Fiilikset I love me -messuista

Viime viikonloppuiset I love me -messut on mulle jo joka vuotinen perinne, joten suunnattiin sinne taas kaverini Tiian kanssa. Mentiin sinne ehkä pahimpaan aikaan eli lauantaina puolilta päivin... Siellä oli nimittäin muutama muukin! Jotain kertoi esimerkiksi se, että narikka oli meidän tullessa jo täynnä, joten  ei auttant muuta, kuin tuntea takit reppuihin... Ja sitten vaan ihmisvilinän sekaan pullottavat reput selässä.


Mua ei yleensä pieni tungos haittaa, mutta tuolla oli populaa niin paljon, että oli vaikee nähdä mitä osastoilla oli edes näytillä. Kaikenlaista myytävääkään olis ollut tarjolla, mutta kun katsoi kassajonoja, jäi ostosten teko aika vähälle...



Messujen hittituote oli selkeästi raakajäätelöt, joita oli useammallakin osastolla tarjolla. Harmi, että jonot oli niin pitkiä, ettei jaksanut odottaa maistiaisia...

Siitä vähän sokerirealiteettia...

Käytiin myös kuuntelemassa superruokaguru Jaakko Halmetojan luentoa, joka oli mielenkiinoinen ja inspiroiva.







Menossa oli myös body paintingin SM-kisat.







Välillä piti hakea smoothiet välipalaksi, sillä oltiin menossa samaan aikaan järjestelyille Joogafestivalille joogaamaan. Oltiin varattu kaksi joogatuntia, jotka kuuluivat ostamiini lippuihin, mutta päätettiinkin lennosta jättää toinen tunti välistä. Ei oltu ennen ensimmäistä joogatuntia nähty messuista lähes mitään, sillä liikkuminen oli niin hidasta ja ihmisiä vaan niin paljon. Ei oltu valmistauduttu viettämään messuilla ihan koko päivää, joten toinen jooga sai jäädä, jotta aikaa ja energiaa jäisi vielä messujen koluamiseen.

Tunti, jota käytiin kokeilemassa oli Prana Flow ja sen piti Saara Obele (joka oli ihanan Teemu Karan sijaisena, harmi...). En tykännyt joogan tyylistä erityisen paljon, tosin se vaikutti lajilta, josta saisi enemmän irti sitten kun on käynyt vähän useammilla tunneilla ja tuntee sarjoja. Nyt keskittymistä häiritsi se, ettei aina oikein tiennyt mitä piti tehdä ja millä jalalla astua eikä asiaa ainakaan auttanut messuilta kuuluva häly seinän takana. Ja loppurentoutuksen aikana ainakin omat ajatukseni harhailivat jo takaisin messuille ja shoppailuihin... Vaikka pieni joogahetki olikin ihan kiva idea hektisten messujen välissä, ei paikka ainakaan itselle ollut kovin ihanteellinen. Joogafestivaaleilla on jo itsessään niin paljon ohjelmaa, että ei mielestäni ole ehkä fiksuinta yhdistää niitä vielä tuollaiseen megatapahtumaan. Mutta onneksi ne järjestetään taas helmikuussa Kaapelilla omassa rauhassa!



Tiia joogatunnelmissa.

Joogatunnin jälkeen jatkettiin siis kiertelyä. Olis tehnyt mieli ostaa kaikenlaista ihanaa terveysruokaa sun muuta, mutta jonot eivät houkutelleet ja mun ainoiksi ostoksiksi jäikin perinteiset messushoppailut eli Forsmanin teet (3 pakettia vitosella). Käytiin kutakuinkin kaikki alueet (kauneus, muoti, terveys, koru&kello sekä luonnollisesti) läpi, mutta jotenkin jäi vähän tunne, että tulikohan ihan kaikkea edes nähtyä. Lopulta oltiin kuitenkin sen verran väsyneitä ja nälkäisiä, että päätettiin luovuttaa ja lähteä kotiin. Meillä oli kyllä kivaa, mutta itselleni ainakin messut jättivät hieman olon, etten saanut sieltä oikein mitään irti. Enkä nyt tarkoita sitä, että aina pitäis kauheasti jotain ostaa, vaan monesti messuista on jäänyt kaikenkaikkiaan inspiroitunut olo ja nyt se jäi puuttumaan. Kotiin lähtiessä huomattiin, ettei oltu edes osallistuttu yhteenkään arvontaan tai kilpailuun tai saatu mitään tuotenäytteitä! Ens kerralla pitää kyllä mennä paikalle johonkin vähemmän ruuhkaisempaan aikaan...