Mikä ihmeen kiintymyysvanhemmuus?

Mä oon tässä äitiyden myötä oppinut monia uusia asioita ja vastaan on tullut myös aivan outoja termejä, joista yksi oli kiintymyysvanhemmuus. Tää termi ei kertonut mulle aluksi mitään, kun mut jossain vaiheessa liitettiin Facabookissa kyseistä aihetta käsittelevään ryhmään. Ja jos nyt suoraan sanon, niin mun oma määritelmä kiintymyysvanhemmuudelle oli aluksi, että ne on niitä vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan vähän "paremmin" kuin muut vanhemmat. Mutta ei se ehkä ihan niin olekaan...

Lainasin kirjastosta Kiintymyysvanhemuuden kirjan (Willian ja Martha Sears), jossa kiintymyysvanhemmuuden työkaluiksi määritellään seitsemän vauvan V.tä, jotka ovat: varhainen kiinnittyminen, vauvantahtinen imetys, vauvan kantaminen, vauvan kanssa nukkuminen sekä vastaa vauvan itkuun, vaali tasapainoa ja varo vauvakouluttajia. Näiden työkalujen avulla pyritään luomaan hyvä kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välille alusta alkaen. Kirjaa selailtua ja FB-ryhmää hieman lueskeltua tajusin, että tässä ideologiassahan on paljon juttuja, joita itse olen tehnyt ihan vaistonvaraisesti muutenkin. Mä en pahemmin lukenut mitään kasvatusoppaita ennen Pikku Myyn syntymää, sillä ajattelin pärjätä vain äidinvaistolla ja ottaa sitten enemmän selvää eri metodeista, jos omien tapojen kanssa tulisi ongelmia. Ja niinpä oli aika hauska huomata, että kai mä sitten olen aika KiVa-henkinen, jos jotenkin pitää omaa vanhemmuuttaan kategorisoida. Hassua sinänsä, että tavat (perhepeti, kantaminen, pitkään imettäminen jne.), jotka musta kuulostivat ennen vähän semmoiselta hippeilyltä, tuntuvatkin nyt hyviltä tavoilta toimia!

Lisää kiintymyysvanhemmuudesta voi lukea Kiintymyysvanhemmuusperheet Ry:n nettisivuilta.

Mutta vaikka sitä kuinka yrittää olla lempeä ja lapsentahtinen kasvattaja, tulee välillä tehtyä virheitä ja väsyneenä hermokin välillä menee. Onneksi tämä on kuitenkin kai ihan ihimillistä enkä usko sen olevan kovin vaaraksi lapsellekaan, jos muuten toimintatavat ovat kunnossa. Kiintymyysvanhemmuuden FB-ryhmässä on paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja sieltä saa varmasti vielä vertaistukea ja vinkkejä kasvatukseen kunhan Myy tuosta vähän kasvaa, mutta joidenkien vahmepien jutut menee siellä multa jo vähän yli. Itse ajattelen, että lapsi tarvitsee kuitenkin rajat, eikä ei voi päättää aivan kaikesta itse. Myöskään kaikkia pettymyksiä ei voi vain pyyhkäistä pois, vaan lapsen on opittava käsittelemään niitä. Mutta se KiVa:ssa onkin musta kivaa, että kaikkia tunteita saa tulla ja niitä vain opetellaan käsittelemään.

Mä en voi oikein vielä puhua itsestäni kasvattajana, kun kokemusta on vasta niin vähän, mutta on ollut ihan hyvä huomata, että omat "kasvatustavat" lasten kanssa työskennellessä on olleet ehkä vähän vanhanaikaisia... Olen mm. omilla sirkustunneillani laittanut joskus häiritsevästi käyttäytyviä oppilaita jäähylle, vaikka nyt asiasta hieman oppineeni tiedän, ettei se ehkä ole ollenkaan paras tapa käsitellä riehuvaa lasta. Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä oppikaan, kun tuo oma pallero kasvaa...

Eri kasvatustapoja ja metodeja on paljon, mutta itse olen sitä mieltä, että vaistoilla ja rakkaudella ei voi kovin metsään mennä enkä kovin tarkkaan edes halua omaa metodiani kategorisoida. Lujasti rakkautta, välittämistä sekä lapsen arvostamista ja kuuntelua. Ja luulen, että Myy tulee vielä kasvattamaan mua lähes yhtä paljon, kun mä kasvatan sitä. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

 
P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook-sivu sekä Instagram  (eathooplove)!