Rusketusstressi

Puhutaanpas vähän rusketuksesta! Mä oon aina tykännyt olla auringossa ja rusketun melko helposti. Ei edes lukuisat auringosta varoittelut ole saaneet mua lopettamaan auringonottoa, vaan joka kesä pitää saada ainakin vähän väriä pintaan. Ruskettunut iho vaan näyttää mun mielestä paremmalta ja hyvinvoivalta. Yleensä käytän kyllä aurinkorasvaa, mutta koska en helposti pala, saattaa se jo loppukesästä unohtua...

Nuorempana mulla oli jopa aika paha rusketusstressi, eli hätä ruskettua heti alkukesästä tai -matkasta, ettei vaan aurinkoiset päivät pääse loppumaan kesken. Sitten kun kiva pieni väri oli saatu pintaan, pystyi rentoutumaan eikä jokaista aurinkohetkeä tarvinnut välttämättä maata paikoillaan, vaan ulkona saattoi tehdä muutakin. Hätähousuna oon myös tutustunut kaikenlaisiin ruskettumisen tehokeinoihin kuten baby oiliin ja vedessä lillumiseen... Köhöm...

Viime vuosina oon kuitenkin vähän rauhoittunut ja alkanut ottamaan tosissaan varoitukia auringon vaaroista, sillä pakkohan se on myöntää, että tässäkin naamassa alkaa ikääntymisen merkit jo näkymään enkä nyt ehdoin tahdoin haluais niitä nopeuttaa. Niinpä edelleenkin hankin pientä väriä, mutta vähän järkevämmin.

 Tää keväthän on ilmojen puolesta ollut aivan mahtava, mutta auringonotto ei ole kauheesti edes käynyt mun mielessä. Tai on se itseasiassa käynyt, kun olen katsellut olkkarin ikkunasta meidän edessä oleville kallioille, joilla joku mamma on makoillut bikineissä harva se päivä ja oon miettinyt, että pitäiskö munkin tehdä noin. Sillä on siis vaunut mukana, joissa bebe varmaan vetelee tyytyväisenä unia. Ongelmana on kuitenkin se, ettei Pikku Myy enää oikein nuku päiväunia kuin ehkä puolentunnin pätkissä. Sitä mä nyt en kuitenkaan halua suoraan paahteeseen ottaa, vaikka sen iho hetken aurinkoa varmaan kestäisikin. Olen kokenut myös hieman rusketuskateutta lenkkeillessäni leikkipuiston ohi, jossa leikki-ikäisten lasten äidit istuvat rivissa kalliolla auringossa paistatellen... No, ehkä mäkin vielä joku kesä oon siellä rivissä niiden mukana, mutta tää kesä mennään kyllä vielä ihan Myyn ehdoilla. Vaikka oon äitiyslomalla ja aikaa luulis riittävän, niin ei mulla oo jotenkin ollut kauheesti hetkiä vaan hengata auringossa.

Tänään kuitenkin tuli ajatus, että voisin makoilla vähän äitin pihalla samalla kun se vois olla Pikku Myyn kanssa. Niinpä kaivoin bikinit (jotka ihme kyllä mahtui jopa päälle!) naftaliinista ja lähdin sinne ihanassa auringon paisteessa. Viltti pihalle, lehtiä mukaan ja jopa vähän kookosöljyä pintaan. Äiti lähti pienelle kävelylle Myyn kanssa ja mä levytin arskat päässä paahteeseen. Aah... Ja sitten ehkä kymmenen minuutin päästä aurinko meni pilveen ja alkoi satamaan vettä kaatamalla. Jes. Se siitä rusketuksesta...

No, onneksi kesä on vasta alussa ja mäkin varmaan kerkeän auringossa vielä olemaan. Tai eihän tästä Suomen kesästä kyllä koskaan tiedä... ehkä se oli nyt siinä. 

Mites muut mammat? Tuleeko vauvojen/lasten kanssa oltua enemmän vai vähemmän auringossa kuin ennen? Vai onko koko auringonotto jo ihan vanhanaikaista?