Pieni lapsi moottoripyörän kyydissä

Mietin vähän aikaa viitsinkö tästä aiheesta edes kirjoittaa blogiin, mutta menkööt nyt kuitenkin... Pienen lapsen tai vauvan kuljettaminen moottoripyörän kyydissä kun saattaa mietityttää vaikka joitain muitakin reissaajia, niin ajattelin vähän kirjoittaa siitä meidän kokemuksia. 

Siitä saakka kun Pikku Myy on syntynyt, ollaan puhuttu Rion kanssa siitä, aiotaanko ottaa se Balilla skootterin kyytiin. Mun ensimmäinen ajatus oli tietysti, että ei missään tapauksessa! Mutta... Miten sitten päästäisiin Balilla kulkemaan sukulaisten luo? En ole koskaan nähnyt Rion kotikaupungissa Lovinassa takseja ja matkaa Rion perheen luo hotellikeskittymästä on sen verran paljon, ettei sitä oikein voi ainakaan rattaiden kanssa helteessä kävelläkään. Sukulaisten tuleminen meidän luokse olisi myös ollut melko hankalaa, kun heitä on niin paljon, että sekin olisi melkoista edes takaisin moottoripyörillä suhaamista ja säätämistä. 

Niinpä me päädyttiin siihen, ettei ole oikein muuta vaihtoehtoa kun ottaa se Myy skootterin kyytiin. 

Mietittiin myös miten kuljetetaan Myytä autossa, jolla myös tultaisiin kulkemaan useamman kerran siirryttäessä paikasta toiseen. Kaiken tavaramäärän kanssa ei tullut mieleenkään otta vielä kaukaloakin mukaan, vaikka tiedettiin, ettei perillä sellaisia olisi. Ajattelin autoilun olevan kuitenkin moottoripyörää pienempi paha ja kuvittelin laittavani Myyn mun kanssa samaan turvavyöhön tai pitäväni kantorepussa. No joo, ihan kiva idea, mutta ei todellakaan toiminut ainakaan meillä... Niinpä sen automatkat menivät sylistä syliin pomppien ja penkillä seisoskellen.. Tiedän, kuulostaa kamalalta, mutta yritäpä pitää superliikkuvaista taaperoa tiukasti sylissä istumassa... ainakin meidän yksilöstä lähtee sitten aivan JÄRKYTTÄVÄN KOVA HUUTO. 

Ensimmäinen skootterimatka oli kyllä kuumottava. Myy matkusti mulla kantorepussa edessä, jolloin se oli mun ja Rion välissä. Ja välissä onkin turvallisin paikka pienen lapsen matkustaa. Tarpeeksi pientä kypärää ei tietysti ollut olemassakaan ja vaikka kokeiltiin Myylle Rion siskon vanhaa kypärää (jota se oli käyttänyt noin 5 vuotiaana), jätettiin se kuitenkin pois, kun ei siitä olisi ollut mitään hyötyä, kun se oli niin iso, että keikkui miten sattui ja olisi kolissut mun kypärään. Lapselle kannattaa pyörän kyytiin muuten laittaa aina joku hattu/huppu, sillä viima voi olla melko kova lämpimissäkin maissa. Ja illemmalla huppari tai muuta lämpimämpää päälle. Ja niinpä piti sitten vain mennä. 

Me yritettiin tietysti välttää turhaa Myy kyydissä suhailua, mutta kyllä me Lovinassa ollessa mentiin pyörällä johonkin joka  päivä. Ja valehtelematta joka ikinen kerta mä mietin, että mitä jos jotain sattuu... Ja joka kerta olin kiitollinen, että päästiin kunnossa perille. 

Riolle moottoripyörällä kulkeminen on tietysti aivan tavallista, sillä Balilla, kuten monessa muussakin Aasian maassa, koko perhe saattaa kulkea samalla moottoripyörällä. Reissatessa onkin tullut nähtyä jos jonkinlaista viritelmää, jotta kaikki mahtuvat kyytiin. Vauvat saattavan mennä kainalossa vain yhdellä kädellä kiinni pitäen ja pienet lapset yleensä seisovat kuskin edessä. Nyt kun asiaan tuli kiinnitettyä huomiota, näin mm. muovisen pienen jakkaran (jollaisia meillä käytetään esim. vessassa), jonka päällä lyhyempikin pikkumatkustaja voi seistä sekä pieniä eteen kiinnitettäviä istuimia, jotka eivät todellakaan näyttäneet turvallisilta...

Rio sanoi koko ajan, että hän kyllä ajaa tosi varovaisesti, mutta eihän se ole kiinni vain omasta ajamisesta, kun joku muu voi hurjastella ja törmätä, joku eläin tai lapsi voi juosta tielle jne... Huomasin kuitenkin, että Riokin tuli miettineeksi asiaa vähän enemmän kuin jos olisi aina asunut vain Balilla. Meillä kyyditseminen meni onneksi hyvin, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Aluksi Myy viihtyi skootterin kyydissä oikein hyvin, mutta jossain vaiheessa se keksi, että repusta voi rimpuilla vähän poiskin ja tuulettaa päätä roikkumalla toiselle sivulle. Näinä kertoina olin  kauhusta kankeana ja käsi krampissa yritin pitää Myytä paikallaan samalla kun Rio yritti keskittyä ajamaan, kun toinen heiluu selän takana. Onneksi näitä kertoja ei ollut montaa. Loppu matkasta Rio vei Myytä pari kertaa myös yksin kantorepussa (etupuolella), joka oli mun mielestä myös pelottavaa, kun se alkaa olla jo niin pitkä, ettei sen takaa kävellessäkään näe enää ihan kunnolla mihin astuu. 

Ja nyt mietityttääkin jo ensi kerta, milloin se sitten tuleekaan olemaan, sillä Myy ei välttämättä mahdu/suostu enää kulkemaan kantorepussa... 

Tämä on siis asia, jota en todellakaan suosittele ja me tiedetään kyllä saattavamme lapsemme aika hurjaan vaaraan ottamalla se pyörän kyytiin ilman kypärää. Nämä on kuitenkin meidän suhteessa niitä kompromisseja, joista pitää vain tehdä jotain päätöksiä. Jos Rio oliskin saanut lapsen jonkun paikallisen kanssa, olisivat he pitäneet moottoripyöräilyä aivan luonnollisena asiana.

Onko joku muu hullu kuljettanut vauvaa tai pientä lasta moottoripyörän kyydissä? Tai voisitko tehdä niin? Ja miten olette kuljettaneet pientä lasta autossa ulkomailla, jos kaukaloa tai istuinta ei ole ollut saatavilla? Vai oletteko ottaneet oman Suomesta mukaan? 

P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) tai Facebook!