SUURESSA AASIA-POSTAUSSARJASSA ollaan pääsemässä jo viimeiseen kohdemaahan eli Indonesiaan. Aikaisemmat osat voit lukea täällä: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs.
Kun Petran kanssa Thaimaassa Spark Circus-projektin aikaan saatiin kuulla, että meille myönnettiin sirkusprojekteihimme apurahaa, jäi meille iloksemme enemmän rahaa myös omaan reissailuun projektien jälkeen. Niinpä päätettiin ottaa vielä Thaimaasta lennot johonkin kiinnostavaan paikkaan. Hetken vaihoehtojen punnitsemisen ja lentovertailujen jälkeen ostettiin lennot Balille! Tämä ei siis kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan ja voin sanoa, että oli kyllä mahtava fiilis päättää vaan kesken matkan, että minnes sitten mentäisiin.
Oltiin tosi innoissaan Balista ja tehtiin suunnitelmia valmiiksi, että mitä kaikkea haluttais kolmen viikon aikana tehdä. Mä en ehkä ollut ottanut paikasta ihan tarpeeksi selvää, sillä sanoin lentokoneessa, että eiks kaikki balilaiset oo vähän pullukoita ja käytä semmosia kukkakuvioisia paitoja (taisin ajatella hawajilaisia...). Kun saavuttiin aamupäivästä Denpasarin kentälle, oltiin vähän pulassa kun ei oltu muistettu katsoa ollenkaan mikä on paikallisen valuutan kurssi ja toisin sanoen meillä ei ollut hajuakaan mitä mikäkin maksoi. Ja kokeneina travellereina (hehe) ei haluttu tietenkään joutua huijatuksi taksia metsästäessä. Oltiin jotenkin kiukkusia, kun kaikki taksikuskit tuntuivat meistä huijareilta eikä haluttu mennä niiden kyytiin. Käveltiin ulos kentältä ja päätettiin etsiä bussi. Meillä oli toiset suunnitelmat, kuin suurimmalla osalla muista matkailijoista, sillä haluttiin jättää Kuta kokonaan väliin ja jatkaa matkaa jo samana päivänä Pohjois-Balille Lovinaan. Bussia ei löytynyt ja ihmeteltiin jonkin aikaa parkkiksella, kunnes oli pakko ottaa taksi ja pyydettiin sitä viemään meidät Denpasarin bussiasemalle. Taksikuski vähän ihmetteli miksi halutaan sinne mennä, mutta lähdettiin kuitenkin matkaan. Jonkin ajan jälkeen kuski kuitenkin pysähtyi bussipysäkille ja pyysi meitä hyppäämään bussiin, joka veis meidät perille. Ärsytti, kun se oli kuitenkin huijannut meidät maksamaan sille, vaikka oltais voitu mennä vain bussilla. No, päästiin kuitenkin bussiasemalle, jossa saatiin kuulla, ettei busseja Lovinaan mennyt enään sinä päivänä. Jes. Siinä hetken ähistyämme saatiin kuitenkin hoidettua itsellemme kyyti Lovinaan. Haettiin nopeasti vähän evästä lähikaupasta ja lähdettiin matkaan rämisevällä pakulla.
Matkalla satoi vettä ja ilmastoimattomassa autossa oli tosi kuuma. Oltiin kuitenkin aika onneissamme, että oltiin vihdoin Balilla ja menossa haluamaamme suuntaan. Jossain vaiheessa kämäsen automme voimat kuitenkin loppuivat ja se jumahti johonkin kuraiseen ylämäkeen. Kuski sanoi matkan loppuvan siihen, mutta lupasi palauttaa osan rahoista. Siinä vaiheessa alettiin kyllä jo hermostua, että et hemmetissä jätä meitä tänne johonkin korpeen! Ei suostuttu nousemaan autosta, ennen kuin kuski suostui soittamaaan jonkun toisen auton viemään meidät perille. Taidettiin joutua maksamaan vielä jotain uudelle kuskillekin, mutta siinä vaiheessa ei ollut paljon vaihtoehtoja.
