Me täällä jo vähän jännittyneinä odotellaan, että mahtaakohan tuleva vauva olla tyttö vai poika. Tai sanotaan VÄHÄN vain itseni puolesta, sillä Rioa asia taitaa jännittää aika paljon enemmän... Hänen kulttuurissaan kun olisi tärkeää, että perheessä on poikalapsi.
Meillä oli tämä sama keskustelu jo Pikku Myytä odottaessa, sillä Rio toivoi kovasti poikaa ja itselleni ei sukupuolella ollut väliä (tai no myönnetään, että pikkuisen toivoin kyllä tyttöä...), kunhan lapsi olisi terve. Ja oli oikeasti aika kauheaa nähdä rakenneultran jälkeen Rion pettymys ja kuulla ensimmäiset sanat, jotka olivat "ei se mitään, tehdään sitten toinen". Ja tässä vaiheessa olin kuitenkin itse ihan sitä mieltä, että yksi lapsi riittää... Myyn synnyttyä Rio on kyllä rakastanut häntä pyyteettömästi eikä pettymyksestä ole ollut onneksi enää mitään merkkejä.
Mutta nyt, kun uuden vauvan rakenneultra on vasta edessä, ollaan ihan samassa tilanteessa uudestaan. Mua suoraan sanottuna vähän ärsyttää, kun Rio puhuttelee vauvaa jo pikkuveljenä. Myös Rion äiti on nähnyt ainakin pari kertaa unta, että vauva on poika ja sisarukset sanoneet heillä olevan tunne, että poika on tulossa. Eli kaikki vain niin kovasti toivovat poikaa! Itsestäni tää tuntuu vaan niin tyhmältä ja vaikea käsittää tällaisia "vanhanaikaisia" kulttuurieroja. Käsittääkseni pääsyy poikatoiveeseen on se, että poika on Balilla perheessä se, joka "jatkaa sukua". Kun tytöt menevät naimisiin, he muuttavat pois kotoa miehen luokse, kun taas poika ottaa vaimonsa omaan kotiinsa asumaan. Omasta mielestäni kun kaikki lapset jatkavat sukua ja jos eivät sitten joskus tulevaisuudessa halua tehdä itse lapsia, on se heidän oma asiansa ja päätös.
Itselläni oli Myystä jostain syystä koko ajan vahva tyttöolo jo ennen rakenneultraa. Nyt mulla ei ole oikeastaan mitään oloa. Raskaus on ollut tähän asti aika samanlainen ja yhtä helppo kuin edellinenkin. Myystä mulla oli hyvin vähän pahoinvointia, mutta kävin kuitenkin muutaman kerran aamuisin oksentamassa. Nyt pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan. Mitään erityisiä mielihaluja ei ole ollut kummankaan kanssa, mitä nyt hampurilaisia on tullut syötyä molemmissa vähän normaalia enemmän. Samanlainen mahan muoto ja painon kertyminen myös reisiin ja takapuoleen on ainut, josta voisin itse päätellä ehkä tämänkin olevan tyttö. Tai sitten vain vartaloni käyttäytyy aina näin raskaana ja ylimääräisen kertyminen alavartaloon voi olla vain rasvan keruuta imetystä varten tai pelkästään seuraus treenaamisen vähenemisestä ja niistä hampurilaisista.
Nyt mulla ei ole myöskään erityistä toivetta tytöstä tai pojasta. Ehkä ihan hieman enemmän toivoisin tyttöä, sillä sitten pääsisi Myyltä jääneet hyvin tyttömäiset vaatteet käyttöön ja jotenkin kuvittelen, että siskoksilla voisi mennä helpommin jutut ja leikit yksiin. Kuvitelmissani tytöt ovat myös rauhallisempia ja jotenkin tytön kasvattaminen ei pelota niin paljon, kun on itsekin kokemusta tyttönä olosta. Mutta toisaalta vaalenapunaiset hörhelömekot voi aina myydä eteenpäin ja ostaa toisenlaisia vaatteita tilalle. Ja tavallaan myös kiinnostaisi nähdä elämää pienen pojan kanssa. Eli kumpi vain kyllä kelpaa ja ennen kaikkea toiveissa olisi terve lapsi. Jotenkin on myös olo, että munkin pitäisi toivoa poikaa, että Rio olisi tyytyväinen, mutta en mä osaa asiaa oikein niinkään ajatella...
