1-vuotias!

Niin se vaan vuosi vierähti ja siitä pienestä mytystä, joka varovaisesti kannettiin kotiin sairaalasta, kasvoi reipas ja vauhdikas taapero! Vuosi on ollut mulle varmasti elämäni onnellisin ja se on myös tuntunut kuluvan nopeammin kuin mikään aikaisempi vuosi...

Eilen mulla oli vähän haikea mieli, kun kuluneen vuoden tapahtumat pyörivät mielessä ja ajatus siitä, että pian meillä ei ole enää vauvaa, tuntui aika surulliselta... Tänään oli kuitenkin parempi fiilis ja meillä oli oikein mukavat synttärijuhlinnat perheen kesken. Tein kakkua aikuisille sekä pienen oman Myylle, joka näytti maistuvan hyvin. Muutaman paketinkin Myy sai ja pääsi heti leikkimään uusilla leluilla. Kiva päivä oli!

Myy otti ensimmäiset askeleensa noin kuukausi sitten, mutta ihan kunnolla se ei ole vielä lähtenyt kävelemään. Se liikkuu eniten polviseisonnassa "kävellen" ja sillä onkin koko ajan polvet sen takia ihan ruvella (hyvä, että ei oo ainakaan ihan matala kipukynnys, niin ei sitten pienet ilma-akroruhjeet ja muutkaan haittaa... hehe). Me ollaan jo ajateltu, että se varmaan luulee osaavansa kävellä, kun menee polvillaan, mutta nyt muutamana viime päivänä se on alkanut treenaamaan vähän enemmän ihan oikeetakin kävelyä. Eli kohta se on varmaan menoa... 

Myy osaa sanoa "äiti", josta olen ollut tietenkin ihan otettu. Mutta valitettavasti se sanoo myös Rioa äidiksi kuten myös mummia... Puhumattomuudesta ei olla kuitenkaan mitenkään huolestuneita, sillä kaksikielisillä se kuulemma tulee usein vähän hitaammin.

Myy osaa myös taputtaa pyydettäessä tai jos muut ihmiset taputtavat ja vilkuttaa, jos joku on lähdössä. Paitsi rattaissa, sillä eihän toppavaatteissa mitään pysty vilkuttamaan... Se myös tykkää kovasti tanssia ja välillä kuulostaa, että se yrittäis laulaakin. 

Jalassa äidin ensimmäiset kengät yli kolmenkymmenen vuoden takaa...

Sellainen on meidän tuore taapero! Innostuneena jäädään odottamaan mitä tämä uusi elämänvaihe tuo tullessaan...

P.S. Kiitos muuten paljon kommenteista ja tsemppauksista edelliseen Milloin on unikoulun aika? -postaukseen, joita sain sekä blogiin että Facebookiin. Kiva kuulla vinkkejä ja myös lohdullista, että kohtalotovereitakin löytyy... Vastaan niihin vielä tänään!

P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook sekä Instagram (@eathooplove)!