Sisällön tarjoaa Blogger.

Kulttuurieroja lapsenkasvatuksessa

kulttuurieroja lastenkasvatuksessa

Pikku Myyn syntymästä lähtien meillä on Rion kanssa tullut esiin pieniä kulttuurien välisiä erimielisyyksiä vauvanhoitoon liittyen, joista kyllä ollaan saatu tehtyä ihan hyvin kompromisseja. Mutta nyt kun Myy on kasvanut vähän isommaksi ja sitä on pitänyt alkaa "kasvattaa" on eteen tullut uusia eroavaisuuksia tavoissa.

Tässä muutamia asioita, joissa toimitaan eri tavoin:
 

Puhelimella lapsen lohduttaminen

Eniten mua ehkä ärsyttää, kun Riolla on tapana Myyn itkiessä ja hermostuessa aina tyrkkäistä sille puhelimesta joku video pyörimään. Olen itsekin tehnyt jonkun kerran niin, jos Myy on alkanut raivoamaan esim. jossain metrossa ja matkaa kotiin on ollut vielä paljon, mutta Rio käyttää puhelinta missä vain tilanteessa. Huomasin kuitenkin Balilla ollessa, että niin siellä muutkin toimii. Esim. Rion 2-vuotias serkku kaatui ja satutti itsensa, jonka jälkeen hänen isä heti antoi lapselle puhelimen käteen, josta hän vain hermostui ja heitti puhelimen  maahan, josta tietysti vanhemmat suuttuivat. Omasta mielestä asia kun olisi hoitunut vain ottamalla lapsi syliin ja lohduttamalla... 

Huijaaminen

Balilla Rio myös sanoi kerran sukuloimasta lähtiessä Myylle, että lähdetäänpä ostamaan jäätelöä. Mä ihan hölmistyneenä muistutin sitä, ettei meidän lapsi kyllä vielä syö jäätelöä, mutta se vastasikin, että ei joo oikeasti, mutta sanoi vain, että päästään lähtemään. Enkä kyllä vieläkään ymmärrä sanoiko niin sukulaisia varten vai Myytä, jolla ei tietysti ole vielä mitään hajuakaan mitä jäätelö on... Kotona se on jatkanut välillä samaa ja sanonut Myylle, että tule tänne (esim. sänkyyn tai rattaisiin), niin katsotaan Teletappeja, johon itse olen saattanut huudella, että ei varmaan katsota nyt, kun ollaan menossa nukkumaan/lähdössä tms. ja Rio vastannut, että ei aiokaan oikeasti näyttää videota, vaan sanoi vain niin saadakseen Myyn tulemaan luokseen. Tapa on musta vähän inhottava, sillä kai vähemmästäkin menee luotto tyyppiin, joka usein lupailee jotain kivaa, eikä sitten toteutakaan sitä...


kulttuurierot

Napostelu

Myyn ruokailut on meillä mennyt pääasiassa aika kivasti ja Riokin on sitä mieltä, ettei sille mitään herkkuja vielä anneta, mutta ruoka-ajat tuottaa välillä meille vähän erimielisyyksiä. Mä syön itse lähes aina viisi kertaa päivässä, silloin kun on ruoka-aika ja haluan opettaa samaa myös Myylle. En yleensä halua edes maistaa jotain pientä ruokien välillä, sillä yksikin suupala aiheuttaa happohyökkäyden ja vaikuttaa insuliiniin. Joskus mun kaverit onkin ihmetelleet, miksi harvoin otan mitään mulle tarjottua, mutta miksi mä haluaisin syödä jonkun yhden viinirypäleen tai yhden karkin, kun voin ruoka-aikaan syödä niitä sitten enemmän. Tää voi kuulostaa jonkun mielestä aika natseilulta, mutta mua ärsyttää, kun Rio vois antaa Myyn milloin vain maistaa jotain, tarjoaa sille pari maissinaksua keittiössä muuten vaan tms... 

Periksi antaminen

Usein, jos Rio ei saa jotain Myyhyn liittyvää asiaa tehtyä kuten vaippaa vaihdettua, laitettua vaatteita päälle tms., se vain sanoo, ettei Myy antanut tehdä niin. Ja tiedän kyllä mitä se tarkoittaa, sillä ihan samalla lailla Myy ei aina munkaan kanssa halua vaihtaa vaippaa tai pukea, mutta ne asiat pitää vaan silti tehdä. Hampaiden harjausta se ei halua edes yrittää, sillä se on niin hankalaa eikä se koskaan ole leikannut Myyltä kynsiä. Itsestä vaan tuntuu vähän epäreilulta, että mun pitää aina tehdä ne hankalat jutut, kun nekin pitää kuitenkin jonkun tehdä. Tämä nyt ei välttätättä ole mitenkään kulttuurisidonnainen juttu, mutta olen ajatellut, että ehkä se kuitenkin vähän liittyy siihen miten Rio on kasvanut maassa, jossa nainen hoitaa yleensä lapset (ja kaikki muutkin työt) ja sen on helpompi jättää ne hankalat hommat mulle.

kulttuurierot lastenkasvatuksessa

En nyt halunnut kirjoittaa tätä tekstiä vaan moittiakseni Rioa, vaan jakaakseni vain meidän luultavasti kulttuurista ja kotoa opituista tavoista johtuvia eroavuuksia toimia. Välillä itsestäni tuntuu, että mä haluan aina jyrätä ajatuksieni kanssa ja ajattelen usein oman tapani olevan parempi, mutta tottakai me molemmat halutaan tehdä parhaamme Myyn kasvattamisessa. Kotoa ja kulttuurista tulleet mallit toimia voi vaan vaikuttaa tiedostamattakin tosi vahvasti eikä niitä ehkä kovin helposti muuteta. 

Olen muuten kirjoitellut ennenkin kulttuurieroista koskien vauvanhoitoa postauksissa: Balilaisia vauvatradioita ja Balilaista vauvanhoitoa. 

Onko muilla kahden kulttuurin perheillä samanlaisia kokemuksia?


P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) tai Facebook!

Ei kommentteja