Sisällön tarjoaa Blogger.

Matkalukemista

Viime viikolla satoi vettä. Ei ollut kesäfiilis. Niinpä kidutin itseäni lukemalla ihanan matkakirjan. Se oli Merja Mähkän "Ihanasti hukassa ja kuinka sieltä pääsee pois". Ei siinä montaa iltaa mennytkään, kun sen lukaisin, sen verran kouluttavaa oli. Tai siis yötä. Mun päivärytmi on mennyt vähän vinksalleen ja nukkumaan on vaikea päästä ihmisten aikoihin... Olen siis viettänyt öitäni lukien sängyssä ja toisella korvalla futismatsia ja Balilaisen jupinoita kuunnellen.

Kirja kertoi Merjan omasta puolitoista vuotta kestäneestä Suuresta Matkasta Aasiassa, Afrikassa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Kiinnostavia matkakohteita ja seikkailuja hurjemmissakin paikoissa. Mä myös tykkään aina lukea, jos joku on käynyt samoissa paikoissa kuin itse, sillä on hauska tietää miten muut on ne kokeneet. Puolitoista vuotta on tosi pitkä aika ja varmasti vaikeaa palata sellaisen ajan ja kokemusten jälkeen takaisin kotiin. Vähemmästäkin tulee käänteinen kulttuurishokki...

Kirja sai haaveilemaan uusista matkakohteista. Erityisesti Afrikka alkoi kiinnostamaan. En ole jostain syystä ollut kovin kiinnostunut Afrikasta. Tai tiedättekö, kun on lista paikoista, jonne haluaisi vielä jonakin päivä matkustaa, niin siihen ei kuitenkaan kaikkea voi laittaa. Mutta ehkä joku eteläisemmän Afrikan paikka olisi kuitenkin vielä nähtävä...



Toinen mieleenpainunut matkakirja on Santeri Niityaron "Aallon etsijän päiväkirja". Luin sitä kun olin toista kertaa Balilla ja aivan innoissani surffaamisesta. Valitettavasti säät vaan eivät olleet parhaimmat surffaamiseen (vaikka testasin kyllä, että  kaatosateessakin voi ihan hyvin surffata) mutta fiilikseen pääsi tämän kirjankin avulla. Musta on niin siistiä, jos ihmisillä on jokin intohimo ja ne todella toteuttaa sitä.



Legendaarinen matkakirja, joka kaikkien reppureissaajien pitäisi ehdottomasti lukea on tietenkin Madventuresin Tunna Milonoffin ja Rikun Rantalan "Kansainvälisen seikkailijan opas". TV-sarjasta tuttu meininki jatkuu ja huumoria riittää, mutta kirjassa on ihan oikeasti myös hyviä vinkkejä omatoimimatkailijlle.

Vuonna 2007 julkaitusta kirjasta on nyt näköjään tullut päivitetty versio, "Uusi kansainvälisen seikkailijan opas". Siinä luvataan olevan päivitettyä tietoa ja matkakohteita. Pitääpä tutkia jossain vaiheessa...



Myöhemmin Madventureseilta on tullut myös Mad Cook ja Mad World -kirjat, joihin en tosin ole tutustunut muuta kuin kirjastossa vähän selailemalla. Mad Cookin yrjöttävät keittiöt ei oikein kiinnosta ja Mad World on niin isokokoinen, ettei se mahtunut edes laukkuun.

Mutta pari vuotta sitten sain joululahjaksi Mad Manners -kirjan, joka on Rikun ja Tunnan neljäs, maailman erilaisista tavoista kertova, kirja. Kirjassa maailma on jaettu yhteentoista kulttuurialueeseen ja jokaisesta on kerrotu hieman tavoista, eleistä, tervehtimisestä ja ruokakulttuurista. Jonkin verran toistoa tässä vaiheessa jo tulee, mutta kirja on silti ihan viihdyttävä.



Viimeisenä, muttei vähäisempänä on pakko mainita Elisabeth Gilbertin ihana matkakirja "Eat Pray Love -omaa tietä etsimässä", josta tämän blogin nimikin on saattanut saada jotain vaikutteita... Tarina taitaa olla suurimmalle osalle tuttu, joko kirjasta tai leffasta, eli Elisabeth haluaa irti kaikesta ja päättää viettää vuoden matkustaen Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Naisiin vetoavavaan tarinaan mahtuu nautiskelua, meditoimista ja tietenkin rakkautta. Luin ensin kirjan, mutta pidin myös leffasta, sillä Julia Roberts on yks mun lempi näyttelijoistäni.

Kirjasta on löydetty joitakin epäkohtia, joista itsekin olen huomioinut ainkin sen, että siinä puhutaan Pohjois-Balin surffareista... Eihän Pohjois-Balilla voi surffata! Tunsin itseni niin päteväksi, kun tämän tajusin ja mainitsin siitä tietenkin Balilaisellekin, kun tossa joku aika sitten katsottiin kyseinen leffa (Balilainen ei ollut sitä edes nähnyt! Vähän meinas olla tippa linssissä, kun ikävä iski...). No, sehän sanoi, että kyllä Pohjoisessakin voi surffata (siellä itäreunalla muistaakseni)! Siinä meni mun pätesimet sitten.

Balilainen kerto myös muutaman yksityiskohdan leffasta. Se Ketut ei kuulemma ole oikeasti Balilainen, kuulee aksentista. Ja Julia Roberts on ollut ainut ihminen, joka on saanut pyöräillä Ubudin Monkey Forestissa.



Oon lukenut myös Gilbertin toisen kirjan "Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin". En kyllä suoraan sanoen muista sitä kovinkaan hyvin... Muistan peremmin sen, missä sitä oon lukenut. Taskulampun valossa, ötököitä vilisevällä patjalla, reikäisen hyttysverkon alla Kambotzassa. Ja kirjassakin puhuttiin samasta maasta. Se kirja tais jäädä sinne Kambotzaan, mutta vois kyllä lainata kirjastosta ja lukea uudelleen, kun jäi nyt ihan häiritsemään. Erosta se siis kerto,sen verran mä muistan.



Onko jollain jotain muita hyviä matkakirjoja suositella? Nyt kun mulla on aikaa unelmoida matkoista..

 

 

3 kommenttia

  1. Joo, pitääpä tulustua tohon Selinin kirjaan! :) Goteborg? Mun Ruotsin matkailu on kyllä rajoittunu aika paljon vaan Tukholman alueelle. Ehkä olis aika nähdä jotain muutakin.

    VastaaPoista
  2. :) ;) En minäkään ole siellä käynyt. Selinin kirjasta selviää loput.

    VastaaPoista
  3. Ok, pitää siis tsekkaa! :)

    VastaaPoista