Sisällön tarjoaa Blogger.

Muutama sana rakkaudesta

rakkaus

Me oltiin Rion kanssa tuossa parisen viikkoa sitten pitkästä aikaa treffeillä kahdestaan. Käytiin leffassa ja terassilla, jossa alettiin jostain syystä puhumaan parisuhteista ja miettimään miksi toiset löytävät kumppanin itselleen ja miksi toiset jäävät ilman. 

Meillä on useampia ihania kavereita, jotka eivät ole (vielä) löytäneet kumppania itselleen, vaikka kyseessä on kolmen kympin kieppeillä olevista ihmisistä. Miksi? Ovatko he liian valikoivia? Liian tottuneita elämään yksin? Eivät pidä parisuhteen muodostamista elämänsä tässä vaiheessa kovin tärkeänä? Koittavatko he etsiä sitä oikeaa yrittämällä liikaa? Ja miksi me olemme Rion kanssa siinä onnekkaassa tilanteessa, että olemme löytäneet toisemme?

Ennen Rion tapaamista mä en ollut etsimässä ketään, vaan elin ihanaa hetkeä, jolloin olin päässyt vihdoinkin täysin irti entisistä sotkuista ja nautin Aasian matkasta vapaana kuin lintu. En todellakaan suunnitellut tapaavani ketään maailman toisella puolella enkä uskonut juttumme Rion kanssa edes jatkuvan, kun lähdin ensimmäisen kerran Balilta kotiin. Mutta niin se vain jatkui ja kesti ensin 9 kuukauden Skype-suhteen ja myöhemmin uskomattoman raskaan viisumi- ja oleskelulupa-rulianssin ja nyt vielä vauvavuoden, joka ei yleisesti ottaen ole mitään parisuhteen kulta-aikaa! Ja rehellisesti sanottuna, olen kyllä itsekin monet kerrat miettynyt, että eikö nyt olisi ollut helpompaa etsiä vain joku kiva poika täältä Suomesta, ehkä jopa samasta kaupungista kuin itse asun. Mutta nämä ovat asioita, joita ei voi itse päättää. Ne vain tapahtuvat, jos haluaa olla onnellinen. 

Rio ei ole mies mun unelmakuvista, vaan itse asiassa lähes päinvastaista, mitä olin mielessäni täydellisestä miehestä kuvitellut. Enkä varmasti ole itsekään täydellisyys Riolle. Luulen, että me tavattiin, koska hetki oli vain molemmille oikea eikä oltu etsimässä ketään. Mutta koitapa sanoa jollekin, joka rakkautta etsii, että lopeta vain se etsiminen, niin kyllä se oikea sitten tulee vastaan. Kotoa ketään tuskin tullaan hakemaan, joten jonkinlaista omaa aktiivisuutta kuitenkin kaivataan. Nykypäivänä netti ja kaiken maailman Tinderit mahdollistaa helpomman deittailun, mutta ne myös korostavat täydellisyyden etsimistä, kun jonkun pienen ulkoisen seikan vuoksi voi ehdokkaan helposti yhdellä sipaisulla siirtää syrjään. Ja vaikka olen sitä mieltä, että on tietysti tärkeämpää mitä ihmisen ulkokuoren sisältä löytyy, vaikuttaa ulkonäkö myös keskeisesti parinvalintaan. Eihän sitä edes hakeudu juttusille siinä mielessä ellei toisen ulkomuoto edes jollain tavalla kiinnosta. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kriteerejä ei kannata pitää liian tiukkoina, sillä kyllä pitkän ja vaalen lisäksi lyhyt ja tummakin voi olla ihan hyvä!

Löydettyäni Rion haluaisin tietysti uskoa, että jokaiselle on olemassa vain yksi oikea, jonka olen nyt löytänyt. Meidän tarinassa on niin monta kohtaa, jotka eivät voi olla vain sattumaa, vaan itselle tulee olo, että näin oli tarkoitettu käyvän. Mutta realistina tajuan kyllä, ettei näin ehkä oikeasti ole ja tuntuisi kamalalta ajatella, että kaikkien, jotka eivät ole vielä sitä oikeaa löytäneet, toiset puoliskot harhailisivat vielä jossain maailmalla ehkä koskaan toista löytämättä... Uskon, että Se Oikea on se, jonka itse "valitset" ja silloinkin suhteen eteen tulee tehdä töitä eikä vain paistatella tyytyväisyydessä parin löytymisestä. Haluan uskoa, että me ollaan Rion kanssa loppuelämä yhdessä, mutta tiedän myös, että eteen saattaa tulla ongelmia, joista me ei yhdessä selvitäkään. En oikein osaa uskoa rakkauden kuihtumiseen, vaan ajattelen, että tällaisissa tilanteissa suhteen eteen ei vain ole tehty tarpeeksi töitä, otettu yhteistä aikaa, käyty treffeillä, nautittu yhdessä tavallisesta arjesta ja arvostettu toista. Jos rakkautta on joskus ollut, on sitä myöhemminkin, vaikka se saattaisi välillä mennä vähän hukkaan.

Tarkoituksenani ei ollut antaa mitään vinkkejä parisuhteen etsintään, vaan tämä oli vain tällaista perjantaista ajatuksen virtaa. Vaikka ihminen voi varmasti elää hyvän ja onnellisen elämän yksinkin, uskon, että pohjimmiltaan ihminen kaipaa kuitenkin vierelleen toista ihmistä. On okei valita itse elävänsä yksin, mutta seuraa kaipaaville soisi sen tietysti löytyvän. Elämä kun voi mennä niin kovin eritavoin riippuen siitä onko yksin vai löytääkö kumppanin. Itse esim. olin jo ajatellut, että en tule koskaan saamaan lasta ja se olisi ollut ihan ok, mutta Rion tavattua ajatukset alkoivatkin muuttumaan...

Oma ohjeeni rakkauden etsintään (jos sellaista voi edes antaa) on se, että pitää olla ensin sinut itsensä kanssa ja osata olla onnellinen yksin ennen kuin voi löytää jonkun toisen, kenen kanssa sen onnen voi jakaa.

Että semmoisia ajtuksia tällä kertaa. Ihanaa viikonloppua! <3


P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) tai Facebook!

2 kommenttia