Nyt
vietetään Pohjoismaista Imetysviikkoa ja ajattelin sen vuoksi kertoa
vähän missä vaiheessa meidän imetystaipaleella mennään, kun Pikku Myy on
nyt jo 1v8kk ikäinen.
Kopioin
ensin taustatiedoksi vähän mun ajatuksia ja kokemuksia imetyksestä
postauksesta, jonka olen kirjoittanut, kun Myy oli vuoden ikäinen, niin
ei tule turhaan kirjoitettua samoja asioita uudestaan. Kursivoitu teksti
on siis vanhasta postauksesta ja lopussa siitä missä mennään tällä
hetkellä.
Ennen Myyn syntymää mulla ei ollut oikestaan kovinkaan vahvoja
mielipiteitä imettämisestä. Ajattelin, että sitä toki yritetään, mutta
jos se ei suju, ei siitäkään mitään stressiä tarvitse ottaa. En ollut
ottanut kovinkaan paljoa selvää imetysasioista ennen synnytystä, sillä
ajattelin, että luonto ja äidin vaisto kyllä kertoisi miten kuuluu
toimia. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa olleni hieman naiivi, sillä en
edes tiennyt mitä kaikkia ongelmia imetykseen liittyen voikaan olla.
Muutama kaveri ehdotti lukemaan Imetyksen tuki Ry:n tekstejä ja
liittymään heidän FB-sivuilleen jo ennakkoon, jotta apua saisi nopeasti,
mutta siinä vaiheessa itse vielä mietin, että mitä ihmeen ongelmia
siinä voi olla, sitä joko imetetään tai sitten ei. Tiesin toki, että
esim. sektio voi vaikeuttaa herumisen alkamista, mutta muista ongelmista
en oikeastaa tiennytkään.
Toisaalta ehkä oli ihan hyvä, etten tiennyt liikaa enkä stressannut
asiaa, sillä meillä imetys on sujunut alusta asti aivan todella hyvin.
Oli uskomaton tunne, kun vastasyntynyt pieni mytty katsoi ensin minuun,
sitten Rioon ja mönki sen jälkeen kohti tissiä ja aloitti imemisen
näyttäen siltä, että tiesi tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. Silloin
itsellekin tuli itsevarmuus ja tunne, että jos tuo pienikin tämän osaa
noin helposti, niin osaanhan minäkin. Aivan ensimmäisillä viikoilla
meinasi muutamaan kertaan rinnat pakkautua ja niihin tuli aika
kivuliaita möykkyjä, mutta niistäkin selvittiin ilman rintatulehdusta.
Alun imetysmaratoneissa piti myös käyttää välillä nännivoidetta, mutta
muuten mitään kipuja tai hankaluuksia ei ole ollut.
Mulla ei ollut ennakkoon mitään tavoitteita kuinka kauan haluaisin
imettää. Kun homma alkoi sujumaan, ajattelin vain, että kaikki on kotiin
päin. Myy on saanut maitoa aina kuin on halunnut ja välillä se onkin
ollut aikamoinen tissitakiainen. Varsinkin öisin imetyskertoja on tullut
useita koko ajan. Nykyään imetyskerrat ovat päivässä ehkä vähän
vähentyneet, joka onkin ihan ok, kun ruokaa menee kuitenkin ihan hyvään
malliin. Itse toivoisin myös öisten imetyskertojen vähän vähentyvän, kun
niitä tulee edelleenkin ainakin viisi. Mutta toistaiseksi mennään vielä
lapsentahtisesti ja toivotaan, että Myy alkaisi jossain vaiheessa itse
vähentää yösyömisiä.
Imettäminen on jotakin, jota ei vain voinut etukäteen kuvitella. Imetys
on ihmeellistä, ihanaa ja se luo uskomattoman yhteyden äidin ja lapsen
välille. Se on myös kätevä, helppo ja halpa tapa ruokkia vauvaa. Mutta
on se välillä myös ärsyttävää, inhottavaa ja turhauttavaa. Tiheänimun
kaudet on tuskaisia ja ainakin Myyn tapa imiessä välillä puristella ja
kynsiä samalla toista nänniä on aika inhottavaa. Ja aivan yhtä hyvin
lapsensa saisi ruokittua korvikkeillakin.
Jatkoa ei olla vielä kauheesti suunniteltu, mutta ainakaan ihan heti ei
olla lopettamassa. En halua tehdä mitään suuria muutoksia ennen Balin
matkaa, joten asiaa mietitään sitten sen jälkeen. Elättelen toiveita,
että vieroittuminen tapahtuisi Myyn omasta tahdosta, joskin yösyömisille
jotain pitää pian yrittää tehdä ihan oman jaksamisen takia. Ennen pidin
outona niitä, jotka imettävät jotain kolmivuotiaita, mutta nyt ymmärrän
heitä jo vähän paremmin. Itse en kuitenkaan ihan osaa nähdä itseäni
imettämässä isompaa lasta, mutta mistäs sitä tietää miten tässä käy.