Vihdoin ja viimein illalla päästiin perille Lovinaan. Balihan ei ole iso saari, mutta kannattaa varautua siihen, että välimatkoihin saattaa silti mennä tuntikausia aikaa. Oltiin aivan poikki. Mentiin kysymään majapaikkaa suunnilleen ensimmäisestä paikasta, joka tuli vastaan ja jäätiin sinne yöksi. Sitten käveltiin johonkin läheiseen ravintolaan, sillä ei oltu syöty kunnon ruokaa koko päivänä. Syötiin barracudaa ja se oli ehkä parasta kalaa, jota mä olin koskaan syönyt. Ruoan jälkeen ei pystytty muuta, kun raahustamaan takaisin hotlalle ja mennä nukkumaan.
Seuraavan päivänä herättiin onnellisina ja levänneinä. Vaihdettiin majapaikkaa ja lähdettiin sen jälkeen rannalle. Levitettiin pyyhkeemme ja rentouduttiin Lovinan mustalla rantahiekalla. Aurinko opaistoi kirkkaalta taivaalta ja vesi oli ihanan lämmintä. Jossain vaiheessa luoksemme tuli kaksi paikallista poikaa juttelemaan. Ajateltiin heti, että ne haluaa tietysti myydä jotain, joten oltiin vähän nihkeitä. Ne kuitenkin halusikin vaan jutella, joten annettiin niiden jäädä. Juteltiin aikamme ja pojat vaikutti kovin mukavilta. Ne kertoi meille Lovinan nähtävyyksistä ja pyysi lähtemään niiden kanssa jonain päivänä vesiputouksille. Sanottiin harkitsevamme asiaa ja ne sanoi, että löydettäisiin ne kyllä myöhemminkin vielä rannalta, sillä he hengaavat siellä kuulemma joka päivä.
Jatkettiin rentoa päivän viettoa ja tultiin illalla vielä uudelleen rannalle. Ei kuitenkaan löydetty enään niitä poikia ja mentiin sitten erääseen baariin keskenämme istuskelemaan. Balin ravintoloissa on usein livemusiikkia, joka on musta tosi mahtava juttu. On ehkä parasta kuunella jonkun soittoa ja laulua trooppisessa ilmassa, joku raikas juoma edessä. Balilaisilla tuntuu olevan jotenkin tosi herkkä musiikkimaku (myös miehillä) ja meidän reissun aikana kuului tosi paljon esim. Bruno Marsia ja Adelea.
Huomattiin myös kumma juttu Balilla... nimittäin, että siellä on tosi kivan nakösiä miehiä! Kysyinkin Petralta, että oonko jotenkin turtunut tähän Aasiaan ja miehet on alkanut näyttää hyviltä (en siis muuten pidä Aasialaisia miehiä erityisen puoleensavetävinä) vai näyttääkö nää balilaiset jotenkin erilaisilta. Ja se vastas, että joo, näyttää erilaisilta, koska ne oli senkin mielestä söpöjä! Balilaiset naiset taas ei näyttänyt mun silmissä erityisen kauniilta, jos vertaa vaikka thaimaalaisiin naisiin. Enkä tosiaan halua mitenkään arvostellen näitä mielipiteitäni laukoa, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. Hauskaa muuten, kun äiti sanoi mun lähtiessä reissuun, että nyt sä varmaan löydät jonkun thaimaalaisen miehen ja jäät sitten sinne. No, ei sentään käynyt ihan niin...
