Angkor on valtava raunioitunut temppelikaupunki, joka on Kambodzan merkittävin nähtävyys. Rauniot vaihtelevat kivikasoista loistokkaisiin temppeleihin, kuten Angkor Watiin, joka on kuvattuna myös Kambodzan lipussa. Angkor kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja paikalla käy vuosittain yli miljoona turistia.
Asuimme kaverini Petran kanssa Kampodzassa Battambangin kaupungissa kuukauden opettaen paikallisessa sirkuskoulussa. Eräänä viikonloppuna teimme retken Siem Riepiin tarkoituksenamme mennä ihastelemaan myös Angkor Watia. Eräs australialainen kaverimme oli samaan aikaan siellä ja päätimme lähtä yhdessä katsomaan Angkorin ihmeitä. Suunnittelimme lähtevämme pyörillä, sillä niillä olisi helppo siirtyä paikasta toiseen omaan tahtiin. Sovimme treffit hänen kanssaan aamuvarhaisella erääseen risteykseen, josta jatkaisimme matkaa yhdessä. Halusimme olla paikan päällä auringon noustessa, sillä näkymä temppeliä vasten luvattiin olevan suurenmoinen.
Petran kassa vuokrasimme majatalostamme pyörät, kokeilimme niitä illalla ja saimme avaimet aamua varten. Seuraavana aamuna heräsimme aikaisemmin kuin kukko kerkesi laulaa. En nyt muista mitä se kello tarkalleen oli, mutta oli vielä pilkkopimeää, eli käytännössä nousimme ylös keskellä yötä. Reippaina siis nousimme ja menimme pyöriemme luo, mutta toisen pyörän lukko vain ei auennutkaan. Olen tullut varmaan vähän vanhaksi, kun en kyllä tarkkaan muista mitä sille lukolle kävi... Ehkä se oli vain niin jäykkä, ettemme saaneet sitä auki tai ehkä avain katkesi lukkoon. No, joka tapauksessa pyörät jäi siihen, sillä siihen aikaan ei oikein voinut keneltäkään apuakaan pyytää. Kello kulki ja aloimme huolestua siitä, ettemme pystyneet millään ilmoittamaan kaverillemme, ettemme päässeetkään tulemaan, sillä meillä ei ollut paikallista puhelinliittymää. Päätimme lähtä kävellen risteykseen, jossa meidän oli tarkoitus tavata, mutta taisimme olla niin paljon myöhässä, ettei kaveriamme enää näkynyt.
Kiukutti, väsytti ja olimme aika epätoivoisia. Ajattelimme, ettemme nyt pääse ollenkaan näkemään Angkor Watia, sillä seuraavana päivänä olimme lähdössä jo pois. Aamuyöstäkin kaduilla oli muutamia tuk tuk-kuskeja tarjoamassa kyytejä. Kiukuteltiin niille jonkin aikaa ja huudettiin, ettei tarvita mitään kyytiä, mutta sitten saatiinkin idea ja otettiin tuk tuk ja kuski meille koko päiväksi mukaan, jolla pääsisimme silti näkemään nähtävyydet. En kuollaksenikaan muista mitä privaattikuski maksoi, mutta luultavasti kuitenkin enemmän kuin, jos olisimme varanneet kyydin jo edellisenä päivänä.
Mieli parani vähän, kun kerettiin Angkor Watille ajoissa ennen auringon nousua. Istuttiin odottamaan pilkkopimeään useiden muiden turistien kanssa. Auringonnousu ei näyttänyt kovin erityiseltä sillä kertaa, mutta tuli valoisaa ja yllättän törmäsimme kaveriimme! Niinpä lähdimmekin yhdessä kiertämään upeaa Angkor Watia.
[caption id="attachment_251" align="aligncenter" width="960"]
Näin kauheelta sitä voi näyttää, kun aamukuuden maissa kiukkusena ja väsyneenä joku menee vielä ottamaan kuvan...[/caption]Angkorin alue on niin iso, että siellä voisi viettää vaikka monta päivää. Omalla tuk tukilla kulkijoille oli valittavana pienempi reitti ja isompi reitti. Valitsimme pienemmän, jolla kävimme katsomassa neljää temppeliä. Lippuja myytiin päiväksi, kolmeksi päiväksi tai viikoksi.
[caption id="attachment_261" align="aligncenter" width="960"]
Auringonnousun jälkeen[/caption][caption id="attachment_262" align="aligncenter" width="960"]
Maisemakuvaa[/caption]Ensimmäisenä tutustuimme itse Angkor Watiin. Sovimme kuskin kanssa, että tulisimme jonkin ajan (olikohan 1,5-2h) päästä takaisin. Välissä söimme aika mitäänsanomatonta riisisafkaa turistiravintolassa ja aloimme ihmettelemään, että miten ihmeessä löydämme oman kuskimme lukuisten tuk tukien seasta, kun emme edes pimeässä tajunneet katsoa kovin tarkkaan miltä hän näytti. Hän löysi kuitenkin meidät ja matka jatkui. Ja kaverimme polki fillarilla perässä.
