Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuulumisia koliikin keskeltä

Kuulumisia koliikin keskeltä

Ajattelin vähän kertoa miten meidän koliikki(?)vauvalla tällä hetkellä menee. Vauva alkoi siis itkemään iltaisin kahden viikon ikäisenä. Nyt vauva on kahdeksan viikkoa ja huutoa on jatkunut joka päivä. Kolme iltaa tästä ajasta on ollut sellaisia, ettei itkua olekaan tullut lähes ollenkaan, mutta sitten huutoa onkin ollut yöllä... 

Ollaan tietysti epäilty allergioita ja vatsavaivoja ja olenkin ollut nyt joulun jälkeen maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. En kuitenkaan oikein usko, että kyseessä on mitkään allergiat, sillä huutoa on aina vain iltaisin, eikä muita vaivoja ole. Jos mun syömisissä jokin vauvaa ärsyttäisi, eiköhän sitä tapahtuisi pitkin päivää...? Ja vaikkei mun rajoitettua ruokavaliota olekaan vielä kovin kauaa kestänyt, ei se ainakaan toistaiseksi ole mitenkään vaikuttanut huutamiseen. Mielessä on käyneet myös silent refluksi ja kireä kielijänne, mutta eiköhän nekin oireilisi pitkin päivää eikä vain tiettyyn aikaan illasta.

Kuulumisia koliikin keskeltä

Päivisin vauva on yleensä oikein tyytyväinen ja iloinen ja ne meillä meneekin ihan kivasti. Se myös syö hyvin, vaikkei olekaan samanlainen tissiposki kuin Pikku Myy. Siksi aluksi olinkin hämillään, kun Myyn kanssa olin tottunut siihen, että melkein mihin harmiin vain auttaa tissi, mutta tämä vauva syökin vain silloin kun sillä on oikeasti nälkä. Päivisin vauva nukkuu paljon, mutta unet maistuvat vain kantorepussa tai sylissä. Aluksi se nukkui hyvin myös vaunuissa, mutta nyt ei enää. Vaunuihin se saattaa nykyään vartin huutamisen jälkeen nukahtaa vartiksi tai puoleksi tunniksi. En kuitenkaan halua toista turhaan huudattaa, joten ulkona liikutaan yleensä repun kanssa kantotakki päällä, joka on ollut aivan meidän pelastus! Mua ei haittaa kantaa vauvaa, mutta kyllähän vauvan kantaminen aamusta iltaan välillä tuskastuttaa... Nytkin se tuhisee repussa tätä kirjoittaessa. Olen myös miettinyt, että nukkuukohan vauva päivällä jopa vähän liikaa, sillä yöllä sillä on aina pidempi pätkä, jolloin haluaa olla hereillä. Silloin se ei enää huuda, mutta saattaa vähän kitistä tai vaan heilua ja potkia, jolloin en tietysti itse pysty siinä vieressä kovin hyvin nukkumaan. 

Illat on siis erittäin raskaita, sillä Rio on yleensä illat töissä ja tulee kotiin vasta klo 23, jolloin olen useimmiten juuri saanut vauvan nukkumaan. Myy ei pääasiassa nuku päiväunia ja silloin saan sen nukkumaan jo seitsemältä, mutta sitten se saattaa alkuillasta olla jo tosi kiukkuinen ja hankala, kun oikeastaan vielä tarvitsisi päiväunet. Ja seitsemän aikoihin vauva yleensä alkaakin sitten jo huutaa. Jos Myy taas nukkuu päiväunet, menee se vasta 20-21 välillä nukkumaan, jolloin vauvalla on jo show päällä ja Myyn nukuttaminen hankalaa huudossa... 

Kuulumisia koliikin keskeltä

Vauva huutaa yleensä klo 19-23, jonka aikana saatan saada sen rauhoittumaan ja nukahtamaan hetkeksi, mutta sitten se taas herää ja jatkaa huutamista. Omaa aikaa, jolloin voisi vaikka katsoa vähän aikaa telkkaria, ei siis ole ollenkaan, sillä ne pienet hetket jolloin vauva nukkuu, menee syömiseen, hampaiden pesuun jne. Yölläkään en voi kovin myöhään valvoa, sillä aamulla pitää taas olla valmiina seuraavaan päivään viimeistään seitsemältä. 