Myös Riolle imettäminen on tärkeää, sillä hänen kulttuurissaan on ihan
normaalia imettää lapsia useampi vuosi. Sitäkin on imetetty varmaan
kolmevuotiaaksi ja samoin kuin siskojaan, ellei pidempäänkin. Siksi
onkin vähän hassua, että sille julki-imettäminen taas on ihan noloa ja
se laittais mut aina johonkin vessaan imettämään, ettei kukaan vain näe.
Itselleni julkisesti imettämisessä ei ole ollut mitään ongelmaa, vaikka
aluksi ajattelin, etten kehtaisi niin tehdä. Vähän tietysti yritän
katsoa, ettei esim. ravintolassa muiden syödessään tarvitse katsella mun
tissiä, mutta onneksi asian voi tehdä helposti aika hienovaraisestikin.
Nykyään imetykset tosin kyllä tapahtuvatkin oikeastaan vain kotona, kun
liikenteessä syödään eväitä ja muutenkin on niin paljon kaikkea
kiinnostavaa, ettei tissi tule mieleen.
On ihanaa, että olen saanut kokea ihmeellisen imetyksen ja tarjota
vauvalleni parasta mahdollista ravintoa. Mutta imettäminen ei tee
minusta parempaa äitiä ja kuten sanoin, aivan yhtä hyvin lapsensa saa
kasvatettua korvikkeellakin ja läheisyyttä saa pelkästä sylistäkin.
Jokainen äiti, joka saa lapsensa ruokittua ja antaa lapselle turvaa ja
hellyyttä, on onnistunut!
Ja sitten tähän päivään! Mä imetän Myytä edelleenkin, mutta yöimetykset ovat melko radikaalisti vähentyneet hänen siirryttyä nukkumaan omaan huoneeseen
puolitoista vuotiaana. Tällä oli todella iso merkitys mun omaan
jaksamiseen ja tunnuinkin herääväni jostain horroksesta, kun vihdoin yli
vuoden jälkeen aloin nukkumaan vähän paremmin. Pääsääntöisesti nykyään
Myy herää kerran yöllä, jolloin riittää vain sängyn vierellä rauhoittelu
ja sitten toisen kerran aamuyöllä, jolloin hän tulee meidän sänkyyn ja
saa tissiä. Välillä olen yrittänyt olla imettämättä siinä vaiheessa,
mutta se kiukuttaa Myytä niin paljon, etten jaksa useinkaan alkaa yöllä
asiasta taistelemaan. Nyt Myylle on kai tulossa hampaita, kun se on
viime päivinä roikkunut tissillä yöllä/aamulla vähän turhan paljon ja
päivälläkin tissi maistuisi koko ajan. Muuten päivät on menneet
yleisesti ehkä parilla kolmella imetyskerralla.
Edelleenkään
mulla ei ole mitään kovaa kiirettä lopettaa imetystä, vaikkakin
tällaiset ylimääräiset hampaidenteko-tissittelyt alkavat jo vähän
ärsyttää ja varsinkaan yöllä ei millään jaksaisi mitään ylimääräisiä
imetyksiä, kun niistä on jo kerran päässyt eroon. Ainoastaan itseäni
alkaa vähän ihmetyttämään, kun mulla ei ole vieläkään tullut kuukautisia
raskauden jälkeen... Ajattelin niiden alkavan, kun yöimetykset
vähenivät, mutta ehkä imetyskertoja kuitenkin tulee vielä liian
tiheästi. Sinästä asia ei kovin itseäni haittaa, mutta ihmetyttää vain,
kun en edes tiennyt, että ne voi jäädä näin pitkäksi aikaa pois! Lisäksi
nyt olen herännyt siihen, että pitäis ehkä ottaa vielä jotain kivoja
imetyskuvia, kun meillä ei niitä ole melkein ollenkaan!
Tämän vuotisen Imetysviikon teemana on "Imetyksen tukena yhdessä" ja suosittelenkin tutustumaan Imetyksen Tuki Ry:n nettisivuihin,
josta löytyy paljon tietoa ja tukea imetykseen liittyen. Teeman
tarkoituksena on myös haastaa muitakin kuin imetysohjausta antavia
toimijoita kuten päättäjiä, toimittajia, varhaiskasvattajia,
sosiaalityöntekijöitä,
lääkäreitä, hammashoitajia, ravitsemusterapeutteja sekä ravintoloiden ja
muiden julkisten tilojen henkilökuntaa tiedostamaan oman merkityksensä
imetyksen edistämisessä.
Joten iloista Imetysviikon jatkoa!
*Imetystietokuvat Laktivistiäidiltä
Ei kommentteja