin vasta 32... hah...

Mä en koskaan halunnut lapsia nuorena, vaan halusin keskittyä sirkukseen. Ja sitä myös sain tehdä. On ihanaa, että on saanut tehdä lapsuutensa unelmatöitä esiintyen ja opettaen sirkusta. Lapsen saannin jälkeen on kyllä hieman ollut olo, että pitäisiköhän nyt keksiä jotain uutta. Sirkus on kuitenkin niin osa mua, etten varmasti koskaan tule lopettamaan sitä kokonaan ja tulen ainakin treenaamaan sitä vaikka omaksi iloksi ja kuntoiluksi, jos en muuta. Olen muuten kerran muutama vuosi sitten (taisi olla juurikin tuon mainitsemani ikäkriisin aikaan) päättänyt jo lopettaa esiintymisen ja hakenut lentoemäntäkoulutukseen (kyllä!) ja päässyt sinne sisään. Lopulta kuitenkin päätin, ettei lentoemon hommat ehkä olekaan ihan mua varten ja yhtäkkiä sen jälkeen sainkin kaikkia mahtavia sirkustöitä. Parasta tuossa oli kuitenkin se, että tajusin, että voisin tehdä jotain ihan muutakin jos niin haluaisin. Olin aina pelännyt vieraiden kielten puhumista, mutta silti voitin itseni, puhuin haastatteluissa englannin lisäksi ruotsia (!!) ja minut olisi vielä otettu sisäänkin! Näin jälkikäteen tuntuu, että sain tuosta kokemuksesta lisää varmuutta omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että pärjään. Ehkä se myös kuului osana siihen kriisin ja itsetutkiskelun vaiheeseen ja auttoi mua eteenpäin siihen missä nyt olen.

Mokon brunssilla Punavuoressa

Me käytiin jokunen viikko sitten kylässä olevan kaverin kanssa Moko Market Cafen brunssilla. Oon aikaisemminkin käynyt Mokon brunssilla Sörnäisissä ja kirjoittanutkin siitä täällä (tosin postaus on tehty edellisessä alustassa ja kuvat ovat  näköjään muutossa hävinneet...), mutta nyt kävin ekaa kertaa Punavuoren Mokossa. Meillä kävi kaverin kanssa tuuri, sillä meidän samanikäiset taaperot sattuivat nukahtamaan yhtä aikaa ja nukkuivat koko brunssin läpi. Oltiin tosin ajateltu, että brunssilla pienetkin saisivat jotain syödäkseen, kun jossain vaiheessa kuitenkin heräisivät, mutta kun kumpikin nukkui niin pitkään, saatiinkin nauttia vain äitien omasta ajasta ja syödä rauhassa, joka tietenkin myös sopi meille. 

Punavuoren Mokossa on samallalailla kahvilan yhteydessä ihanan tunnelmallinen sisustuskauppa. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa pahemmin sisustustuotteita ihailla, sillä rynnättiin nälissämme heti ruoan kimppuun. Mokon brunssi on lauantaisin ja se maksaa kahvilla tai teellä 19,90e ja erikoiskahvilla tai talon smoothiella 21,90e. Tarjolla oli leipää päällysteineen, jogurttia lisukkeineen, haudutettua ohrapuuroa, salaatteja sekä lämpimiä ruokia. Mokossa ruokien painotus on kivasti kasviksissa, mutta myös lihansyöjille löytyy syötävää. Omia suosikkejani olivat uunijuurekset sekä punajuuri- ja lihapullat. Myös patonki oli ihanan tuoretta ja sille oli hyviä levitteitä kuten cashewjuustoa. Juomaksi oli useampia herkullisia tuorepuristettuja mehuja, jotka oli myös suuri plussa, sillä en itse juo tavallisia mehuja. Kaipaamaan jäin croisantteja, jotka kuuluvat ehdottomasti brunssille sekä vihreää teetä.

Elokuun suunnitelmat

Elokuu, tuo kesän sunnuntain, pyörähti taas käyntiin. Vaikka elokuu virallisesti onkin vielä kesäkuukausi, on varmaan monilla jo hieman syksyinen olo. Ja niin on mullakin. Tosin mulla on ollut sitä melkein koko ajan siitä asti kun tultiin Balilta, eli lähes koko kesä. Mutta ei se mitään, sillä vaikka olenkin henkeen ja vereen kesätyttö, tykkään myös syksystä. Syksyllä sitä aina reipastuu ja syksyn pukeutuminenkin on ehkä kaikkein kivointa! Mutta keskitytään nyt vielä näihin viimeisiin kesäisiin päiviin ja nautitaan elokuun kivoista jutuista.