Muutosta ei voi tapahtua, jos mitään ei halua muuttaa

Mua on aina vähän ärsyttänyt ihmiset, jotka valittavat jostain asiasta, mutta eivät kuitenkaan tee mitään sen eteen, että muuttaisivat asiaa. Valitetaan vaikka muutamasta liikakilosta, mutta ei vaivauduta tekemään asialle mitään. Siinä kun ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, laihduttaa ylimääräinen pois tai hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja elää asian kanssa.

En voi tosin väittää olevani mikään yli-ihminen ja olen varmasti sortunut samaan itsekin monet kerrat, mutta olen myös monet kerrat ryhtynyt toimeen ja lähtenyt reippaasti tavoitettani kohti. Lapsen saannin jälkeen elämä on kuitenkin muuttunut paljon ja musta on tullut monissa asioissa paljon löperömpi kuin ennen. Teen yhä päätöksiä ja suunnitelmia, mutta en saa itseäni niskasta kiinni ja toteutettua niitä yhtä helposti kuin ennen. Kuten nyt vaikka tuo Sokeriton Syyskuu... Olen ollut joskus vuoden syömättä karkkia ja viettänyt useamman kerran sokerittoman kuukauden, mutta nyt jaksoin sitä viikon. Siis VIIKON! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Vähän sama homma on treenaamisen kanssa. Sitä tosin haluaisin tehdä enemmän, mutta en vain löydä sille tarpeeksi aikaa. Tai en siis osaa priorisoida sitä kuitenkaan kaiken edelle ja käyttää siihen esim. joka päivä päiväuniaikaa, sillä välillä haluan tehdä siihen aikaan jotain muutakin. Ja kappas, niin minustakin on tullut sellainen turhasta valittaja...

Ihana maanantai

En oo varmaan koskaan tehnyt varsinaista "päivä mun kanssa" -postausta, mutta sellainen tästä nyt tuli, kun oli harvinaisen kiva maanantai!

Uusi viikko tosin alkoi vähän ärsyttävästi... Olin illalla päättänyt, että nyt on pakko alkaa ottamaan omaa aikaa aamuista, kun iltaisin en saa mitään aikaiseksi. Menin ajoissa nukkumaan ja laitoin kellon soimaan 6.30. Myy herää yleensä 7.30-8.00 aikoihin ja ajattelin, että kerkeän vähän joogaamaan omassa rauhassa ennen sitä. Kello soi, nousin reippaana ylös Myyn jäädessä nukkumaan (se oli tullut aamuyöstä meidän sänkyyn) ja menin vessaan. Mutta eiköhän se jo ollut noussut ja kävellyt mun perään ennen kuin edes kerkesin vessasta pois... Se siitä joogasta sitten. Ärsytti sen verran, että otin Myyn kainaloon ja mentiin nukkumaan vielä vähäksi aikaa. Kasin maissa heräsin uudestaan ja nousin ylös, kun Myy yllättäen vieläkin jatkoi unia. Söin rauhassa aamupalaa ja tein aamutoimet koko ajan miettien, että miten se lapsi vieläkin vaan nukkuu ja kerkeisiköhän sitä vielä joogaamaan hetken. Ei kerennyt ja Myy heräsi ysiltä. Mutta olin saanut kuitenkin oman rauhaisan aamuhetken ja sitten yhteinen päivä alkoikin ihan kivasti. 

Taaperon lempeä unikoulu ja siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan

Onko liian pitkään jatkunutta yöimetystä mahdollista lopettaa lempeästi tahtotaaperon siitä hermostumatta? Mitä tapahtuu, kun tissitakiaisen vain eräänä päivänä siirretään omaan huoneeseen nukkumaan? Mullapa on näihin vastaus tai ainakin yksi kokemus jaettavana!

Ja tästä tulikin nyt aikaimoinen romaani, mutta halusin kirjoittaa kaikki ajatukset samaan postaukseen. Jos aihe ei sinua kosketa, on turha ehkä jatkaa lukemista, mutta jos kamppailette samanlaisten asioiden kanssa, saattaa meidän kokemuksesta olla vaikka apua tai ainakin vertaistukea...