[caption id="attachment_252" align="aligncenter" width="717"]
Angkor Watilla[/caption][caption id="attachment_263" align="aligncenter" width="717"]
Petra[/caption][caption id="attachment_264" align="aligncenter" width="717"]
Perus selfie[/caption][caption id="attachment_253" align="aligncenter" width="720"]
Kukkuu...[/caption][caption id="attachment_254" align="aligncenter" width="720"]
Hullut turistit...[/caption][caption id="attachment_265" align="aligncenter" width="960"]
Iloiset reissaajat[/caption]Seuraavaksi menimme Angkor Thom-temppelille, jonne kuljettiin siltaa pitkin, jota reunistivat suuret patsaat, joissa oli irvisteleviä päitä (jotka varmaan tarkemmin ajatellen olivat joitain jumalia). Temppelissä itsessään oli myös valtavien kasvojen kuvia. Täällä mulla lopui myös kamerasta akku, joten oma kuvaaminen loppui siihen. Temppeleissä oli niin paljon nähtävää ja yksityiskohtia, että taisin vähän innostua kuvaamaan. Onneksi kavereilla oli myös kamerat.
[caption id="attachment_255" align="aligncenter" width="717"]
Ukkojen kanssa sillalla[/caption][caption id="attachment_256" align="aligncenter" width="717"]
Reipas australialainen pyöräilijä[/caption][caption id="attachment_257" align="aligncenter" width="717"]
Restauroitu ukkeli[/caption]Kaverimme oli ostanut useamman päivän lipun, sillä oli vielä viettämässä piedemmän aikaa Siem Riepissä ja päätti tässä vaiheessa lähteä kotiin. Me Petran kanssa vielä jatkettiin, sillä meillä oli vain tämä yksi päivä aikaa. kävimme mielestäni tässä välissä vielä jossain vähän pienemmässa temppelissä, mutten osaa sanoa mikä sen nimi oli, sillä kamerastakin kuvat loppuivat edelliseen temppeliin. Muistan ainakin nähneeni pylväitä, jotka olivat norsun kärsiä (oon ehkä vähän surkea kertomaan matkakertomusta näin jälkikäteen, kun muisti ei näytä ihan pelittävän)...
[caption id="attachment_258" align="aligncenter" width="960"]
Aina pitää vähän temppuilla.[/caption][caption id="attachment_259" align="aligncenter" width="960"]
Joka puolella on hienoja yksityiskohtia.[/caption][caption id="attachment_266" align="aligncenter" width="717"]
Tornia on jos jonkinlaista[/caption]Viimeisimpänä kävimme vielä katsomassa Ta Prohmia, joka on kuuluisa Tomb Raider temppeli. Oli uskomattoman näköistä, kun valtavien puiden juurakot lähtivät suoraan rakennelmien keskeltä. Kävelyä päivän aikana tuli useita tunteja ja mietimme jälkikäteen, että tuk tuk oli ehkä sittenkin parempi vaihtoehto. Jos olisi pitänyt vielä pyöräillä, niin huh huh. Nyt jo olimme viimeisen temppelin jälkeen aivan poikki. Väsyneenä lähdimme etsimään omaa kuskiamme tuk tukien seasta. Katsoimme jokaiseen tuk tukiin, joita oli paikalla paljon ja kiersimme kaikki alueen ravintolat, mutta omaa kuskiamme ei vain löytynyt. Alkoi vähän tuskastuttaa ja väsyttää, kun päivä oli ollut niin pitkä. Meillä ei olut hajuakaan miten pääsisimme takaisin kaupunkiin, kun kaikki tuk tuk-kuskit olivat tietenkin jo varattuja. Aikamme aluetta kierreltyämme ja tuskailtuamme viimein tajusimme, että olimme tulleet väärästä päästä temppeliä ulos! Joten ei kun takaisin temppeliin ja toisesta päästä ulos. Ja sieltähän se oma kuskimme löytyikin tuk tukista nukkumasta.
Päivä oli pitkä, mutta kyllä kaiken sen kävelyn arvoinen. Huonompi kuntoisille tai lasten kanssa liikkuville ehkä kuitenkin suosittelisin jakamaan alueen kiertelyn useammalle päivälle. Ja oma tuk tuk oli loppujen lopuksi kyllä hyvä idea. Mutta jos haluatte nähdä tämän mahtavan temppelikaupungin, niin menkää pian, sillä suuret turistimassat väistämättäkin kuluttavat aluetta ja myös kiven luonnollinen kuluminen ja eroosio näkyvät. Aluetta on yritetty restauroida, korkokuvia korjailla ja asennettu köysiä ja puulattioita suojaamaan lattioita. Angkor tuo tietenkin myös tuloja alueelle ja osa lipputuloistakin käytetään temppeleiden korjailuun.
Katselin tässä muuten kirjoittaessani toisella silmällä "Arman ja viimeinen ristiretki" -ohjelmaa, joka näköjään lähti taas uusintana Jimiltä. Jos et vielä ole tätä ohjelmaa nähnyt, niin suosittelen ehdottomasti kaikille! Saa vähän perspektiiviä elämään ja omat ongelmat unohtuu. Helposti sitä unohtaa, kuinka hyvin omat asiat loppujen lopuksi onkaan. Ensimmäisessä jaksossa oltiinkin sopivasti Kambotzassa ja siinä kun katsoin, kun lapset keräs roskia, niin lähinnä alkoi hävettämään omat "ongelmat" ja harmitus, kun ei nyt oikein ole varaa matkustaa mihinkään...
Lauantai-illan jatkoja!
Ei kommentteja