Tällä hetkellä vaan odotan, että vauva olisi jo kolme kuukautta ja nähtäisi loppuuko tää siihen... Enkä halua edes ajatella mitä sitten tapahtuu, jos se ei lopukaan. 

Kauheinta on kun ei tiedä mikä vauvaa itkettää. Itse luulen, että se on vain suoliston kehittymättömyyttä ja itsesäätelyn hallitsemattomuutta. Luulen vauvan vielä näin pienenä kaipaavan kohtua ja siksi kannetaan ja heilutellaan sitä paljon sekä suhistaan tai kuunnellaan white noisea. Olen myös lukenut, että joidenkin vauvojen pitää näin pieninä vain käsitellä päivän tapahtumat huutamalla ne ulos... Joten kuka tietää!

Kuulumisia koliikin keskeltä

Eli semmoista menoa täällä. Onneksi päivät menee aika kivasti ja ne hyvät hetket auttaa jaksamaan. Ja ajatus siitä, että tämä kyllä vielä joku päivä loppuu ja että joidenkin vauvat huutavat ihan oikeasti melkein kellon ympäri... 

Aurinkoisia talvipäiviä! 


P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook sekä Instagram (@eathooplove)!

12 kommenttia

  1. Hei! Uskon, että teillä on rankkaa kun vauva on itkuinen, mutta te olette maailman parhaat vanhemmat teidän lapsille, ja todennäköisesti aikanaan tilanne helpottaa. Meidän kolmas lapsi oli mun mielestä pikkuvauvana vaan hyvin stressiherkkä. Hän huusi lohduttomasti aina iltaisin, niin kuin teilläkin, mutta myös päivisin, jos lähdettiin jonnekin kodin ulkopuolelle tai jos meille tuli vieraita. Uskon, että meidän vauva kuormittui henkisesti ihan hirveästi kaikesta "ylimääräisestä". Niin kuin kirjoititkin, teillä voi olla jotain saman tyyppistä. Meillä sitä kesti 5kk ja sitten vauva oppi luottamaan ja rentoutumaan, saatiin iloinen ja sosiaalinen vauva lopulta. Isommat sisarukset olivat silloin 4,5v ja 1v10kk, eli oli rankkaa, mutta saatiin apua kunnan lapsiperheiden kotipalvelusta, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä teidän alueella vastaavaan! Nyt meidän huutava mini on 2v erittäin iloinen ja hyväntuulinen lapsi, ei tietoakaan huutamisesta saati allergioista. Voimia ja tsemppiä! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja kannustavasta viestistä! <3 Lohdullista kuulla näitä muiden tarinoita. Toivotaan, että meilläkin pian helpottaisi ja tää olis "vaan" samantyyppistä kuin teilläkin ja menisi sitten ajallaan ohi.

      Poista
  2. Hurjasti jaksamista itkuisuuden kanssa. Meillä oli koliikkivauva, joka huusi ekat 4 kk todella paljon. Siltä ajalta on lähinnä kuvia, joissa toinen on pää punaisena kirkumassa. Itse en muista juurikaan mitään niistä kuukausista. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisiko pitänyt kokeilla vielä avuksi vyöhyketerapiaa, jos se olisi yhtään helpottanut pikkuisen oloa tai edes oloa vanhempana, kun voisi yrittää auttaa toista jotenkin. Tärkeintä kuitenkin on se, että toinen saa olla lähellä ja kokea turvaa, vaikka itkettääkin. Supervoimia!! -kirmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3 Vyöhyketerapiasta oon joo kans kuullut, mutta vähän ristiriitaisia tuloksia... Ja tuohon sylissä pitämiseen ja kannuskeluun on onneksi apuna reppu, sillä läheisyys on tietenkin tärkeintä, vaikka välillä tuntuu turhauttavalta kun toinen huutaa oli sylissä tai ei...

