Sisällön tarjoaa Blogger.

Säännöt, joista meillä pidetään kiinni


Säännöt, joista meillä pidetään kiinni

Jokaisella lapsiperheellä on omia sääntöjä ja tapoja, joista pidetään erityisen hyvin kiinni. Joillekin tärkeää on ruutuajan rajoittaminen, toiset vaihtavat vaatteet joka päivä, vaikkei niihin olisi tullut likaa ja kolmannet eivät syö ollenkaan sokeria. Mä ajattelin jakaa meidän taaperon säännöt, joista yritetään pitää erityisen hyvin kiinni. Aina kaikki ei tietysti onnistu tai on poikkeustapuksia, mutta näistä ainakin pyritään pitämään kiinni.

Syödessä ei katsota ruutua

Meillä on alusta alkaen ollut Pikku Myyn kanssa aika tiukat ruokailurutiinit ja kotona ruokailu tapahtuu pääsääntöisesti aina pöydän ääressä. Pöydässä ei olla koskaan katsottu mitään videoita, vaikka se taitaakin olla monessa lapsiperheessä tapana, jotta syöminen sujuisi sutjakammin. Kun Myy oli pienempi eikä se vielä pahemmin puhunut ja sen syöminen saattoi kestää melko kauankin, mä saatoin itse kahdestaan sen kanssa ollessani alkaa selailemaan puhelinta syötyäni, mutta nyt olen pyrkinyt jättämään sen tavan pois. Se oli aluksi mulle itselle vähän vaikeaa, sillä olen tottunut lapsesta asti lähes aina lukemaan sarjakuvia, kirjaa tai myöhemmin selaamaan puhelinta aina ainakin yksin syödessäni. Mutta onneksi kun Myy alkoi enemmän puhumaan, tuli tästäkin helpompaa, kun omiin höpöttelyihin sai myös jotain vastauksia. Joskus aamulla, jos olen aikaisemmin valmis, saatan katsoa puhelimesta säätä, bussiaikatauluja tms. Myyn vielä syödessä, mutta silloinkin juttelen niistä asioista mitä olen katsomassa. Ja toki meillä otetaan ruoasta/ruokapöydässä usein kuvia, mutta puhelin laitetaan kyllä sen jälkeen pois. Ja välillä vietetään tietysti leffailtoja, jolloin iltapalaa tai popcornia syödäänkin sohvalla, mutta jokapäiväiseen arkeen tämä ei kuulu. 

Herkut herkkuina

Syömiseen liittyen meillä on itse asiassa aika paljon (mun päättämiä) sääntöjä ja piti oikein miettiä, mitkä nostaisin tässä tärkeimmiksi, ettei koko postaus menisi vain syömisestä paasaamiseksi, hehe... Pikku Myyn täytettyä kaksi vuotta, mä olen pikku hiljaa alkanut vähän hölläämään mun sokerinatsi-asennetta, jotta Myy oppisi "normaalia" suhtautumista herkkuihin ja esim. kesän aikana hän saikin melko monet kerrat jäätelöä. Herkuissa haluan kuitenkin pitää kiinni siitä, että ne eivät kuulu jokaiseen päivään. Herkut pidetään sitten ihan oikeasti herkkuina ja arkiruoka ei sisällä turhaa sokeria. Siksipä meillä ei syödä esim. sokeroituja jogurtteja, vanukkaita, muroja, myslejä, mehukeittoja, mehuja, hilloa puurossa tms. piilosokereita. Sitten kun päätetään herkutella, on Myykin saanut vaikka sitä jäätelöä, raakakakkua tai ollaan leivottu itse jotakin. Itse leipoessa yleensä vähennän ohjeen sokerimäärää ja käytän kookossokeria tai raakaruokosokeria, joissa on matalampi GI kuin valkoisessa sokerissa. Välillä herkkuna on rusinat, mulberit tai muut kuivatut hedelmät. Myyllä ei ole mitään tiettyä herkkupäivää, vaan niitä tulee kun tulee. Ehkä noin kerran viikossa on jotain herkumpaa, mutta ei välttämättä joka viikko. 

