Mua on aina vähän ärsyttänyt ihmiset, jotka valittavat jostain asiasta, mutta eivät kuitenkaan tee mitään sen eteen, että muuttaisivat asiaa. Valitetaan vaikka muutamasta liikakilosta, mutta ei vaivauduta tekemään asialle mitään. Siinä kun ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, laihduttaa ylimääräinen pois tai hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja elää asian kanssa.
En voi tosin väittää olevani mikään yli-ihminen ja olen varmasti sortunut samaan itsekin monet kerrat, mutta olen myös monet kerrat ryhtynyt toimeen ja lähtenyt reippaasti tavoitettani kohti. Lapsen saannin jälkeen elämä on kuitenkin muuttunut paljon ja musta on tullut monissa asioissa paljon löperömpi kuin ennen. Teen yhä päätöksiä ja suunnitelmia, mutta en saa itseäni niskasta kiinni ja toteutettua niitä yhtä helposti kuin ennen. Kuten nyt vaikka tuo Sokeriton Syyskuu... Olen ollut joskus vuoden syömättä karkkia ja viettänyt useamman kerran sokerittoman kuukauden, mutta nyt jaksoin sitä viikon. Siis VIIKON! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Vähän sama homma on treenaamisen kanssa. Sitä tosin haluaisin tehdä enemmän, mutta en vain löydä sille tarpeeksi aikaa. Tai en siis osaa priorisoida sitä kuitenkaan kaiken edelle ja käyttää siihen esim. joka päivä päiväuniaikaa, sillä välillä haluan tehdä siihen aikaan jotain muutakin. Ja kappas, niin minustakin on tullut sellainen turhasta valittaja...
Viime aikoina mulla on ollut vähän levoton olo... Tavallaan tiedän tasan tarkkaan mistä unelmoin ja mitä elämältä haluaisin, mutta toisaalta kaikki on vähän auki. Tavoitteet ja unelmat ovat muuttuneet aika paljon entisestä ja esim. sirkukseen liittyvät haaveet ovat hyvin erilaisia kuin ennen. Samalla olen ylpeä saavuttamistani unelmista sirkuksen saralla, sillä olenhan saanut tehdä sitä työkseni jo monet vuodet kokien mitä hienoimpia hetkiä, mutta samalla olen myös hieman pettynyt niistä asioista, joita en saavuttanutkaan. Nyt on kuitenkin aika uusien unelmien ja vaikkei ne kaikki liitykkään enää sirkukseen tai ainakaan esiintymiseen, en usko sirkuksen koskaan kuitenkaan katoavan elämästäni. Tällä hetkellä unelmat liittyvät vahvasti perhe-elämään sekä uusiin tapoihin toteuttaa itseäni.
Juuri nyt mulla on aika kova uusiutumisen tarve. Huomaan aivan selvästi heränneeni jostain horroksesta sen jälkeen kun olen tässä nyt reilun kuukauden nukkunut paremmin Pikku Myyn muutettua omaan huoneeseen nukkumaan. Kyllä se uni on vaan niin tärkeää, jotta pystyy toimimaan järkevästi! Mun tekis mieli Konmarittaa koko kämppää (joka etenee kyllä aivan superhitaasti, kun projektia pääsee tekemään vain pienen hetken kerrallaa rauhassa, ennen kuin joku pikkuapuri tulee sotkemaan kaiken...) ja vaihtaa sisustusta. Oikeastaan haluaisin myös muuttaa, mutta se tuskin tulee ihan heti tapahtumaan eikä Riokaan ole siitä ihan yhtä innoissaan. Tekis mieli uudistaa myös blogia ja muuttaa ehkä sen nimi. Haluasin lisäksi uudet hiukset ja vaatekaapinkin vois pistää uusiksi, jos lompakko vain antaisi myöden, hehe... Haluaisin matkustaa ja ollaan jopa hieman mietitty jotain pientä matkaa Rion kanssa, mutta saa nähdä milloin siihen löytyisi samaan aikaan aikaa ja rahaa. Balille on myös ikävä ja toivottavasti päästäisiin sinne taas ensi kesänä. Töitä on erityisen kiva tehdä ja niitä onkin vähän yllättäen kerääntynyt jo ihan kunnollinen määrä viikkoon, kun aloitin uudessa paikassakin Vertical Clubilla. Arjen järjestely on jo ihan kunnon palapeliä ja mielessä on käynyt, että nytkö ne ruuhkavuodet jo alkoivat?
Joten muistetaanpa, että jos muutosta haluaa, täytyy olla myös valmis muuttamaan asioita ja tekemään niitä rutiininomaisiakin asioita toisin kuin ennen. Uusi ja erilainen voi tuntua hankalalta ja pelottavaltakin, mutta jossain vaiheesa niistä uuistakin tavoista voi tulla rutiineja ja tavallista. Ja mulla ainakin asiat liittyvät usein yhteen. Jos treenaa paljon, tulee syötyäkin paremmin, jos koti on järjestyksessä on siellä kivempi tehdä kivoja asioita jne. Itsellä on tosin taipumus yrittää muuttaa liian monia asioita kerralla ja ainakaan tällaisena taaperon äitinä se ei vain tunnu olevan mahdollista. Niinpä yritän ottaa nyt vähän pienempiä askeleita pettymysten välttämiseksi ja olla itselleni armollisempi. Unelmiaan kohti voi mennä vähän hitaamminkin.
Inspiroivaa lokakuuta!
*kuvat Pexelsistä
*kuvat Pexelsistä
Ei kommentteja