Uskallatko lähteä rannalle yksin lasten kanssa?

Mä tein tänään jotain ennen kuulumatonta, sillä lähdin rannalle yksin lasten kanssa! En ole koskaan siis käynyt Alexankaan kanssa kahdestaan rannalla, vaan mukana on aina ollut myös Rio tai joku muu aikuinen. En oikeastaan edes ajatellut tämän tapahtuvan vielä varmaan vuosiin,  mutta niin ne lapset vaan ovat erilaisia ja tällainenkin ihme kävi jo nyt. 

Alexa on ollut ihan pienestä asti kova menijä ja esim. sen ensimmäisellä Balin matkalla reilun vuoden ikäisenä me ei edes pystytty olemaan paljoakaan rannalla, sillä se lähti aivan koko ajan juoksemaan vaan veteen ja niin pitkälle kuin pääsi. Vaikka istuttiin viltillä vedestä vähän kauempana, täytyi yhden koko ajan juosta sen perässä,  kun se ei yhtään jaksanut istua leikkimässä vaikka hiekkaleluilla. Niinpä sillä reissulla uitiin lähinnä altaalla... Ja sama juttu toistui muuten edelliselläkin Balin reissulla, jolloin Alexa oli jo lähempänä neljää vuotta. Silloin tosin helpotti se, että Rion siskot olivat jo sen verran vanhempia, että niihin pystyi luottamaan ja ne saivat juosta Alexan perässä. Luna puolestaan otti siellä vasta ensiaskeleitaan, niin se ei kovin pitkälle päässyt karkuun. 

Suomessa Alexa ei ole ollut rannalla ihan samanlainen johtuen ehkä siitä, ettei vesi ole niin lämmintä eikä rannat niin pitkiä, aavoja ja juoksuun kutsuvia, heh. Mutta sen verran vauhdikas kuitenkin, etten ole yksin halunnut sen kanssa rannalle lähteä. 

Mun äiti on muuten kertonut, että mä oon joskus pari vuotiaana Ruotsissa rannalla lähtenyt juoksemaan laituria pitkin ja hypännyt sieltä veteen. Siinä äiti oli vaan juossut perässä ja huutanut, ettei se osaa uida ja joku mies oli kai mut sieltä onkinut. Ja tää tarina ehkä aiheutti mussa pientä pelkoa lähteä yksin Alexan kanssa rannalle, sillä pystyin hyvin kuvittelemaan, että se olis tehnyt jotain vastaavaa... 

Me tehtiin Rion lomaviikolla tämän vuoden ekat rantareissut ja huomattiin, että Luna ei kovin mielellään halunnut mennä veteen ainakaan kovin pitkälle, vaan viihtyi hyvin hiekalla ja vähän vain varpaita kastellen. Ja Alexalla on vihdoin tullut sen verran järkeä päähän, että se pystyy kuuntelemaan ohjeita eikä lähde karkailemaan. 

Niinpä parin onnistuneen ja kivan rantareissun jälkeen mä päätin, että lähdetään tyttöjen kanssa keskenään rannalle tänään kun Rio oli töissä. Käytiin just muutama päivä sitten ekaa kertaa Marjaniemen rannalla, joka oli aika kiva paikka ja jonne pääsee meiltä helposti. Puhuin aika tiukkaan sävyyn Alexalle, että mennään vain sillä ehdolla, että se lupaa kuunnella mun ohjeita ja kerroin sille jopa siitä Pikkukoskella hukkuneesta 6-vuotiaasta... en pelotellakseni turhaan, vaan että se ymmärtäisi kuinka vaara kuitenkin on olemassa. 

Me lähdettiin Lunan päiväuniaikaan ja se nukahtikin sopivasti matkalla, jotta saatiin tunnin verran polskia Alexan kanssa kahdestaan. Lunan herättyä syötiin välipalaa ja sitten oltiin vielä rantaleikeissä kaikki yhdessä. Lunakin uskalsi mennä tällä kertaa vähän enemmän veteen, kun vesi taisi olla hieman lämpimämpää. Kaikki meni oikein hyvin, vaikka hetkeksi luulin jo kadottaneeni Alexan, kun olin kääntänyt muutamaksi sekunniksi pääni... pyörin hetken ympäri huomatakseni, että se olikin mennyt pidemmälle monen metrin päähän hiekalle, kun halusi juosta vauhdilla vesirajaan. Ja vaikkei tässä mitään vaaraa ollutkaan, tuli kyllä todettua kuinka nopeasti sitä voi lapsen hukata täydellä rannalla. 

Kotiinlähdöt kivoista jutuista ja rattaisiin meneminen ovat Lunalle vähän vaikeita (kuten on olleet Alexallekin), joten mä olin varautunut ja ottanut yhden pussismoothien mukaan, jonka avulla houkuttelin sen rattaisiin vaihdettuani sen vaatteet. Sillä aikaa saatiin Alexan kanssa kamat kasaan ja olin hyvin tyytyväinen meidän poistumiseen, sillä turhan monet kerrat me ollaan lähdetty jostain huutavan ja kiemurtelevan lapsen (tai pahimmassa tapauksessa kahden) kanssa. Smoothie nyt oli vähän turha toinen välipala ja lahjonta ei mikään paras lastenkasvatuskeino, mutta ovat tällaisissa tilanteissa mun mielestä aivan oikeutettuja, jos toinen vaihtoehto olisi ollut, ettei me oltais ollenkaan lähdetty rannalle, haha... Joten tää reissu meni sen verran hyvin, että voidaan varmasti lähteä uudestaankin vielä, jos lämpimät ilmat jatkuu! 

Millaisia lapsia teillä muilla on? Rauhassa hiekassa leikkiviä vai laiturilta juoksijoita? Ja oletteko uskaltaneet lähteä rannalle yksin pienten lasten kanssa? Riippuen tietysti siitä paljonko lapsia on... itselle ainakin tuo kaksi pientä on aivan ehdoton maksimi!

P.S. Uikkarikuvia ei muuten ole otettu tänään! Ei olis tullut mieleenkään ottaa kameraa esille yksin lapsia vahtiessa... :D 

P.P.S. Meidän reaaliaikaista elämää pääsee seuraamaan Instagramissa @ferdanifamily ja seurantaan kannattaa ottaa myös Facebook (Ferdani Family), jonne ilmoitan aina uudesta postauksesta!