Voihan villis ja muita ajatuksia lastenvaatehulluudesta

 

Mä oon vielä aika alussa tässä hulluudessa, jota myös lapsensa vaatettamiseksi voi kutsua. Ennen Pikku Myyn syntymää mulla ei ollut mitään hajua millaiset vaatteet vauvalle olis käytännöllisiä, kuinka paljon mitäkin kokoa tulisi olla, kuinka kauan yksi koko on käytössä ja kuinka paljon vauvalle tulee mihinkin säähän pukea vaatetta päälle.

Enkä mä vieläkään ole ihan varma noista kaikista asioista. Mutta sen nyt olen ainakin tajunnut, että jos jonkinlaisia vaatteita tarvitaan ja ennemmin tai myöhemmin ne myös jää pieniksi. Vaatteiden ostaminen noille pienille mini-ihmisille on myös tosi kivaa, kun ne on niin hitsin söpöjä. Olen itsekin vähän hullaantunut vauvan vaatteista, mutta olen (onneksi) vielä ihan alimmalla tasolla moneen muuhun äitiin verrattuna. Vaatteet voivat olla yllättävänkin vakava asia ja mulla on tässä tullutkin monta ihmetyksen aihetta tutustuessani tähän villiin lastenvaatemaailmaan.

FB-kirppikset on aika jees paikka ostaa lastenvaatteita, kun sitä voi tehdä kätevästi kotosalta ja ostetut vaatteet kolahtelee kivasti omasta postiluukusta. Mutta sana kirppis on saanut ainakin mun silmissä aivan uuden merkityksen... Oonkin tehnyt tässä kaikenlaisia huomioita, kuten että...

-nettikirppiksillä ihmiset ovat valmiita maksamaan esim. käytetystä lasten piposta ja kaulahuivista jopa 80e (tai ehkä enemmänkin, kun en asiaa ole niin kauheesti seurannut).

-myös ihan tavallisista ketjuliikkeiden vaatteista saatetaan maksaa sama hinta kuin kaupassakin. Siis käytetystä vaatteesta! Kunhan se on jokin erityisen haluttu kuosi, jota ei enää valmisteta...

-jokaiselle hintaryhmälle näyttää löytyvän niitä superhaluttuja juttuja kuten esim. Lindexin tai Kappahlin röyhelöpyllyhousut tai Gugguun jumppikset.

-ihmiset myös myyvät netissä rikkinäisiä ja likaisia vaatteita. Ja toiset ihmiset ostavat niitä. Joskus jopa hyvinkin kalliilla hinnalla, kunhan merkki on oikea.

-nettikirppiksillä pitää osata oikeanlaista termistöä. Myönnän, että mun piti googlettaa mitä tarkoittaa mmm ja viiden minuutin sääntökin piti lukea ensin ohjeista.  

Mä olen tehnyt muutamia onnistuneita kauppoja nettikirppiksillä, mutta vähän ärsytti, kun yksi myyjä lähetti mulle kerran likaisen fleece-takin. Hyi. En siitä tietenkään kehdannut mitää mainita, mutta vähän teki mieli kommentoida jotain nasevaa sen toiseen myynti-ilmoitukseen, jonka myöhemmin huomasin. En kuitenkaan tehnyt niin. Yritän myös pitää järjen päässä, enkä ostaa mitään turhaa, mutta kyllähän noita kaikkia söpöyksiä selatessa alkaa miettimään, että miten esimerkiksi tuo meidän äitiyspakkauksen toppahaalari näyttää niin tylsältä...

Tää löytyi ihan perinteiseltä kirppikseltä Siivouspäivänä. Kirppishintaan, niin kuin kuuluukin.

Musta on mahtavaa, että ihmiset on kiinnostuneita vaatteiden eettisyydestä ja kotimaisuudesta/pohjoismaalaisuudesta, mutta hiukan ihmetyyttää silti, että...

-miten paljon ihmiset voivat mennä sekaisin joistain juuri julkaistuista pipoista ja saada netin sekaisin, kun kaikkien pitää saada ostettua sellainen samaan aikaan...? On ne munkin mielestä toki söpöjä, mutta ne on kuitenkin vaan pipoja.

-onko mulla vaan huono maku, kun jotkut näiden hitti-lastenvaatteiden kuosit on musta vähän liian outoja. En mä ehkä haluis pukea lastani vaatteisiin, joissa on rotan-, makkaroiden tai käärmeiden kuvia.

- ja makuasioistahan ei voi kiistellä, mutta mikä ihme siinä Vimman letti-kuosissa on niin ihmeellistä? Itelle ei kyllä oikein iske... Jostain syystä se on kuitenkin niin suosittua, että jotkut, jotka on sen uusia värejä saaneet ostettua, ovat hamstranneet niitä niin paljon, että voivat myydä niitä sitten voitolla eteenpäin tai vaihtaa joihinkin muihin haluttuihin tuotteisiin nettikirppiksillä. Businesshan se on tuokin...

Niin ja siitä villiksestä. Sana, jota en ollut koskaan kuullutkaan ennen lapsen saantia (tarkoittaa siis FB-kirppiksen spesiaali päiviä, jolloin saa myydä yleensä kaikkia merkkejä ja ihmiset tarjoavat vaatteista sievoisia summia, myyjän sitten lopussa päättäessä luopuuko tuotteesta vai ei). Viime viikolla eräällä merkkikirppiksellä olikin sellainen villis, jollaista en ollut vielä koskaan nähnytkään. Aivan valtavasti vaatteita ja hurjat summat pyöri! Itsekin vähän villiinnyin ja ostin Myylle ja mulle samanlaiset Papun Maisa -pipot, jollaisia olin ihaillut jo, kun sellaisen ensimmäisen kerran näin kaverin lapsella, ennen kuin edes tiesin sen olevan suomalainen merkkituote ja aikamoinen hitti-pipo. Ja onhan se nyt ainakin Myyn päässä aivan ylisöpö! En vaan eri ostajilta ostaessa tujunnut, että rusetithan oli eri väriset. Mutta eipä tuo haittaa.

Kivaa viikkoa! Toivttavasti muut mammat ette menettäneet kaikkia rahojanne villiksessä!