Viime viikon reissulla käytiin siis ensimmäisenä Sanurissa. Sanur on myös aikamoinen turistikeskittymä Etelä-Balilla, mutta paljon rauhallisempi kuin esimerkiksi Kuta. Katottiin netistä edullinen ja kivannäköinen majoitus nimeltä Abian Boga House ja ajettiin suoraan sinne. Matka meni tosiaan paljon kevyemmin, kuin ekalla pidemmällä moottoripyörämatkalla eikä pylly puutunut enää yhtään niin paljon.
Abian Boga House oli ihan jees paikka.
Käytiin vähän kävelemässä rannalla, mutta edelleen laskuveden takia vesi oli kaukana ja sääkin ihan pilvinen. Ei siis jääty uimaan, vaan lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Rio bongasi ravintolan, josta sai hyvännäköisiä rapuja ja koska viime reissun tuliaisravut oli menneet parempiin suihin, päätettiin mennä sinne. Mä jätin ravut väliin ja tilasin pizzan. Se olikin hyvä valinta, sillä ensimmäistä kertaa sain oikeasti hyvän pizzan, jonka pohjakin oli itse tehty ja kastikkeena oli muutakin kuin ketsuppia. Mulla on ollut meneillään pieni kyllästyminen riisiin ja oon välillä yrittänyt tilailla länkkäriruokaa, vaikkei se aina ookaan fiksua. Tai jos rehellisiä ollaan, niin mä en kauheesti kyllä tykkää indonesialaisesta ruoasta... Nasi Goreng, satey ja kala kyllä maistuu, mutta ei niitäkään jaksa ihan joka päivä syödä. Monet ruoat on mulle liian tulisia ja keitot taas ei maistu mun mielestä kuin suolalta. Osassa ruoista taas on niin paljon sokeria tai ne on muuten vaan super epäterveellisiä, ettei niitä tee mieli syödä. Rio aina valittaa, ettei suomalaiset osaa käyttää mausteita, mutta mun mielestä ruoat täällä ei maista muuta kuin chililtä tai suolalta. No mutta, joka tapauksessa tää ravintola Sanurissa, jonka nimi oli El Comedo, oli oikein suositeltava paikka! Ravut oli kuulemma tosi hyviä ja pizza maistui mulle myös erittäin hyvin. Sain myös reissun ensimmäisen mangojuicen täällä (mangokausi ei ole ihan vielä valitettavasti alkanut). Hinnat tuntuivat suoraan Lovinasta tulleena aika suolaisilta, mutta taisi ne olla ihan kohtuulliset alueen muihin paikkoihin verrattuna ja laadusta voi vähän maksaakin.
Sanur on ehkä enemmän vanhemman väen ja lapsiperheiden suosiossa ja illalla me ei melkein meinattu keksiä tekemistä. Päätettiinkin sitten ajaa illaksi Kutalle Discovery -ostoskeskukseen. Kun mentiin sisälle, kuultiin, että meitä ennen kävelevä porukka puhui suomea. Porukasta eräs mies piti Riolle ovea ja hän kiitti suomeksi. On aina yhtä hauskaa katsoa sitä hämmennystä suomalaisten keskuudessa, kun Rio alkaa puhua heille suomea. Pyörittiin jonkun aikaa kauppoja katsellen ja käytiin KCF:ssä syömssä. Mä en oikein ymmärrä tota Indonesialaisten (ja ehkä muidenkin Aasialaisten?) KCF-hulluutta, kun mun mielestä se ruoka ei oo mitenkään erityisen hyvää (ja mä kyllä ihan tykkään roskaruoastakin). Tuntuu myös oudolta, että ne menee roskaruokaravintolaan syömään riisiä, jota ne syö joka päivä kotonakin... Ottais edes ranskalaisia! Kuulin, että Suomessa asuvia Indonesialaisia matkustaa Hollantiin suurinpiirtein vain KCF:n takia, kun lähempää ei taida sellaista löytyä... En voi käsittää.
Kotimatkalla pysähtyttiin vielä hakemassa laatikollinen Dunkin Donutseja iltapalaksi. Erittäin terveellinen päivä siis kaikenkaikkiaan, huh! Täällä on välillä vaikea vastustaa herkkujen houkutuksia, kun kaikki on niin halpaa... Tuokin laatikko donitseja maksoi vain kolme euroa. Mutta ei ne kyllä oo yhtä hyviä kuin Arnold's in donitsit! Onneksi Balilla ei taida olla Crispy Kremea...
Me päätettiin jättää Sanur yhden yön jälkeen ja jatkaa matkaa Ubudiin. Aamulla syötiin hotellin tarjoamana aamupalana yllätys yllätys paahtoleipää ja munakokkelia ja käytiin vielä rannalla. Nyt ilma oli jo parempi ja vesikin oli tullut takaisin. Olisi ollut aivan täydellinen rantapäivä ja mä en ollut laittanut edes bikinejä päälle, kun ajattelin, että vesi on kuitenkin vielä kaukana. Vähän ilmetytti, että missä kaikki ihmiset oli, kun rannalla ei näyttänyt olevan muutaman paikallisen lisäksi paljon ketään... Ehkä ne oli kaikki niiden isojen hienojen resorttien uima-altailla, joita Sanurissa tuntui riittävän.
Harmitti myös aika paljon, ettei lähdettykään Nusa Lembonganille, jonne pääsee kätevästi veneellä Sanurista ja jota oltiin myös edellispäivänä harkittu. Vesi oli niin kutsuvan turkoosia ja aurinko paistoi niin kirkkaasti... Mutta pysyttiin silti päätöksessä ja jätettiin Sanur taaksemme. Mutta Lembonganille pitää kyllä mennä sitten ensi kerralla!
Ei kommentteja