Ihme ja kumma

Laulan usein Pikku Myylle unilauluksi Ihme ja kumma -laulua, jossa moni asia hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Mutta tätä isompaakin kulkijaa hämmästyttää ja kummastuttaa välillä jotkin asiat...


Kuten mm. nämä:

-On se kumma, kun tässä asunnossa ennen meitä edellistä asukasta asunut henkilö saa vähän väliä postia meidän osoitteeseen, vaikka ollaan asuttu tässä jo yli vuosi. Eikö se tosiaan ole tehnyt mitään osoitteenmuutosta...? Vai mitä sille on tapahtunut? Vai onkohan se kuollut?

-Mihin ihmeeseen on hävinnyt se Napapiirin Sankarit 2 -dvd, jonka ostin Anttilasta jo muutama viikko sitten? Näin sen Myyn kädessä, joten sisälle asti se on kyllä tullut. Eikä tuo pieni tyyppi nyt niin moneen paikkaan ylety sitä piilottamaan... Joka paikasta olen jo etsinyt, mutta ei vaan löydy! No, nyt se varmaan jostain löytyy, kun ostin juuri toisen samanlaisen! 

-On se nyt kumma, kun tuo mies ei voi roskia viedä, vaikka kuinka olen yrittänyt pyytää, että se ottais sen homman itselleen, kun lähtee päivittäin yksin ovesta, toisin kuin mä, jolla on lähes aina rattaat mukana. Meillä on aina eteisessä vuori roskapusseja ja useimmiten se olen lopulta kuitenkin minä, joka ne vie. Yhtään liioittelematta olen vienyt joskus seitsemän roskapussia kerralla, joka on jokseenkin noloa, jos naapureita vastaan. Ja voitte vaan kuvitella miltä meidän eteisessä yleensä haisee... 

-Vaikka ei se toisaalta kyllä mikään ihme ole, kun ei sitä kiinnosta oikein muutkaan kotityöt. Kaukana on ne ajat ensimmäiseltä puolelta vuodelta yhdessä asumista, jolloin se teki kaikki kotityöt pyytämättä... huoh. 

-Meillä tapahtui muutama päivä sitten myös sellainen ihme, että Myy nukkui ensimmäisen kerran kahdeksan tuntia putkeen, joka oli samalla myös mulle ensimmäinen kerta yli yhdeksään kuukauteen! Olin aamulla niin hämmästynyt, etten meinannut edes aluksi uskoa koko juttua, mutta koska olo oli niin virkistynyt, oli sen pakko olla totta! En kuitenkaan usko, että tästä tulee vielä tapaa, sillä mulla oli ollut edellisenä iltana esiintymiskeikka ja Myy oli Rion mukana syömässä sen kaverin kanssa ja nukkui päiväunet ihan väärään aikaan, joten yöunille se meni vasta puolen yön aikaan... Mutta kyllä tää valaa uskoa siihen, että tää tapahtuu vielä joskus uudestaankin!

Semmosta! Viime viikko ei muuten ollutkaan niin seesteinen, kun kuvittelin, sillä sain lyhyellä varoitusajalla perjantaille vielä esiintymiskeikan (joka tietysti oli kiva juttu) ja päivät menikin siihen valmistautuessa. Viikonloppunakin oli vielä kaikenlaista hommaa ja eilen vähän paperiasioiden hoitoa. Mutta tänään oli ihana päivä, kun ei tarvinnut tehdä mitään erityistä! Vein aamulla Myyn perhekerhoon leikkimään, kun vähän on ollut huono omatunto siitä, kun on ollut niin kiirettä eikä olla pahemmin tehty mitään sille kivoja juttuja. Kotona otettiin vielä yhdessä päiväunet, jota en myöskään ole tehnyt aikoihin. Aah... 

Nyt vois taas vähän panostaa tähän bloggaamiseenkin, joten kuullaan taas pian!