SUURI AASIA-POSTAUS, 0SA 7: Chiang Mai, Songkran ja taas kerranBangkokiin

Se on taas aika jatkaa Aasian seikkailua! Matkan edelliset osat voi lukea täältä: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes.


Edellisessä osassa jäin yksin Laosin Luan Prabangiin, kun Petra ja hänen silloinen poikaystävänsä lähtivät Pohjois-Laosiin pyöräilemään. Luan Prabangista aloitin koko reissun pisimmän bussimatkan eli muistaakseni 36 tunnin matkan takaisin Thaimaahan ja Chiang Maihin. Alkureissusta olisi ehkä huolestuttanut, että miten jaksaisin yksin kököttää bussissa noinkin kauan, mutta takana oli jo niin paljon bussissa istumista, ettei tuo nyt niin kauhealta tuntunut. Matka meni muuten ihan hyvin, mutta perille päästyäni huomasin, että kropassani oli kauheita punaisia paiseita. Bussissa oli ollut bed bugeja! Tämä oli helppo päätellä siitä, että paiseita oli vain niissä osissa, joilla olin nojannut bussin istuimeen (bussissa oli siis vain tavalliset penkit, ei mitään sänkyjä). Mutta ei hätää, marssin apteekkiin ja sain sieltä voidetta ja jotain tabletteja, jotka auttoivat nopeasti. Kovin vähän olen matkoilla mitään lääkkeitä tarvinnut, mutta tämä asiointi apteekkiin ainakin sujui helposti ja myyjä ymmärsi heti mikä mua vaivasi (taitaa olla suht tavallinen vaiva reppureissaajilla...).

Pitkän bussimatkan jälkeen halusin palkita itseni ja otin pariksi yöksi vähän "paremman" hotellin, jossa oli uima-allaskin. Olo oli aika ihana. Pääsin lepäämään hyvin, rentoutumaan altaalla ja kaupunkikin vaikutti mukavalta. Oli oikeestaan hyvä olla hetki yksin, mutta oli myös kivaa, kun matkakumppanit saapuivat myös Chiang Maihin ja jaettiin taas huone yhdessä.



Mutta siihen loppuikin sitten se ihana olo... Thaimassa alkoi nimittäin paikallinen uuden vuoden juhlinta, eli songkran. Sitä vietetään 13.-15.4.(mun kokemuksen mukaan sitä alettiin kyllä viettää jo paria päivää aikaisemminkin) ja juhlaan kuuluu karnevaalimainen vesisota, jolloin kaduilla roiskitaan vettä ohikulkijoiden päälle. Kuulosti ihan hauskalle. Mikäs siinä on vesisotaa alkaa, kun aurinko porottaa kuumasti. Mutta ei! Sanokaa vaan mua huumorintajuttomaksi, mutta MÄ VIHAAN SONGKRANIA! Viha alkoi oikeastaan ihan heti, kun vaihdoin yöpaikkaa ja sain rinkka selässä kurkku suorana huutaa ihmisille, että älkää nyt helvetti kastelko mua, kun kannan kaikkia kamojani ja mm. LED-vanteita ilman sadesuojusta. Ja sama juttu, kun olin menossa ostamaan vesitiivistä pussukkaa arvotavaroilleni ja sain todellakin taistella sitä vastaan ettei puhelin ja lompakko käyneet uimassa. Ainoot jotka olivat ok, olivat paikalliset mummelit, jotka kädellä hieman roiskuttivat vettä päälle ja toivottivat onnea uudelle vuodelle. Kaikki muu olikin sitten hermoja raastavaa... Joka kerran kun astui ovesta ulos, sai ämpärillisen jääkylmää vettä päähän. Ja tämä toistui jokaisen talon kohdalla. Mä en yhtään tykkää kylmästä vedestä ja musta on aika svittumaista olla litimärissä vaatteissa, koko ajan odottaen millon seuraava ämpärillinen tulee niskaan. Ja eniten ärsytti vielä se, että pahimmat vedenkaatajat olivat turisteja. Kerran joku myös kaatoi kaljaa mun päähän. Ei enää kauheesti naurattanut. Vesisota oli musta niin raivostuttavaa, etten edes ite halunnut lähteä siihen mukaan. Eikä siinä olis mitään edes voittanut, vaikka jonkun vesipyssyn olis ostanut, kun toiset taistelee ämpäreillä, vesiletkuilla ja sammioilla jäävettä.







