Sinä syksynä olit vielä ihan pieni ja ihmettelit kesän vaihtumista viileämpään vuodenaikaan aivan ensimmäistä kertaa. Ihastelit värikkäitä lehtiä lämpimän nallepuvun sisältä rattaista ja rauhoituit aina puita katsellen lenkkeillessämme pitkin polkuja lähimetsikössä, jota isi kutsui viidakoksi.
Tykkäsit reissata myös äidin kyydissä kantorepussa, sillä sieltä näki vielä kauemmaksi ja sait olla äidin lähellä. Välillä tunnuit ihmettelevän miksi joinakin päivinä puettiin vähemmän vaatetta ja jonakikin topattiin niin paljon kaikenlaista, ettei vaunuista pilkistänyt paljon muuta kuin pieni nenän pää. Mutta sellaistahan se täällä Suomessa on. Ja riippuihan se tietysti siitäkin pukiko sinut isi ja vai äiti. Isi kun ei aina muistanut laittaa sinulle hanskoja ja välillä välikerroskin saattoi haalarin alta unohtua...
Sinä syksynä et osannut vielä kävellä ja olit vähän liian pieni
hiekkalaatikkoleikkeihinkin. Lempipuuhaasi ulkona oli keinuminen, joka
jaksoi naurattaa sinua joka kerta. Ja hymyilytti se meitäkin. Varsinkin
silloin kun sinulla oli nallehaalari päällä ja näytit aivan Uppo
Nallelta keinussa.
Sinä syksynä oli paljon aurinkoisia ja kauniita päiviä. Ulkoilimme päivittäin ja nautimme ihanasta ruskasta. Mutta kuten tiedämme, tulee välillä myös sadetta. Ja värikkäiden lehtien pudottua saapuu aina pitkä, harmaa ja synkkä jakso ennen talven tuloa. Mutta sinä vuonna emme masentuneet siitä, sillä sinä toit meidän elämäämme niin paljon iloa ja jaksoimme odottaa siellä jossain kaukana siintävää talvea.
Ihana syksy. Ihana sinä.
Oi mitä ihania ruskakuvia! Mäkin haaveilin, että olisin voinut ottaa meidän pojasta vastaavan kuvan, jossa hän istuisi lehtien keskellä, mutta vielä ei tuetta istuminen onnistu niin otin sitten sellaisia, joissa makaa mahallaan kyynärnojassa, ihan kivoja niistäkin tuli :)
VastaaPoistaKiitos! Mä ajattelin, että sellainenkin kuva olis kiva, jossa Myy makais lehtikasassa, mutta eihän se pysynyt hetkeekään paikallaan niin... :)
Poista