Säännöt, joista meillä pidetään kiinni

Telkkaria ei katsota liikaa

Me ollaan jouduttu pisteeseen, jossa Myy katsoo telkkaria lähestulkoon päivittäin. Yleensä Pikku Kakkosen tai tunnin verran jotain muita ohjelmia. Pitkään meillä ei katsottu telkkaria koskaan aamuisin enkä edes tajunnut kuinka paljon sieltä tuleekaan lastenohjelmia joka aamu. Kesällä Myy alkoi kuitenkin usein heräämään jo kuudelta, joka on itselleni vielä niin aikaisin, etten vain pystynyt aloittamaan päivää siihen aikaan (saatikka Rio), että aloin avaamaan Myylle telkkarin ja jatkoin itse vielä unia puolen tunnin tai tunnin verran. Jossain vaiheessa Myy alkoi nukkumaan hieman pidempään, mutta telkkarin katsomisesta jäi vähän tapa monille aamuille. Koin koko ajan huonoa omaa tuntoa siitä, että päivä alkaa telkkarilla ja aika usein me katsottiin sitä vähän lisää vielä illemmallakin... Olen kuitenkin lohduttautunut sillä, että ehkä näin raskaana ja väsyneenä on ihan sallittua mennä välillä sieltä aidan matalammastakin päästä. Ja nyt ollaan kuitenkin taas päätetty, että telkkaria ei katsota aamuisin kuin ehkä viikonloppuna ja ihan hyvin Myykin on sen ottanut. Päivisin meillä ei ole koskaan telkkari auki (paitsi kipeänä) ja illastakin ohjelmat ajoitetaan niin, ettei ne ole juuri ennen Myyn nukkumaan menoa (ellei kyseessä ole joku poikkeuksellinen leffailta). Meillä ei ole mitään varsinaista ruutuaikaa/päivä, mutta koitan ajatella, että maksimi olisi kaksi tuntia päivässä, joka kyllä kuulostaa vähän turhan paljolta 2,5-vuotiaalle, mutta tulee yllättävän nopeasti täyteen, jos sitä telkkua katsotaan aamulla sekä illalla. Mutta onneksi meillä on kuitenkin myös ihan reilusti päiviä, jolloin ei telkkaria avata ollenkaan! Ja mitään teblettiahan meillä ei edes (vielä toistaiseksi) ole ja puhelimella Myy saa pelailla vain välillä jossain liikenteessä ollessa kun se pitää saada pysymään rattaissa. 

Säännöt, joista meillä pidetään kiinni

Lelut kerätään illalla

Mä oon jo pienestä pitäen opettanut Myylle, että illalla ennen nukkumaan menoa lelut kerätään yhdessä paikoilleen. Ja olenkin aika tyytyväinen, että se on helposti omaksunut tavan osaksi iltarutiineja ja muistuttaa siitä Rioakin, jos se ei sitä meinaa "muistaa" ja on Myyn kanssa iltatoimissa. Ihan joka ilta ei välttämättä jaksa esim. jokaista leikkikeittiön kuppia ja kippoa asetella juuri omille paikoilleen, mutta lattialta ne kuitenkin kerätään keittiön päälle. Mun mielestä on tärkeää, että lapsi oppii itse siivoamaan omia jälkiään, eikä vaan levitä leluja ympäriinsä ja odotan vanhempien korjaavan niitä paikoilleen. Ja on tää tietysti tärkeää mulle senkin takia, että haluan aloittaa illalla sen oman ajan ilman, että tarvii kompastella lattialla lojuviin tavaroihin... 


Tietenkin meillä on paljon myös muita sääntöjä kuten hampaat harjataan joka aamu ja ilta, ruokailuajoista pidetään kiinni, vaatteita ei jätetä lattioille, joka päivä ulkoillaan, opetellaan käytöstapoja jne., jotka ovat aika päivänselviä, mutta halusin nyt nostaa esille erityisesti nämä. 

Olisi kiinnostavaa kuulla mitkä säännöt on muille erityisen tärkeitä ja miten niiden noudattaminen onnistuu? 

P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook sekä Instagram (@eathooplove)! Facebookissa nyt muuten menossa kiva arvonta PikkuPastellin kanssa!

4 kommenttia

  1. Meidän tyttö on vasta vuoden, mutta meillä ei myöskään koskaan katsota telkkaria tai puhelinta tai padia, kun lapsi syö. Toki saatan vilkaista just bussiaikatauluja, mutta tulee hyvä mieli kun pitää tästä kiinni. Meilläkään sokeria ei vielä syödä ollenkaan, katsotaan miten tämä hoidetaan myöhemmin. Me aikuiset ollaan aikamoisia herkuttelijoita. Ääks ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä toi on hyvä sääntö, ettei ruutua katsota ja siitä kannattaakin pitää kiinni niin kauan kun pystyy! Ja sokeri kans kuvioihin niin myöhään kuin mahdollista... Se lapsi kun ei osaa kaivata semmoista mistä ei tiedä mitään. Mekin kyllä miehen kanssa herkutellaan välillä aika paljon, mutta Myy on tosi hyvin oppinut, ette jotkin ovat esim. isin suklaita eikä niihin kosketa.

      Poista
  2. Kun lapset ovat jo vähän isompia, meillä se näkyy säännöissäkin, mutta on kaksi josta en tingi: puhelin ei tule ruokapöytään ja puhelin menee tiettyyn aikaan illalla keittiöön lataukseen josta sen saa ottaa vasta aamulla ennen kouluunlähtemistä. Ja hyvin on mennyt toistaiseksi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on kyllä hyviä sääntöjä! Ja tulee varmasti meilläkin käyttöön sitten kun lapsella on oma puhelin. Kerran erehdyin antaa luvan ottaa kameran mukaan sänkyyn, kun se on tällä hetkellä niin rakas lelu ja tajusin minkä virheen tein kun taapero siellä sitten selaili kuvia pimeässä huoneessa eikä nukkumisesta tullut mitään... :D

      Poista