Pikku Myy on nukkunut alusta asti perhepedissä ja reilun vuoden ikäisestä pinnasängyssä, josta on toinen sivu otettu pois ja joka on ollut meidän sängyn vieressä sivuvaununa. Reilusti yli vuoden neiti nukahti lähes aina tissille ja heräili vielä pari viikkoa sitten joka yö muutamia kertoja hörppäämään maitoa. Aika pitkään se meni ihan kivasti, sillä tissitainnutuksella unet sai jatkumaa yleensä nopeasti eikä asia edes kovin paljoa haitannut mua, kun itse olin jo nukkumassa. Mutta asia, joka haittasi ja ärsytti, oli nukkumaanmeno sekä heräilyt illan aikana, jolloin olisin halunnut tehdä jotain omia juttuja tai katsoa vaikka rauhassa telkkaria. Aivan liian usein Myytä ei vain saanut nukkumaan ennen puoltayötä, joka vasta olikin ärsyttävää, kun iltaan ei sitten jäänyt mitään omaa hengähdyshetkeä eikä kaikkia asioitakaan saanut aina hoidettua, kun lapsi oli koko ajan hereillä.

Kaksplussan verkostobloggaajien syysbileet

Reilu viikko sitten oli Kaksplussan verkostobloggaajilla syysbileet, joita vietettiin Radisson Blu Royal Hotelissa Kampissa, josta meille oli varattu oma kabinetti. Olin juhlista aika innoissani (kuten olen aina, kun pääsen käymään jossain lähikauppaa kauempana) ja suunnittelin, että nyt laitan hiukset jotenkin kivasti ja pistän jotain vähän parempaa päälle. Mutta, hah! Hyvä, kun kerkesin töiden jälkeen suihkussa käydä ja hiukset kuivata. Kiireessä meinasi iskeä vaatepaniikki ja päälle päätyi ne samat luottovaatteet, jotka on harva se kerta päällä, jos johonkin pitää lähteä eikä vaatteita kerkeä pahemmin valitsemaan. Hiukset meni niin tylsästi vaan sivuponnarille ja menoksi. Metrossa kerkesi onneksi vähän hengittelemään ja ehdin paikalle juuri oikeaan aikaan. Otin myös metrossa selfien, mutta en pystynyt sitä julkaisemaan, kun näytin siinä niin väsyneeltä ja ryppyiseltä, haha...

Bileiden alku meni rauhallisesti, kun ihmiset lähinnä ottivat kuvia ja somettivat, mutta kun virallinen ohjelma pääsi alkamaan, alkoi tunnelmakin vähän rentoutumaan ja juttu luistamaan. Alkuun meille oli järjestetty olutmaistatusta Laitilan Virvoitustehtaan oluista ja pieni tietopaketti erilaisten oluiden valmistuksesta. Tää aihe ei kiinnostanut mua oikeastaan ollenkaan, sillä en yhtään tykkää oluesta, mutta urhesti kuitenkin maistin ihan pikkuisen jokaisesta kolmesta oluesta, joita meille tarjoiltiin. Ja pahoja olivat kaikki... Onneksi tarjolla oli myös uutta Most Wanted -valkoviiniä, joka maistui huomattavasti paremmalta. Ja vaikka en varsinaisesti ole mikään viiniasiantuntijakaan, niin tuo viini oli sen verran hyvää, että sitä voisi joskus itsekin ostaa. Ja se tuleekin tässä syksyllä Alkon valikoimiin. 

Päivän eksklusiiviset kirppislöydöt

Mä kävin tänään Veraka-kirppiksellä ja tein niin eksklusiivia löytöjä, että oli pakko tulla pitkästä aikaa esittelemään niitä blogiinkin! Lähdin kirppikselle, sillä etsinnässä oli Pikku Myylle joku siistimpi kevyt toppis kauppatakiksi sekä farkut. Ja nehän myös löytyi! Ja lisäksi löytyi vähän muutakin... 

Ujoudesta

Kaikki ujot ihmiset eivät välttämättä näytä ujoilta päälle päin ja mä taidan olla yksi heistä. Mähän olen paljon sosiaalisissa kontakteissa opettaessani sirkusta ja esiinnyn välillä todella isoillekin ihmisjoukoille. Eikä mua noissa tilanteissa ujostutakaan yhtään. Eikä mun kaverit varmastikaan pidä mua ujona. Mutta kavereiden kanssa oleminen tai sirkushommat ovatkin sitä missä olen omimmillani. Vieraassa porukassa olen kuitenkin hieman ujo ja kynnys lähtä juttelemaan tuntemattomille ihmisille on joskus kovin suuri... 