Ymmärrän, että tää kuuluu Thaimaalaiseen kulttuuriin, mutta mulle tää oli ihan kauhee kokemus ja jos joskus oon vielä songkranin aikaan Thaimaassa, niin aion pysyä koko juhlan ajan sisällä hotellihuoneessa tai mennä johonkin viidakkoon. Ärsyttää, kun mitään ei voinut mennä katselemaan ja Chiang Maihin tutustuminen jäi vähän vajaaksi. Ja mä sentään kerkesin pari päivää käydä katselemassa kaupunkia ja muun muassa kivoilla iltamarkkinoilla, ennen kuin songkran alkoi, toisin kuin matkakumppanini.

Oli meillä kuitenkin kivojakin hetkiä Chiang Maissa. Eräällä kadulla oli markkinat, jotka oli suljettu vesisodalta ja se olikin meidän pelastus. Käytiin siellä usein syömässä, vähän shoppailemassa ja ottamassa hierontoja. Tarjolla oli paljon erilaista katuruokaa ja syötiinkin markkinoilla Petran kanssa vissiin joka päivä sushia. Se oli vaan niin hyvää ja halpaa! Eikä siihen näköjään voi kyllästyä ollenkaan. Käytiin myös kissa-ravintolassa, nähtiin juhlakulkue ja lähetettiin ihana Thaimaalainen lentävä lyhty taivaalle. Vietettiin myös Petran kanssa yksi hieno yö kuunnellen Youtubesta kaikkia Suomi-hittejä. Chiang Maista kaupunkina jäi mukava kuva ja haluaisin kyllä mennä sinne joku kerta vielä uudestaankin, mutta sellaiseen aikaan, jolloin kaduilla voi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen.

Vihdoin muutaman päivän päästä songkran loppui ja mekin lähdettiin jatkamaan matkaa taas kerran Bangkokiin. Petran silloinen poikaystävä lähti kotiin ja me oltiin menossa Petran kanssa esiintymään sinne erääseen baariin. Otettiin lastminute.com:istä ihan oikea neljän tähden hotelli, joka oli reppureissaajille tosi luksusta. Hotelli oli tosi halpa, vain 12e/yö ja sillä sai tilavan huoneen, ihanat sängyt ja satelliittikanavatkin telkkariin. Lisäksi pääsi treenaamaan hotellin salille ja saunaan, joka ei kyllä ollut kummoinen.

Meillä oli tapaaminen erään baarin ravintolapäällikön kanssa, sillä oltiin sovittu, että tultais sinne esiintymään muutamaksi illaksi. Niinpä vanteet kainalossa lähdettiin katsomaan baaria. Niin, vanteethan kulki tietysti koko matkan mun mukana, kun niitä ei oikein voinut kotiinkaan lähettää. Löydettiin hieno avaruusaluksenmuotoinen baari ja tavattiin hieman erikoisenoloinen ravintolapäällikkö. Juteltiin hetki hänen kanssaan ja hän sanoi, että asia olikin niin, ettei me mahduta esiintymään missään, sillä baari oli tulossa täyteen, eikä siellä ollut minkäänlaista lavaa tms. Oltiin vähän hölmistyneitä, sillä luultiin keikkojen olevan jo varmoja. Vaikka johan tähän ikään mennessä olis pitänyt oppia, että mikään ei ole varmaa, ennen kuin se tapahtuu. Ravintolapäällikkö kuitenkin pahoitteluksi pyysi meitä tulemaan illalla juhlimaan, niin päästäisiin ilmaiseksi sisään ja saataisiin juomalippuja. Keikkojen peruuntuminen ärsytti, sillä oltiin juuri maksettu se meidän hieno hotelli koko viikoksi, vaikka oltais voitu sitten lähteä jo aikaisemmin johonkin etelämpään. Ja sekin ärsytti, että ravintolapäällikkö ei voinut sanoa asiaa vaikka puhelimessa, vaan meidän piti etsiä tie baarille ja rontata vanteita mukana.