Takaisin asiaan! Seuraava päivä vietettiin snorklausretkellä Menjangan saarella. Saari sijaitsee Balin luoteiskulmassa aivan Jaavan vieressä. Mentiin sinne minibussilla muutamien muiden turistien kanssa ja retkipakettiin kuului myös ruoka. Kun päästiin saaren edustalle, jatkettiin matkaa veneellä itse snorklauskohteeseen. Vesi oli kauniin turkoosia ja täynnä värikkäitä kaloja. Snorklaus oli niin hauskaa ja meillä meni siinä Petran kanssa niin kauan, ettei keretty edes käydä itse saarella kävelemässä. Ehkä ensi kerralla sitten.
Seuraavana aamuna me mentiin katsomaan delfiinejä, sillä saatiin kuljetus sinne edellispäivän snorklausretken kylkiäisenä, kun yritettiin tingata retkelle hyvää hintaa. Delfiinejä voi nähdä joka aamua Lovinan edustalla. Lähdettiin pimeällä ennen auringon nousua veneellä matkaan ja auringon noustua huomattiin, että paikalla on aika paljon muitakin. Syytä siihen, miksi delfiinit tulevat joka aamu tähän samaan paikkaan, ei tiedetä, mutta mä veikkaisin, että ne tulevat siksi, että useat moottorit vedessä pöllyttää niille kivasti ruokaa esille. Tai sitten ne tulee vaan leikkimään ihmisten kanssa. Oli nimittäin niin hullun näköistä, kun ihmiset kykki veneissään ja kun jossain vähän joku evä vilahti, niin kaikki veneet lähtivät siihen suuntaan. Sitten kun kaikki on päässeet sinne, niin delfiitit hyppääkin aivan toisella puolella, kuin kiusoitellen, että ollaankin nyt täällä. On ne sen verran fiksuja eläimiä, että pelleilee meidän dorkien ihmisten kanssa varmaan ihan tahallaan. En nyt ehkä välttämättä suosittelisi tätä kokemusta muille, vaikkakin se kuuluu varmaan suurimman osan Lovinassa vierailevien ohjelmaan. Ei siinä touhussa kauhesti järkeä ollut, mutta toisaalta delfiinejä ei kyllä vahingoiteta ja ne tulevan sinne siis aivan omasta tahdosta. Mutta ehkä delfiinit tulisivat tähän paikkaan joka tapauksessa esimekiksi syömään ja silloin ihmiset luultavasti vain häiritsevät niitä. Oma mielipiteeni on, että löytyy varmasti paljon parempiakin paikkoja bongata delfiinejä (niitä pahemmin häiritsemättä), jos niitä haluaa nähdä.
En ees saanut yhtään hyvää kuvaa delfiineistä, kun nauratti se kaikkien veneiden suhaaminen.
Delfiiniretken jälkeen syötiin aamupalaa ja suunniteltiin lähtevämme katsomaan vielä vesiputousta ja kuumia lähteitä. Kierreltiin vielä hetki rannalla yrittäen etsiä ensimmäisenä päivänä tapaamiamme poikia, jotka olivat pyytäneet meitä mukaan katsomaan vesiputousta. Ei kuitekaan löydettu heitä, niin lähtettiin matkaan ominemme. Otettiin auto kuskeineen, joka vei meitä minne haluttiin. Ekaksi mentiin Sing Sing -vesiputoukselle. Leppoisa luonnonläheinen paikka, mutta ei mitään verrattuna Laosin vesiputoukseen.
Sitten jatkettiin matkaa Buddhalaiseen temppeliin, jossa ihasteltiin varsinkin kaunista puutarhaa.
Lopuksi käytiin vielä kuumilla lähteillä. Paikassa on altaita, joissa on luonnollisesta kuumasta lähteestä tulevaa vettä. Ihan hauska paikka, mutta ehkä vähän hassua lillua kuumassa vedessä, kun on muutenkin kuuma ilma. Vesi on myös sameaa ja saa aikaan mielikuvan, että se olisi likaista.
Aikamme lilluteltuamme lähdettiin takaisin päin ja illaksi mentiin Lovinan kuuluisalle delfiinipatsaalle katsomaan auringonlaskua.