Rion kanssa puhuttuani hän on kyllä vakuuttanut, että ei se poika ole hänelle enää niin tärkeä asia ja tyttökin käy. Hän on kuitenkin jo aika hyvin miksautunut meidän kulttuuriin ja isompi asia tämä on luultavasti hänen suvulle. Ja onhan hän itsekin rikkonut perinteitä, kun on muuttanut mun luokse, enkä mä sen. Mutta nää kulttuurilliset asiat voi olla hyvinkin syvälle juurtuneita, kun niihin on lapsesta asti oppinut ja hieman mua pelottaa, että Rio pettyy uudestaan, jos tulossa onkin tyttö. Ja mä kun voin nyt lähes sata prosenttisesti sanoa, että tämän jälkeen ei ole kyllä enempää lapsia tulossa. Ja niissä ajatuksissa Riokin tuntuu nyt olevan. Jännityksellä siis odotamme... Ja voihan olla, ettei sukupuolta saakaan selville ultrassa! Toivon kyllä, että saisi, sillä sitten varsinkin Riolla olisi aikaa käsitellä asiaa kumpi sieltä sitten olisikin tulossa.
Maha kuvat otettu muuten tänään, rv 17+3.
Monella on varmasti pieniä toiveita sukupuolesta, mutta onko muilla (monikulttuurisilla)perheillä ollut tällaisia ristiriitoja asiasta?
P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) ja Facebook!
Kulttuurieroista en osaa sanoa, mutta sekä tyttöjen, että pojan äitinä voin kertoa, että pojat ovat kerrassaan valloittavia äidin mussukoita! 😊 Meidän lapset ovat tyttö 6v poika 3v ja tyttö 1,5v. Kyllä meidän esikoistyttö on perheen villikko ja hurjapää. Poika on rauhallinen ja tavallaan aika kuuliainen, vaikkakin myös utelias ja kokeilunhaluinen. Hän ei siis yleensä riehu, mutta tutkii kaikki paikat ja hänelle sattuu kommelluksia. Kyllä minäkin esikoista odottaessa toivoin tyttöä ja mies poikaa. Mutta yhtä rakkaita nämä kaikki on ja pojan äidiksi on ollut tosi helppoa ja luonnollista kasvaa. Onnea odotukseen ja ihanaa kesää teidän perheelle!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kiva kuulla! Joo, eihän se tosiaan aina niin mene, että pojat on villejä ja tytöt kilttejä (ei meidänkään tyttö mikään rauhallisin ole...). Jännityksellä jäädään odottelemaan, mitä tuleman pitää... :)
PoistaKommentoin tätä vanhaa postausta uutena lukija, kun löysin sun blogin Kaksplussan verkostosta. (Oma bloginikin on ihan näinä päivinä sinne tulossa, nimeltään Mustikkapasta, jossa kerron suomalais-italialaisen perheemme elämästä) Pakko kommentoida tätä kiinnostavaa aihetta, koska mulla tosiaan on siitä kaksikulttuurisen perheen kokemusta. =) Eli meillä on esikoinen tyttö, ja ikinä ei muuten mitään kommentointia asiaan tullut muuta kuin Italian mummon toteamus, että no, seuraava sitten poika. Eli kyllä sielläkin ainakin vanhassa väestössä on sitä ajattua, että poika pitää olla! Mutta toki tämä tytön isovanhemmat ottivat suurella ilolla vastaan eikä mitään kommenttia sen jälkeen kuultu. Seuraavat kaksi ovat sitten meillä poikia ja mieheni setä jo ensimmäisen ja myös toisen pojan synnyttyä tokaisi että kyllä nyt olisi Rodiglio-isovaari (edesmennyt mieheni vaari siis) iloinen, kun on poikia suvussa ja nimi jatkuu... =) Eli tuommoista pientä asennetta on vanhempien henkilöiden keskuudessa ollut että pojat parempia, mutta en tiedä, voi olla että Suomessakin jotkut vanhemmassa sukupolvessa ajattelevat yhä niin?
VastaaPoista