Meillä oli esim. viime lauantaina Kaksplussan Verkostobloggaajien kesken syysbileet (kuulette niistä tarkemmin vielä myöhemmin!), jossa meinasi alussa ujous iskeä, kun en oikein hyvin vielä muita bloggaajia tunne. Pieni ujous taisi vaivata tosin useampiakin, sillä juhlien alkuhetket olivat ehkä hieman hiljaisia ja monet kanssabloggaajat keskittyivät lähinnä somettamiseen (joka tietysti kyllä kuuluu asiaankin). Vaikka moni bloggaaja on vähintään netistä tuttu, ujostuttaa mua tuollaisissa tilanteissa aloittaa keskustelua. Jos mulle puhutaan, vastaan kyllä mielelläni, mutta jotenkin tulee turhan usein odotettua sen toisen osapuolen aloitetta... Tässä pitäisi kyllä skarpata. Onneksi illan myötä juttu lähti luistamaan eikä tarvinut koko iltaa tuppisuuna istua. 

Viihtyisä ja lapsiystävällinen kahvila Helsingissä - Mumin Kaffe

Oletko etsinyt Helsingistä jotakin mukavaa kahvilaa, jossa viihtyisi hyvin lapset sekä aikuiset?  Sisään mahtuisi helposti rattaiden kanssa eikä kukaan katsoisi lapsia pahalla silmällä. Aikuiset voisivat hetken hengähtää jutellen keskenään samalla kuin lapset voisivat touhuta leikkipaikalla. Niin minäkin! En kovin usein kahviloissa luuhaa, mutta toisinaan on ihana nähdä kavereita ihmisten ilmoilla ja varsinkin pidemmältä tulevien kyläilijöiden kanssa on kiva käydä kahvittelemassa kaupungilla. 

Me käytiin äidin ja Pikku Myyn kanssa elokuussa juhlistamassa mun synttäripäivää Kruununhaan Mumin Kaffessa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Ja se olikin vastaus lähes kaikkiin kahvilapulmiini! 

Mumin Kaffe on tietysti sisustettu Muumi-hahmoilla ja niitä löytyy lähes joka puolelta minne päänsä kääntää. Syötävät saa nauttia Muumi-astioista, lasten viihdykkeeksi on Muumi-kirjoja ja vessasta löytyy Muumi-vaippoja. Ja saa Muumi-tavaraa ostaa hyllystä kotiinkin. Me käytiin kahvilassa iltapäivästä, jolloin oli aika rauhallista eikä paikalla ollut kuin jokunen muu ja pari asiaan kuuluvaa japanilaisturistia. Juhlan kunniaksi me valittiin tiskistä suolaista sekä makeaa teen kera. Mun syntymäpäivä on sama kuin Tove Janssonin ja hänen kunniakseen oli asiakkaille tarjolla lisäksi pieniä munkkeja ja nameja. 

Sokeriton syyskuu ja muita syyssuunnitelmia

Syyskuu on täällä! Jee, sopii mulle tähän hetkeen nyt ihan hyvin! On nimittäin aika palata ruotuun monilta osin kesän hövelöintejen jälkeen... 

Ensinnäkin, on pakko osallistua tuohon Sokeriton syyskuu -haasteeseen, kun eihän tästä muuten tule mitään! Oon tehnyt Myyn syntymän jälkeen niin monet lupaukset vähentää herkkujen syöntiä, että ihan naurattaa, mutta mikään niistä ei ole pitänyt kovin kauaa... Entinen minä on kuitenkin voinut olla vuodenkin syömättä karkkia ja nyt tällä löperöllä mammalla viikkokin tekee jo tiukkaa, haha... Mun säännöt menee niin, että 1-2 kertaa viikossa saa syödä jotain terveellisempää herkkua kuten kuivattuja hedelmiä, raakasuklaata tai raakakakkua. En myöskään syynää aivan kaikkea piilosokeria, sillä jos mä vaikka päätyisin syömään makaronilaatikkoa, voisin sen päälle laittaa ketsuppia. Tiedossa on myös ehkä pari poikkeuspäivää, joista vähän mietin, meenkö tiukkislinjalla vai hölläänkö vähän. Pääasia on saada kokonaisuutta kuntoon ja päästä irti sokerikoukusta.