Asiat, jotka jäivät harmittamaan ajasta vastasyntyneen kanssa...

Kun äitiyttä on takana nyt puolisen vuotta ja tähän perhe-elämään on jokseenkin jo tottunut, on mulla tullut mieleen joitakin pikkuasioita, jotka on hieman jääneet harmittamaan raskausajalta ja niistä ajoista, jolloin Pikku Myy oli aivan vastasyntynyt. Tai ei nyt ehkä ihan harmittamaan, mutta jotka olisin tehnyt toisin, jos olisin ymmärtänyt vähän enemmän...

Ensinnäkin...

Raskausaika 

-Näin jossain Toisenlaiset äidit -ohjelman jaksossa äidin, joka kertoi pitäneensä raskausajalta päiväkirjaa ja aloin heti miettimään, että miks ihmeessä mä en tehnyt samaa!? Tykkään kirjoittaa, raskausajan tuntemukset ja ajatukset voi helposti unohtua enkä mä kirjoittanut noista asioista silloin blogiinkaan... Höh.

Valokuvat

Vaikka sellaiset studiossa otetut new born -kuvat ovat aivan ihania, ei meillä ollut varaa ottaa sellaisia eikä se siis sen vuoksi nyt kauheasti kaduta, kun sille ei vain voinut mitään, mutta itse ottamien kuvien kanssa tekisin joitain asioita nyt toisin.

-Olin katsellut Pinterestistä kaikenlaisia ideoita, millaisia kuvia vastasyntyneestä voisi ottaa ihan kotioloissa. Löytyi kaikkia ihania, missä toinen vanhempi pitää vauvan peppupuolelta kiinni ja toinen päästä, missä vauva makaa isän käsivarren tai kämmenen päällä jne. mutta eihän me mitään sellaisia otettu, kun ei uskallettu pitää Myytä kuin tiukasti perus makuulla sylissä. Meillä meni varmaan melkein kuukausi ennen kuin tajuttiin, että sitä voi pitää sylissä pystyssäkin, kun nähtiin mun äitin ja yhden kaverin tekevän niin... haha. No, miten sitä vois osata, kun ei oo ennen pidellyt niin pientä!

-Edelliseen liittyen, oikestaan kaikki meidän kuvat Myyn ensimmäisiltä viikoilta on niin, että se makaa vain normaalisti selällään. Ei mulle tullut mieleenkään, että sen voisi laittaa esim. vatsalleen jalat koukussa mahan alla, kuten monia new born -kuvia otetaan tai että sen olis laittanut tyyliin johonkin koriin...

-Olis ollut kiva ottaa myös kuvia Myystä alasti tai vähissä vaatteissa, joista näkyisi kuinka pieni ja heiveröinen se aluksi oli, mutta koska se syntyi talvella, ei oikein viitsitty pitää sitä pitkän aikaa vähissä vaatteissa, ettei raukalle tulis kylmä... 

-Myös raapimisen esto -hanskat olis voinut joskus ottaa kuvia varten pois. Nyt oikestaan kaikissa kuvissa on sellaiset yli-isot tumput!

 -Lisäksi jäin kaipaamaan joitain hyviä kuvia koko perheestä tai Myystä mun kanssa. Onhan meillä toki muutamia kuvia yhdessä, mutta ei ne kovin edustavia ole, kun alkuvaiheessa mä näytin vieläkin räjähtäneemmältä kuin yleensä, kun ei todellakaan tullut mietittyä siinä mitään meikkejä tai hiusten laittamista.

-Omaa laiskuuttani, en jostain syystä alussa käyttänyt paljoakaan kunnon kameraani, vaan lähes kaikki kuvat on vaan puhelimella räpsittyjä, kun jotenkin ei tullut otettua sitä aikaa, että nyt otetaan kunnon kuvia. Aina ajatteli, että huomenna mä sit laitan Myylle oikein kivat vaatteet ja otan hyviä kuvia, mutta usein se jäi... Tai sitten kun niitä yritti ottaa, rupes Myy just silloin itkemään.

Videot
  
Ollaan yritetty ottaa Myystä myös pieniä videon pätkiä ja joitain oikein kivoja onkin tallessa, mutta vähän harmittaa, että...


