Sisällön tarjoaa Blogger.

Onko väärin toivoa lapselleen jotakin tiettyä harrastusta?

vauvasirkus

Yli vuosi sitten aloin ensimmäisen kerran epäilemään, että mahdankohan olla raskaana, kun katsoin  I love Lucy -sarjaa ja rupesin itkemään jaksossa, jossa Little Ricky esiintyi isänsä clubilla soittaen rumpuja... Vaikka saatankin välillä liikuttua melko helposti, niin en mä yleensä telkkariohjelmille pillitä ja siksipä asia alkoikin epäilyttämään. Ja vaikka en ollutkaan aikaisemmin pahemmin miettinyt millaista olisi saada lapsi, niin olin kuitenkin mielessäni aina kuvitellut pientä tyttöä, joka alkaisi myös harrastamaan sirkusta, tanssia, voimistelua, balettia tms. ja saisi vielä jonakin päivänä esiintyessään äidin niin kovin ylpeäksi katsomossa. Mulla tulee sirkusopenakin jo kylmät väreet, kun katselen omien oppilaiden esiintymistä ja heidän puolestaan saattaa välillä jännittää enemmän kuin omia esityksiä.

Siksipä mielessäni on pyörinyt ajatus, että onko väärin, että toivon todella kovasti, että Pikku Myy alkaisi harrastamaan jotain itselleni mieleistä harrastusta...?
  
Itselleni on tärkeää, että lapselle löytyy edes yksi mieleinen urheilullinen harrastus ja pahin kauhukuvani onkin, ettei Myytä kiinnostaisi liikunta ollenkaan ja se haluaisi vain pelata kotona tietokonepelejä! Äitinä haluan tietysti antaa erilaisia virikkeitä ja mahdollisuuden kokeilla useitakin eri harrastuksia, joista se mieleisin saattaisi sitten löytyä. Mutta olisinko pettynyt, jos Myy haluaisikin pelata vaikka vain sulkapalloa, eikä sirkus tai voimistelu kiinnostaisi ollenkaan? Vaikea sanoa... Varmasti istuisin ylpeydestä pakahtuen myös siellä sulkapallokentän laidalla, mutta ehkä salaa silti toivoisin, että olisimme sirkuskatsomossa. 

vauvasirkus

Mua harmittaa myös vähän se, että Rio puolestaan ei haluaisi ollenkaan, että Myy alkaisi esim. tanssimaan tai voimistelemaan, sillä se pelkää syömishäiriöitä sekä muita kehonkuvan ongelmia. Sirkustakaan se ei kauheasti arvosta eikä aina edes halua tulla katsomaan, jos mä jossain esiinnyn. Jos Rio saisi päättää, pelaisi Myy tietysti jalkapalloa ja niinpä tämä aihe aiheuttaa yleensä vain ärsytystä, jos siitä jotain puhetta tulee. Onneksi lopullisen päätöksen tekee kuitenkin Myy itse eikä meidän tarvitse siitä riidellä.

Tää ei tietysti ole ajankohtainen aihe meillä vielä pitkiin aikoihin, mutta tuli nyt taas mieleen, kun me oltiin viikonloppuna vauvasirkusohjaajakurssilla Myyn kanssa. Siellä tehtiin lopussa pienet esitykset ja se olikin Myyn ensimmäinen esiintyminen, vaikka katsojina ei tietysti ollutkaan kuin muita kurssilaisia. Myy on myös mun mukana sirkussalilla viikoittain, kun käyn treenaamassa, joten sirkus tulee tosiaan tutuksi jo aivan pienestä. Yleensähän lapset tykkäävät matkia ja luulen, että he myös kiinnostuvat asioista, joita näkevät vanhempiensa jatkuvasti tekevän. Myy siis saa sirkusaktivointia kaikin tavoin jo nyt, mutta eihän se takaa sitä, että se loppujen lopuksi sirkusta haluaisin itse tehdä. Eikä tietysti tarvitsekaan, jos ei halua. Mutta tarkoitan vain sitä, että onhan sillä nyt keskivertoa suuremmat mahdollisuudet kiinnostua sirkuksesta. Välillä myös mietin, että mitä jos Myy näkee ja kokee sirkusta jo pienenä niin paljon, että se isompana on jo ihan kyllästynyt eikä jaksakaan kiinnostua sitä enää ollenkaan.


vauvasirkus
Äidin pieni sirkusprinsessa <3

Ääripäänä on sitten vielä vanhemmat, jotka elävät omia unelmiaan lapsensa kautta, jollainen en halua olla. Haluan tukea lastani valinnoissaan, kuten mun oma äitikin on mua tukenut, mutta se on sitten Myyn elämää ja unelmia, jotka hän itse valitsee, ei mun.

Ja toisaalta taas, jos jossakin lajissa haluaa huipulle, tulee se usein aloittaa jo hyvin nuorena eikä päätös silloin aloittamisesta välttämättä ole lapsen oma. Lisäksi en malta odottaa, että pääsisin itse opettamaan Myylle sirkustemppuja...

Tässä aiheessa mietittävää riittää, mutta onneksi aikaakin vielä on. Mitä ajatuksia tää muissa herättää? Onko lapsen ohjaaminen jonkin tietyn harrastuksen pariin väärin?


P.S. Vauvasirkuksesta asiaa ja uusia videoita tulossa lähiaikoina, kun nyt olen saanut asiaan vähän koulutustakin ja tiedän enemmän!

6 kommenttia

  1. Mun mielestä ei ole väärin, niin kauan kun se ei ole pakottamista: jos lapsi joka kerta lähtee itkien treeneihin, jossain on jotain vikaa. Ja mitä tulee lajeissa huipulle pääsemiseen, niin parhaiten pärjää ne, joilla on monipuolinen tausta erilaisista lajeista. Vanhemman on mahdotonta olla antamatta vaikutelmia, mutta tärkeintä olisi, että lapsi pääsisi kokeilemaan erilaisia juttuja ja löytämään oman juttunsa sitä kautta, eikä (mun mielestä) ajatuksena saisi olla "tästä tulee lapsen ammatti!", koska todella harvalla siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Ja toi on kyllä niin totta, että monipuolisuus on tärkeää. Joskus oon kuullut, että telinevoimistelu ja yleisurheilu olisivat lajit, joista saa parhaan pohjan melkein mihin lajiin vain.

      Poista
  2. Ei munkaan mielestä ole väärin ja tosiaan kyllähän se on ihan luonnollista, että vanhemman kiinnostus ohjaa lapsenkin mielenkiintoa. Oma 3v lapseni ei ole yhtään innostunut ulkoilusta ainakaan nyt syksysäillä. Sisäliikunta kyllä onneksi kiinnostaa, mutta sen harrastaminen kotioloissa on vähän rajallista. Silti raahaan vastentahtoisen lapsen pihalle, vaikka hän haluaisi mieluummin askarrella, muovailla, maalailla, rakennella duploja ym. Oon miettinyt, että onko tämäkään järkevää, vaan pitäisikö harrastaa enemmän hoploppia vai vastaavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai se vaarallista ole, jos liikunta menee vähän kausittain ja välillä on kivempi vain puuhastella kotona, jos liikunta kuitenkin yleisesti kiinnostaa. :) Ulkona saa vain niin hyvin purettua energiaa, mutta onnistuuhan se tosiaan sisäliikuntapaikoissakin.

      Poista
  3. Itse olen miettinyt ihan samoja asioita, mutta en ole päätynyt oikein mihinkään järkevään :-D

    VastaaPoista