Mentiin takaisin hotellille ja oltiin hetki hukassa sen kanssa mitä ihmettä seuraavaksi tehtäisiin. Hotelli ei tosiaan ollut kallis, mutta vähän kuitenkin olis harmittanut jättää maksettuja öitä käyttämättä. Niinpä päätettiin silti jäädä Bangkokiin ylimääräisiksi päiviksi. Ja koska vähän kiukutti se keikkojen peruuntuminen, niin päätettiin repästä ja lähteä illaksi sinne baariin, kun kerran ilmaiseksi päästäisiin. Ravintolapäällikko sanoi, että kyseessä on joku hienompi tapahtuma, eli parasta päälle. Öö... siinä sitten mietittiin, että mitkähän topit ja shortsit rinkan uumenista olisivat olleet parhaimmat. Kenkävalikoimasta meiltä löytyi släbäreitä ja vaelluskenkiä. Molemmilla oli tuohon aikaan blondattu tukka ja muutaman kuukauden reissaamisen jälkeen ihan kaameat juurikasvut ja muutenkin koko pää täynnä auringossa kuivunutta hamppua. Lisäksi on pakko kertoa, että Petralla oli lähtiessä myös sivusiili, jota se kasvatti reissussa pois ja tässä vaikeessa se rehotti jo aika hienosti! Niin ja kulmakarvathan molemmilla oli kärventyneet lähes olemattomiin jo aikoja sitten. Eli tästä lähtötilanteesta sitten ruvettiin laittamaan itseämme paraatikuntoon... Meikkejä kuitenkin oli mukana esityksiä varten, Petran siili saatiin nyhrättyä letille, mulle löytyi shortsit ja Petralle liivi esiintymiskarderobista ja mielikuvitusta käyttämällä lopputuloksesta tulikin ihan yllättävän hyvä. Ja sitten oltiinkin valmiita lähtemään Bangkokin yöhön!





Nyt kyllä naurattaa katsoa näitä kuvia, kun näytetään niin erilaisilta, kuin kaikissa muissa kuvissa...

Ilta oli hauska ja otettiin ainakin kaikki irti ilmaisista juhlista. Ne tais olla jotkut malli-bileet, mutta sinne vaan hypättiin sekaan ja yritettiin kulkea selkä suorassa, kun korkkareitakaan ei ollut... Eipä olis tullut ainakaan muuten mentyä siihen baariin ja jäi hauskoja muistoja siitä, kuinka rähjäiset reppureissaajat yrittivät leikkiä fiinejä.

Muuten viikko Bangkokissa meni kauppakeskuksia kierrellen, syöden ja hotellin salilla treenaten. Oli ihan kivaa, mutta koko ajan hieman olo, että odotti jo eteenpäin pääsyä.







Nää kolme ylintä kuvaa on ostoskeskuksesta nimeltä Terminal 21, jossa jokaisella kerroksella on eri teemamaa. Käytiin Japani-kerroksessa vessassa ja päästiin kokeilemaan kunnon high tech-vessaa. Oli jokseenkin mielenkiintoinen kokemus...



Taas kerran sushilla. Bangkokin sushi-buffetteja on kyllä ikävä!

Kun viikko Bangkokissa oli lusittu, jatkettiin matkaa yöbussilla Phukettiin. Vietettiin siellä yksi päivä, josta aamupäivä meni edellisen yön ja varhaisen saapumisen väsymystä pois nukkuen, päivä rannalla ja ilta Bangla Roadilla. Mentiin Bangla Roadille, sillä ajateltiin vetäistä siellä pikku katusirkussetit, mutta alkoikin sataa. Odoteltiin jonkin aikaa sateen loppumista raflassa, mutta päätettiin sitten lähteä vaan hotellille nukkumaan. Yksi päivä Phukettia olikin ihan riittävästi ja ainut syy miksi edes tultiin sinne, oli se, että seuraavana päivänä meillä lähti sieltä lento BALILLE!



Ja Balillahan tapahtui vaikka mitä jännää, mutta siitä tarinaa vasta seuraavassa osassa!