Kun tuntemattomat ihmiset neuvoo lastenhoidossa...

Vaikken mä vielä kovin kauaa ole ollutkaan äiti, niin oon saanut osani tällaisesta ilmiöstä, kuin tuntemattomien ihmisten neuvominen lastenhoidossa. Mulle ei oo tullut (ainakaan vielä) mitään kovin pahoja kommentteja, mutta ei kaikki ole kovin kivoiltakaan tuntuneet.

Kommentteja oon saanut lähinnä, kun Pikku Myy on itkenyt julkisella paikalla, sillä silloinhan on hyvä tulla neuvomaan kuinka vauvan saa hiljentymään.

Pikku Myyn itkiessä mulle on kommentoitu mm. näin:

-Vauvalla on varmaan kauhea nälkä! (Oli juuri hetkeä sitten syötetty...)

-Tutti suuhun lapselle! (Tämän huusi vanhempi herra vihaisesti jonossa, kun odotin kaupassa, jossa Rio on töissä, että voisin antaa sille eväät ja Myy alkoi itkemään. Tämän jälkeen kaksi naista ystävällisesti kommentoi, että ei se aina välttämättä auta ja mä, että ei tää syö tuttia. Myöhemmin Rio kertoi, että joku toinen oli sanonut sille, että miksei sille vauvalle annettu tuttia. Rio oli vastannut siihen, että ei se syö tuttia, johon asiakas oli kysynyt, että mistä Rio sen tiesi. Johon Rio tietysti vastasi, että se on sen oma lapsi ja asiakas oli ollut vähän nolona... hah!)

-Ai kauhea, kun vauvalla on varmaan nälkä/kuuma/väsy/huono äiti... (No, ei kukaan sentään ole mua huonoksi äidiksi sanonut, mutta Myyn järjestäessä tähän mennessä pahimman raivokohtauksensa junassa ja huusi noin 40min putkeen, kuulin kaikenlaista vastaavaa jupinaa, josta tuli olo, että puoli vaunua pitää mua huonona äitinä. Ymmärrän kyllä, ettei huutoa ole kiva kuunnella koko junamatkaa, mutta he myös varmaan näkivät, että mä yritin ihan kaikkeni rauhoittaakseni Myyn. Joku mummo tuli jo mua auttamaankin. Hän toki ystävällisesti vain tarjosi apuaan, mutta asenne oli vähän sellainen, että ethän sinä tuore äiti tiedä mitään. Hän myös otti Myyn syliin ja käveli vaunussa vähän kuin esittelemässä, että minkälainen tyyppi siellä raivoaa ja kuinka hän tuli pelastamaan tilanteen. Hänenkään keinot ei kuitenkaan auttaneet, sillä olin kokeillut niitä jo ja huuto jatkui neuvoista huolimatta...)

Tuommoisissa tilanteissa sitä varmaan ottaa vähän turhan helposti itseensä, mutta ei musta silti ole kovin kivaa, että tullaan neuvomaan just vaikka sen tutin kanssa, ihan kuin me ei ite oltais koskaan sitä keksitty tai oletetaan, että mä olen äiti, joka ei ruoki lastaan. Kyllä se tutti meidänkin elämää helpottais, jos tuo sitä suostuis syömään ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettei sitä oltais kokeiltu. Ja joskus Myytä vaan väsyttää ja se huutaa sen takia. Aika usein syliin ottaminen auttaa, mutta aina sitä ei vaan pysty tekemään, jos ollaan vaikka just kaupan kassalla menossa maksamaan tai jäämässä metrosta.

Mutta onneksi me saadaan myös paljon ihania kommentteja ja ymmärtäväisiä katseita (muilta äideiltä?) huutokonserttienkin aikana. Mutta tietysti ne ikävät kommnetit vaan jää mieleen pyörimään...Ja tottakai niitä neuvojakin saa antaa, kun eihän me vielä olla niin kokeneita vanhempia, mutta noista tutti suuhun-huuteluista ei kauheesti kyllä apua ole.

Onko muut saaneet hieman ärsyttäviä lastenkasvatusneuvoja vierailta ilmisiltä? Vai oonko mä ainut, jonka vauva huutaa välillä julkisilla paikoilla ja otan neuvot turhaan äitiyteni arvosteluna?