Balilla mulla oli mahdollisuus osallistua hindulaiseen seremoniaan temppelissä. Menin sinne Rion äidin, pikkusiskon, tädin ja serkun kanssa.
Mua vähän jännitti lähteä sinne ilman Rioa, kun pelkäsin, että teen taas jotain noloja etikettivirheitä eikä kukaan Rion sukulaisista osaa edes englantia, jotta olisivat voineet neuvoa mua. Mutta kokemus oli kuitenkin kiva ja olin tyytyväinen, että lähdin sinne.
Temppeliin mentäessä pitää pukeutua tietyllä tavalla ja naiset laittavat päällensä ison sarongin, joka kiedotaaan hameeksi. Yläosana on paitapusero, joka on usein pitsinen. Mun yllätykseksi se voi olla myös läpinäkyvä, eikä ole niin justiinsa vaikka rintsikat vähän näkyisivät läpi... Lisäksi vyötärölle kiedotaan senteng eli kankainen vyö pitämään hametta ylhäällä. Mä sain lainaksi tällaiset vermeet ja tunsin itseni niissä aivan Balilaiseksi. Myös miehet käyttävät saronkia ja yleensä vaaleaa paitaa. Lisäksi heillä on pantamainen päähine.
Pitkässä hameessa moottoripyörän kyydissä pitää istua sivuttain, joka ei ollutkaan ihan niin vaikeeta kuin luulin.En aivan ymmärtänyt miksi tätä kyseistä seremoniaa vietettiin, mutta se oli muutama päivä ennen isoa galungan -seremoniaa ja saattoi liittyä siihen. Rio sanoi, että yleensä temppeliin mennään rukoilemaan, mutta tällä kertaa me mentiin vain tervehtimään Rion edesmennyttä isoäitiä. Temppeliin tullessa ihmillä on koreissa lahjoja, kuten kaikenlaista ruokaa, kukkia ja suitsukkeita, jotka laitetaan temppelin keskelle olevalle tasolle. Meillä oli lahjana mm. mangoja, sillä Rion isoäiti kuulemma tykkäsi niistä.
Kun oltiin jätetty lahjat, mentiin muiden mukana istumaan. Istuttiin maassa, joka oli mulle hieman hankalaa pitkän ja kapean hameen kanssa. En jotenkin löytänyt hyvää asentoa ja vähän väliä piti yrittää vähän liikkua, sillä jalat alkoivat puutumaan. Paikalliset ovat kai tottuneet siihen, sillä he näyttivät kököttävän ihan rennosti ilman mitään kiemurteluja. En tiedä oliko ihmisten asettelussa joku sääntö vai oliko se vain tapa, mutta lähes kaikki naiset istuivat toisella puolella ja miehet toisella puolella pihaa.
Kun seremonia vihdoin alkoi, rupesi joku mies edessä puhumaan ja me muut välillä nostettiin kädet yhdessä koskettamaan otsaa. Meillä oli mukana pienet kukka-asetelmat jokaiselle, josta aina puheen edetessä otettiin jonkun tietyn värisiä kukkia ja valillä hierottiin niitä käsien välissä ja välillä laitettiin niitä päähän. Tämän vuoksi kaikilla naisilla muuten oli hiukset kiinni, jotta kukat sai asetettua päähän. Mulla oli niin kiire pysyä muiden perässä katsoen, että mitä milloinkin piti tehdä, etten kerennyt huomata, että laittoivatkohan miehetkin kukkia päähänsä. Luultavasti, kun heillä oli ne päähineetkin.
Kukat Rion pikkusiskon hiuksissa. Ei ehkä ihan oikeaoppisesti aseteltuna, mutta mun pää taisi näyttäää jotakuinkin samalta.
Kukkavaiheen jälkeen muutama mies lähti kiertämään ihmisten joukossa ja he roiskuttivat pyhää vettä vuorotellen jokaisen päälle. Olin saanut tähän ohjeet jo etukäteen, että ensin piti istua pää kumarassa kämmenet ylöspäin, jolloin ensimmäinen vesi roiskittiin päähän. Sitten kädet laitettiin yhteen kupiksi ja mies laittoi niihin vettä kolme kertaa, joka juotiin/käytettiin huulilla joka välissä. Ja neljännen kerran vesi laitetiin käsien kautta omaan päähän. Tämän jälkeen otettiin kulhosta märkää riisiä ja laitetiin sitä otsaan ja kaulalle. Tämä kaikki tehtiin kolmeen kertaan eri miesten johdosta. Luulin aluksi, että tämä tapahtuisi vain kerran ja otin ehkä vähän liikaa riisiä ensimmäisellä kerralla. En myöskään osannut juoda vettä niin hienovaraisesti kuin paikalliset ja lopputuloksena mulla oli koko naama märkänä ja riisiä vähän siellä sun täällä.
Kaikki tämä kesti ehkä tunnin ja sitten seremonia oli ohi. Lopuksi kaikki kävivät hakemassa tuomansa lahjat takaisin ja lähtivät kotiin. Tai me ei menty kotiin, vaan Rion tädille ja sedälle, jossa kaikki lahjat laitettiin tarjolle ja niitä sai syödä. Tuntui vähän hassulta, kun lahjat olivat vain symbolisia eikä niitä jätettykään temppeliin, mutta toisaalta fiksua, ettei ruoat menneet haaskuuseen. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella seremonian jälkeen ja viettivät yhdessä aikaa syöden herkkuja koreista.
Muutaman päivän jälkeen tästä oli tosiaan se suuri galungan -seremonia. Se on balilaisten hindujen tärkein juhla ja sitä vietetään universumin luojien kunniaksi ja hyvän voittoa pahaa vastaan. Ihmiset valmistautuivat siihen monta päivää laittaen ruokaa ja kadun varsille pystytetään pitkiä korsiteellisia bambutankoja. Mun oli tarkoitus osallistua myös siihen, mutta kävi valitettavasti niin, että nukuin sen ohi! Oltiin oltu vähän pidempään ulkona edellisenä iltana ja seremonia alkoi joskus kuudelta aamulla. Rion piti herättää mut, mutta olin kuulemma nukkunut niin sikeästi, ettei se viitsinytkään herättää. No, kai sitä nyt ihminen nukkuu aamuyöstä sikeästi... Eli se jäi nyt sitten kokematta.
Ei kommentteja