Siinä auringonlaskua katsellessa meille tuli juttelemaan eräs paikallinen poika. Hän oli suoraan sanottuna hieman ärsyttävä, mutta kun hän pyysi meitä lähtemään kanssaan nuotiolle istuskelemaan päätettiin lähtä, sillä haluttiin jotain vipinää viimeiseen iltaamme Lovinassa. Saavuttiin nuotiolle, jossa olikin jo paljon porukkaa ja joku soitti kitaraa. Ja kappas, siellä olivat myös ensimmäisenä iltana tapaamamme pojat! Jäätiin istuskelemaan nuotiolle ja juttelemaan poikien ja muutaman muun turistin kanssa. Juttelin aika paljon toisen pojan kanssa ja hän vaikutti jollain lailla kovin kiinnostavalta.
Nuotiolla istuskellessa tajuttiin Petran kanssa, että Otavan tähtikuvio oli väärinpäin. Tuli tunne, että ollaan tosiaan aika kaukana kotoa... Meillä oli ollut niin ihanat kolme päivää Balilla ja oli jotenkin niin onnellinen olo, että oltiin päästy tälle paratiisisaarelle. Jatkettiin pienemmällä porukalla vielä baariin kuuntelemaan live-musiikkia. Baarissa juteltiin, tanssittiin ja tunnelmoitiin, sillä vaikka ilta ei ollut mitenkään kovin erikoinen, oli meillä Petran kanssa jotenkin tosi hyvä olo. Ja musta oli tietysti kivaa, että tuo kiinnostava poika lähti myös mukaan. Vähän harmitti, että olin aivan kamalan näköisenä liikenteessä, sillä en ollut pessyt tukkaani päivän uimisten jälkeen ja se oli aivan liiskana edelleen huivin alla, jota olin käyttänyt auringon suojana. Yritin välillä käydä vessassa korjailemassa kuontaloa, mutta tilanne oli niin paha, ettei siinä voinut mitään tehdä... Niillä piti siis mennä, jota oli! Ilta jatkui myöhään ja jossain vaiheessa Petra halusi jo lähtä nukkumaan. Lähdettiin saattojoukkojen kanssa hotellia kohti, mutta päätettiinkin siinä sen kiinnostavan pojan ja erään toisen turistitytön kanssa lähteä vielä yökerhoon ja Petra menikin yksin nukkumaan. Olin tässä vaiheessa vielä niissä mielikuvissa, että mua kiinnostava poika olisi ollut kiinnostunut tästä toisesta tytöstä. Mutta ei se tainnut olla, sillä baarissa juteltiin lähes kaiken aikaa kahdestaan ja käytiin tanssimassa. Kun kotiin lähto oli edessä, saattoi poika vielä mut kotiin ja vaihdettiin yhteistietoja. Ja vaihdettiinpa siinä ovella pieni viaton hyvän yön pusukin...
Voi mikä ihana päivä ja ihana Bali. Sitten nukkumaan Petran viereen pariksi tunniksi, ennen kuin aamulla jatkettiin matkaa Lovinasta Ubudiin.
En taida uskoa kohtaloon, mutta myöhemmin olen miettinyt, että jotain johdatusta tässä taisi olla, kun päätettiin mennä kentältä suoraan Lovinaan. Se ei nimittäin ole mikään yleinen reitti, vaan suurin osa taitaa jäädä aluksi johonkin etelään. Tästä on kyllä kiittäminen kavereitamme, jotka suosittelivat Lovinaa ja myös Petraa, joka ei halunnut viettää Kutalla päivääkään ja halusi suunnata suoraan pohjoiseen! Kohteena suosittelen Lovinaa niille, jotka haluavat nähdä jotain muutakin, kuin etelän suuret turistirannat ja kaipaavat vähän sympaattisempaa ja paikallisempaa menoa.
Se miten tarina jatkui, kuulet seuraavassa osassa...
Ei kommentteja