-Juuri Myyn syntymän jälkeen ei ole kuin yksi 13 sekunnin video. Mä en halunnut todellakaan synnytystä kuvattavan ja kätilön piti ihan sanoakin Riolle, että jos haluatte ottaa juuri syntyneestä kuvan, niin nyt kannattaisi kaivaa kamera esille. Mutta toisaalta se on sellainen hetki, jolloin Riokin luultavasti halusi vain olla läsnä eikä heilua liikaa kameran kanssa. Ja kyllä sen hetken muistaa ilman videotakin.

Vaatteet

En jotenkin ollut aivan alussa superhullaantunut vauvanvaatteista, vaan ajattelin, että kyllähän Myylle kelpaa melkein mitkä vaan vaatteet niiksi muutamiksi hetkiksi, jonka ne aivan pienimmät koot mahtuvat päälle. Me saatiin paljon käytettyjä vaatteita ja ne oli kyllä oikein kivoja, mutta...

-Hiukan harmittaa, ettei tullut hommattua Myylle yhtäkään sellaista spesiaali söpöys -asua, josta olis voinut ottaa ihania kuvia ja laittaa säästöön muistoksi...

-Olin kyllä suunnitellut sairaalasta kotiinlähtö-asun, mutta me ei edes laitettu sitä bodya päälle, jonka olin ajatellut, sillä ei osattu pukea sitä! Olin ottanut varuiksi mukaan myös äitiyspakkauksen sellaisen perus valkoisen kietaisubodyn, jos vauva olisi vaikka ollut vähän isompikokoinen ja laitettiinkin sitten se, kun se oli helpompi pukea päälle... heh. Onneksi meillä oli sentään  pienen pieni toppapuku, johon se silti hukkui ja se ehkä nyt onkin Myyn sellainen "spesiaali muisto -asu". (Suosittelen muuten talvivauvalle pienen haalarin hankkimista, sillä Myy ainakin olisi mahtunyt äitiyspakkauksen haalarin yhteen lahkeeseen...!). 

Vauvamuistot

Oon täyttänyt meidän vauvakirjaa ihan kohtalaisen ahkerasti, mutta...

-Mistä sitä osaa sanoa mikä päivä tarkalleen Myy jokelsi ensimmäisen kerran tai milloin se vastasi äidin hymyyn? Ja kuka muistaa mikä päivä se kannatteli päätänsä tai seurasi katseella lelua. Noh, kunhan on sinnepäin...

-Kirjaan saatiin piirrettyä jalankuva toissapäivänä ja käden kuva on vieläkin tekemättä! Olis pitänyt tehdä se silloin kun tuo pysyi vielä paikallaan, niin olis ollut vähän helpompaa...

Meillä on myös ihanat Baby Milestone cards:it, mutta niidenkin kanssa on tullut pari ongelmaa...

-Milloin Myy hymyili ensimmäisen kerran? Mistä sen tiesi? Sehän hymyili tidostamatta jo sairaalassa. Jossain vaiheessa mun äiti sanoi, että nythän se jo hymyilee oikeesti ja me oltiin vaan, että aijaa, luultiin niitä vahingoiksi tai pieruiksi. Että se kortti nyt jäi kuvaamatta. Mutta vaikka aidon hymyn olis tunnistanutkin, niin miten ihmeessä sen olis heti saanut kuvattua?

-Myös Tänään istuin ensimmäinen kerran -kortti on kuvaamatta, kun en osannut päättää, että olisko se silloin kuin pysyy itse istumassa vai silloin kuin menee ensimmäisen kerran itse istumaan... Myy osaa istua ja mennäkin nyt itse, mutta vain sellaiseen asentoon, jossa jalat on koukussa sivuilla. On tää vaikeeta!

Mutta ei nää siis mitään vakavastiotettavia harmituksia ole. Pääasia on, että kuvia ja muistoja on paljon, vaikka ne ei oliskaan niin tarkkaan harkittuja. Ehkä jos tulis toinen lapsi, tekis asiat vähän toisin... Tai sitten ei kuitenkaan, ettei tulis sisaruksista aivan erilaiset muistot ja kuvat, heh. 

Onko muilla jäänyt jotain pikku juttuja muistojen osalta harmittamaan ajasta vastasyntyneen kanssa? Se aika kun menee niiiin nopeasti ohi...

 P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook-sivu sekä Instagram  (eathooplove)!