Täällä ollaan, Balilla! Lentomatka oli pitkä ja aika raskas, mutta siitä kuitenkin selvitiin. Ensimmäisellä lennolla Pikku Myy nukkui vähän, katseli videota vähän ja taisi vain kerran huutaa isommin. Dohan vaihto oli aika nopea, eikä keretty paljoa muuta kuin etsiä seuraava portti ja syödä vähän evästä. Balin lento olikin sitten aika hankala... Myy kyllä nukkui, mutta jos sitä yhtään liikutti, aloitti se aivan järkyttävän huudon. Ja pakkohan sitä pitäessä oli välillä vaihtaa vähän asentoa tai siirtää sylistä toiseen. Oltiin varattu se baby bassinet, mutta ei Myy oikein siinä viihtynyt, kun se oli niin pieni, eikä se mahtunut siihen edes suoraksi makaamaan. Niinpä omat unet jäi lennolla hyvin vähäisiksi. Myyn herättyä se kuitenkin viihtyi kohtalaisen hyvin eikä meidän tarvinnut edes kaivaa kaikkia leluja esille. Vähän kyllä kateellisina katseltiin viereistä ehkä vähän Myytä vanhempaa lasta, joka nukkui vissiin koko matkan yhtä pientä vinkaisua lukuun ottamatta...
Rion perhe oli lentokentällä vastassa ja me lähdettiin heti ajamaan Lovinaan, joka on Pohjois-Balilla. Automatka meni lähinnä nukkuessa, mutta kerkesin kuitenkin ajattelemaan, että on tää elämä kyllä ihan ihmeellistä, kun viisi vuotta sitten eksyin Balille vähän sattumalta ja tapasin Rion ja nyt oon neljättä kertaa täällä ja autossa istuu ensimmäistä kertaa yhdessä meidän molempien perheet sekä lisäksi Myy.
Me majoitutaan Hotel Astinassa, jossa meillä on kiva perhehuone ja uima-allas. Paikka on oikein mukava ja hyvällä paikalla, joten päästään helposti liikkumaan Myynkin kanssa. Ensimmäinen päivä meni vähän tuttuja paikkoja kiertäessä ja sukulaiskierroksella. Käytiin neljässä eri paikassa tapaamassa Rion sukulaisia ja kaikki oli aivan innoissaan Myystä. Kaikki olis halunneet ottaa sitä heti syliin ja leikittää, mutta se oli kaikesta niin sekaisin, että itki melkein koko ajan... Eihän se raukka oo tottunut, että vieraat ihmiset haluaa heti tulla koskemaan. Lisäksi kuuma ilma ja väsy taisi vähän ahdistaa. Myy on myös syönyt aika huonosti ja saanut flunssan, joten ei ihme, että on itkettänyt niin kovasti.
Tää päivä ollaankin otettu vähän rauhallisemmin ja oltu lähinnä altaalla ja vähän käveleskelty. Itsekin oon aika väsynyt, kun edellisenä yönä Myy heräili varmaan 50 kertaa syömään tissiä. Onneksi se nukkui kuitenkin ihan hyvät päikkärit, mutta enhän mä silloin malttanut nukkua, kun oli niin paljon kivempi vaan uida...
Nyt on jo ilta ja me syötiin just Rion tuomat take away Nasi Gorengit kuistilla ja jälkkäriksi mangosteeneja. Ai, että mä oon ikävoinyt noita hedelmiä! Tänään mä yritän käydä aikaisin nukkumaan, sillä huomenna ollaan menossa snorklaamaan...
On kyllä niin ihana olla täällä ja tuntuu vähän kuin olis tullut toiseen kotiin... Ihana, rakas Bali.
Eipä nyt muuta. Kirjoittelen lisää, kun olen vähän enemmän järjissäni... Heips!
P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove), jos haluat pysyä reaaliaikaisemmissa Bali-tunnelmissa mukana!
Ei kommentteja