      Poista
  3. Hei! Pakko kommentoida koska kuulostaa samalta kuin meidän 2-vuotiaan elämän alkutaival. Hän huusi aina ilta yhdeksästä yli puolen yön joskus jopa viisi tuntia. Tätä jatkui n.4kk. Päivällä ja yöllä ei ollut mitään hätää mutta tämä "iltahuuto" joka päivä. Kyllähän se ahdisti joka päivä kun kääntyi iltaa kohden että kohta se taas alkaa ja sille ei voi mitään. Vauva ei huolinut tuttia ja söi rintaa vain nälkäänsä. Joten illat kannettiin vuorotellen miehen kanssa ja hyssyteltiin. Vatsakipuja ei ollut,koska esikoinen aikanaan oikein vääntelehti vatsaansa. Kai se oli koliikkia kuka tietää mutta raskasta se oli. Toivottavasti teillä helpottaa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuulostaa just samanlaiselta mitä meillä on! Ja toivottavasti meilläkin helpottais pian...

      Poista
  4. Tsemppiä hurjasti, toi on raskasta aikaa! Meillä poika huusi n. 8vkoa iltaisin ja se oli kyllä kauheeta.. Onko sinulla jumppapallo? Meillä jumppapallolla hytkyminen oli ainoa tapa saada poika illalla hiljaiseksi ja vaikka se pomppiminenkin on raskasta, niin on se parempi kuin huutaminen. Luin itse tän vinkin netistä ja meillä ainakin toimi koliikki-itkuun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei oo jumppapalloa, mutta hytkytään sängyn reunalla! Ja toimii kyllä yleensä niin kauan kun jaksaa pomppia... :D Kiitos tsempeistä!

      Poista
  5. Tsemppiä kauheasti!
    Silläkin uhalla, että on hölmö kommentti, tuli mieleen kaksiviikkoisena alkaneesta itkusta, että voisiko johtua D-vitamiinista? Vaikka tietty siinäkin on erikoista, jos aina vaan tiettyyn aikaan häiritsee.. No, olipa syy mikä tahansa, toivottavasti tilanne helpottaa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ei siinä mitään hölmöä ole! Väsyneenä kun ei kaikkea tule ajatelleeksi, niin kaikki vinkit on kyllä tervetulleita. :) Mutta en usko, että siitä johtuu, sillä ollaan käytetty nyt paria eri merkkiä ja annettu sitä vähän eri aikoihin päivästä...

      Poista
  6. Sama homma meillä, nyt jo kaksivuotiaan vauva-aikana. Kolmen kuukauden iässä se alkoi loppua. Tarkkaile vähentymisen merkkejä jo 2kk iässä, koska muistan että se on niin palkitsevaa kun huomaa että itkut alkavat edes lyhentyä, sitä nousee uusi toivo että tää loppuu pian! :) Meillä oli kyseessä se vauvan tavallinen "kehittymättömyys", ei kyennyt rauhoittumaan iltaa kohti. Ei hän myöskään jälkikäteen siitä muista mitään. En usko että lapsi kärsii tuosta koliikistaan niin paljon, enemmän vanhemmat... Korvatulpat päähän ja lähelläolo riittää kertomaan että olet hyvässä hoidossa. Mikään muu kun ei auta. Jos teillä on sama kuin meillä oli, niin syy ei ole vitamiineissa, ravinnossa eikä missään muussa kuin siinä ettei lapsi osaa rauhoittua ja levottomuus nousee aina iltaa kohti. Päivät tavalliset. Tyypillinen koliikki siis, nykytietämyksen mukaan. (Jos olisi vatsa-ongelmista kyse niin eivät ne alkaisi kellontarkasti joka päivä samaan aikaan, vaan tulisivat pitkin päivää :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Meille vakuutteli neuvola ja apteekki että ihan varma ja selkeä koliikki kun 7,5h päivässä ilta itkua. Meille apu tuli d-tippojen lopetuksesta, kokeiltiin vaikka ei ns lupaa saatu kun oli niin selvä koliikki.... Mutta oli kyllä valmis kokeilemaan jos pieni mahis edes olis(oltiin jo kokeiltu eri merkkejä ja aikoja jne)! Ihan parissa päivässä huomasi jo muutoksen ja alko olee vauva oma tyytyväinen itsensä <3

    VastaaPoista