Sisällön tarjoaa Blogger.

Mieleenpainuvimmat keikat, osa 1: Burmalainen kylä


Ajattelin kirjoittaa muutamista keikkamuistoista, jotka ovat sirkusurani aikana jääneet pysyvästi mieleen. Mahtavia esiintymisiä on ollut paljon, eikä niitä mitenkään voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta tässä tulee niistä nyt yksi.


Vuonna 2012 tammi-helmikuussa tein hyväntekeväisyyssirkusprojektin Thaimaahan Spark Circus:n kanssa. Projekti toteutetaan kerran vuodessa ja siihen otetaan noin 20 sirkuslaista ympäri maailmaa ja lähdin sinne yhdessä suomalaisen sirkusystäväni kanssa. Esiinnyimme kuukuden ajan tiiviiseen tahtiin lastenkodeissa, kouluissa, orpokodeissa, sairaalassa ja pakolaisleireillä. Kaikki nämä paikat olivat todella mieleenpainuvia ja oli mahtavaa päästä ilahduttamaan lapsia, joilla ei kaikki asiat ole hyvin eivätkä he ainakaan pääse koskaan käymään sirkuksessa. Paljon uskomattomia kohtaamisi, yhdessä oloa, naurua ja sirkuksen iloa. Yleensä aina esiinnyimme ja sitten pidimme työpajoja lapsille, jotta hekin pääsivät kokeilmaan sirkustemppuja. Jokaiseen paikkaa jossa kävimme, jätimme myös sirkusvälineitä kuten hulavanteita ja jongleerausvälineitä sekä joskus myös muita leluja ja vaatteita.

Kuukauden aikaka siis oltiin jo tottuttu näkemään jos jonkinlaisia kakkaisia kenttiä ja lahoja tönöjä, joissa siten esiinnyttiin. Erään esiintymisen jälkeen minua ja neljää muuta esiintyjää pyydettiin lähtemään vielä heittämään keikka lähellä olevaan pieneen kylään. Meidät ja esiintymistavarat pakattiin autoon ja lähdettiin matkaan. Ajoimme jonkin aikaa katsellen punertavavaa ja kuivaa hiekkamaastoa ja saavuimme pieneen Burmalaiskylään. Pieniä kyliä oli nähty jo ennenkin, mutta tämä oli niistä kaikista pienin ja eristyneisin. Olimme tottuneet herättämään hämmennystä saapuessamme värikkäissä esiintymisvaatteissamme paikalle ja yleensä lapset juoksivat tervehtimään meitä jo heti autosta poistuttuamme. Tässä pienessä kylässä tunnelma oli aivan toisenlainen. Meidät otettiin kyllä lämpimästi vastaan, mutta lähinnä ihmetellen. Eiväthän kylän asukkaat olleet varmaan nähneet niin kummallista ja värikästä porukkaa, eivätkä kenties edes valkoisia ihmisiä aikaisemmin.

[caption id="attachment_194" align="aligncenter" width="717"]Burmalainen kylä Burmalainen kylä[/caption]

[caption id="attachment_196" align="aligncenter" width="717"] Avulias pikkupoika kantaa kitaran esiintymispaikalle[/caption]

Yhdessä kyläläisten kanssa pohdimme missä olisi paras paikka esiintyä. Sellainen löytyi heinikosta pienen tien vierestä. Musiikkina toimi kitara, ukulele ja laulu. Siitä sitten vain show pystyyn, kun koko kylä oli kokoontunut paikalle. Tunnelma oli uskomaton. Muistan miettineeni, että tässä sitä vaan pyöritellään vanteita Burmalaisessa heinikossa, kakenlasta sitä elämä tuokaan eteen. Yleisön ilmeistä näki, että he pitivät esityksestä, mutta ihmettelimme, kun he eivät oikein taputtaneet. Sitten tajusimme, että he tuskin olivat ikinä ennen nähneet  minkäänlaista esitytä, joten yleisön käyttäytymiskulttuuri aploodeineen oli heille varmasti vieras.

[caption id="attachment_197" align="aligncenter" width="717"] Esitys menossa[/caption]

Esityksen jälkeen jaoimme lapsille pieniä kasvoihin liimattavia tarroja ja glitteriä, joita olimme jakaneet monissa muissakin paikoissa. Täällä vain oli se ero, että lapset ottivat tarrat hämmentyneinä ja hiljaisina vastaan, kun muuaalla ne oli lähinnä revitty käsistä suuren mekkalan saattelemina. Lähtömme kylään oli tapahtunut niin ylättäen, että meillä ei ollut mitään muuta annettavaa lapsille, mikä harmitti kovasti. Omista sirkusvälineistä kun ei ainakaa siinä vaiheessa vielä pystynyt luopumaan.

[caption id="attachment_198" align="aligncenter" width="717"] Pikkukatsoja[/caption]

[caption id="attachment_193" align="aligncenter" width="960"]Kaverikuva Kaverikuva[/caption]

Lopuksi otimme yhteiskuvia ja hyvästelimme kyläläiset haikein mielin. Olisimme halunnet vielä viipyä, mutta aikamme oli lähtä. Toivon, että käyntimme kylässä toi hieman iloa ja yllätystä arkeen ja jäimme edes hetkeksi lasten mieliin. Itselleni tämä esiintyminen oli arvokkaampi kuin mikään valtavilla lavoilla tai areenoilla ikinä voi olla. Kokemus oli jotain sanoin kuvailematonta ja pieni Burmalaisyleisö antoi minulle esiintyjänä jotain mitä ei voi rahassa mitata. Tämä on esiintyminen, jonka tulen muistamaan loppuelämäni. Siitä olen aivan varma!

[caption id="attachment_199" align="aligncenter" width="960"]Koko kylä ja me esiintyjät Koko kylä ja me esiintyjät[/caption]



Ei kommentteja