Elämää Balilaisen kanssa

Ollaan reilu vuosi asuttu nyt Balilaisen kanssa yhdessä ja kun ollaan erilaisista kulttuureista, niin välillä käyttäytymismallitkin on aika erilaisia. Tässä muutamia tapoja ja ristiriitatilanteita, joihin on täytynyt löytää kompromissi.

Kyläily Balilaisen luona

Kun olin ensimmäistä kertaa käymässä Balilaisen kotona, hänen äitinsä tarjosi mulle jotain hedelmiä. Kohteliaana suomalaisena tietenkin sanoin, että "ei kiitos" (suomalaisiahan pitää pyytää kolme kertaa kahvipöytään, ennen kuin kehtaavat tulla). No sehän oli tietysti moka. Suuri moka. Jos Balilainen tarjoaa jotakin, on ehdottomasti otettava! Jos ei ole nälkä tai halua muuten vaan syödä, niin ainakin pieni palanen täytyy ottaa. No eihän sitä voinut tietää... Mutta mulle tää on muutenkin vähän vaikeeta, koska en tykkää syödä muuta kun ruoka-aikana. Mun kaverit tietääkin, että tuskin koskaan otan mitään, jos ne tarjoaa vaikka karkkia, viinirypäleitä tms. Syynä yleensä se, että en vaan halua laittaa yhtä palasta suuhuni, jos en aio syödä muutakin. Ruoka-aika on sitten asia aivan erikseen!

Jalat

Monissa Aasian maissa jaloilla osoittelu koetaan erittäin loukkaavana. Tämän säännön tietenkin olen tiennyt jo kauan, mutta myös rikkonut sitä varmaan pahimmalla tavalla... Thaimaassa teppelissä esiintyessäni takanani oli valtava Buddha-patsas ja esitykseni alkoi sillä, että nousin käsinseisontaan, jalat Buddhaa osoittaen... Oho. No, sirkusesityksessä jalat osittavat milloin mihinkin suuntaan, eivätkä Thai-katsojat tainneet olla siitä moksiskaan. Myös Balilainen kokee jaloilla osoittelun epämiellyttäväksi, vaikkakin on jo tottunut mun jalkoihin (tosin liian lähelle hänen päätään niitä en voi vieläkään laittaa). Yhtenä päivänä hän jopa piti omia jalkojaan ruokapöydällä (mikä ei tietysti täälläkään ole kohteliasta, mutta ei oltu siis syömässä)! Nauroin vaan, että mitähän sun perheesi sanoisi, jos näkisi tämän nyt.

[caption id="attachment_205" align="aligncenter" width="682"] Balilainen pakkasessa[/caption]

Huutaminen

Kerran kun Balilainen oli vielä Balilla ja minä Suomessa, hän soitti (Viberilla) mulle aamulla, kun olin vielä nukkumassa. Elettiin aika stressaavia aikoja, kun yritettiin hoitaa hänen viisumiaan Suomeen. Kuuntelin unenpöpperössä, kun toisesta päästä tulee viisumi sitä ja viisumi tätä. Hermostuin ja huusin hänelle, että olis kiva joskus puhua jostain muustakin, kun sun viisumista enkä ainakaan halua kuulla siitä nyt kun olen vielä nukkumassa! Toisessa päässä tuli hiljaista ja puhelu katkesi. No siitähän mä vasta suutuinkin, että mullehan ei noin vain luuria lyödä korvaan. Hän sitten selitti hämmentyneenä, että kukaan ei oo koskaan aikasemmin huutanut hänelle. Niin just. Ai ei ees vanhemmat? No ei todellakaan. Eikä hän niille. Juu. Mietin siinä vaan niitä lukemattomia kertoja, kun ollaan huudettu äidin kanssa kilpaa toisillemme. Tai kavereiden kanssa. Sehän on ihan normaalia, eikö vaan? Ensin huudetaan ja sitten sovitaan. Tässä vaiheessa Balilainenkin on kyllä oppinut huutamaan ja kovaa. Vähän tuntuu pahalta, kun tietää, että mä oon sille sen opettanut...

Lattialla makoilu

Meillä on niin pieni sohva, ettei siinä mahdu oikein kahta ihmistä kivasti olemaan. Niinpä mä aika usein makoilen lattialla, kun katsotaan telkkaria. Ja muutenkin ihan tykkään olla välillä lattialla. Varsinkin tekkaria kattoessa musta on kiva pitää käsiä mahan päällä ristissä. No sehän ei ole hyvä sitten ollenkan, kun vain kuolleilla on kuulemma kädet sillä lailla. Tää on oikeesti ärsyttävä asia, kun on se nyt kumma kun ei saa käsiään pitää miten haluaa! Aina ne revitään pois, vaikka kuinka sanon, että Suomessa elävätkin voi pitää käsiään näin.

[caption id="attachment_206" align="aligncenter" width="1024"] Balilainen kesällä 2013[/caption]

Riisi

Balilaisen pitää saada riisiä usein ja meillä on oikein riisinkeitinkin sitä varten. Ihan kätevä laite. Riisit ja vesi vaan sinne ja noin vartin päästä se ilmottaa, että riisi on valmis. Mun käsityksen mukaan se myös pitäis ylimääräisen riisin lämpimänä, jos vaikka lounaaksi laittaa riisiä ja päivälliseksi sitten ottais toisen annoksen. Mutta eihän sitä niin voi käyttää. Vihonviimeinen asia olisi laittaa ylimääräinen riisi kuppiin jääkaappiin ja lämmittää mikrossa seuraavalla syömiskerralla. Se ei käy. Aina syödään kaikki ja joka kerta on tehtävä uutta riisiä. Riisi pitää myös pestä. Se on kai jotenkin likaista, sillä sitä pitää huuhdella kylmällä vedellä niin monta kertaa, että vesi on kirkasta eikä sellasta vaaleaa. Joskus kun laitan Balilaiselle riisiä ja huuhtelen riisiä vaan joku kolme kertaa, niin aina se kysyy jälkeenpäin, että pesinkö varmasti riisin. Miten se voi sen huomata?? Itsehän olen aikamoinen suursyömäri, mutten mitenkään voi ymmärtää miksi sitä riisiä pitää syödä niin paljon kerralla, kun muutakin ruokaa sen kanssa tietysti syödään. Valtavia kasoja riisiä. Vaikka on se täälä Suomessa vähentänyt riisin syömistä. Balilla meni kuulemma kilo muutamassa päivässä ja nyt se saattaa kestää pari viikkoakin. Nyt Balilainen syö myös pizzoja.

[caption id="attachment_204" align="aligncenter" width="1024"] Nasi Goreng[/caption]

Että tällaista meillä.