Meidän joulu

Näitä Meidän joulu -postauksia pursuaa nyt vähän joka blogista, mutta liitynpä minäkin vielä joukkoon... 

Meidän joulu oli ihana, rentouttava ja tunnelmallinen. Me vietetiin aatto rennosti vain kotosalla ja mun äiti oli meillä kylässä. Aamu alkoi perinteisesti riisipuurolla, Joulupukin kuumalla linjalla sekä Lumiukolla. Sitten käytiin vähän ulkoilemassa ja saunomassa. Saunan jälkeen Pikku Myy nukahti ja me löhöiltiin sohvalla katsomassa jouluohjelmia ja syömässä herkkuja. Illaksi tehtiin uunissa pitkään haudutettua palapaistia, sillä kukaan meistä ei syö kinkkua eikä kalkkunakaan oikein tänä vuonna kiinnostanut. Palapaistin lisäksi oli paria laatikkoa, kalaa jne. ja kaikki maistui tosi hyvältä. Illan tullen kuusen alle ilmestyi melko valtaisa kasa lahjoja. Pikku Myy avasi innokkaasti paketteja ja löysi papereiden sisältä monta mieluisaa lahjaa. Ja sain mä itsekin muutamia kivoja lahjoja! Loppuillan Myy hoitikin uutta nukkea ja kävelytti sitä rattaissa ympäriinsä sekä tarjoili meille pieniä puisia jätskejä uudesta jäätelökiskastaan. 

3 vinkkiä ihanaan jouluun

Aaton aatto ilta... Pikku Myy nukahti juuri ja meillä näyttää ihan joululta! Oikeastaan kaikki on valmista huomista varten,  mitä nyt vähän roskia pitää vielä viedä ja yhdelle lahjalle keksia joku pakkaus, kun paperi loppui kesken. Ihanaa, kun on joulu!

Tässä on mun viime hetken vinkit ihanimpaan jouluun:

Kuuntele Sian joulumusaa!

Meillä katsotaan jouluna paljon telkkaria, sillä sieltä tulee kaikkia ihania lasten ohjelmia ja joululeffoja. Telkkarin katselu yhdessä perheen kanssa ja herkkujen syönti onkin mitä oivallisin tapa rentoutua. Mutta välillä telkkari pitää laittaa pois ja sillon voi kuunnella joululauluja. Mun tän vuoden suosikki on Sian uusi joulualbumi Everyday is Christmas! Oon luukuttanut sitä jo monta päivää Spotifysta, sillä siitä tulee niin kiva fiilis. Ei mitään tiptapia (jota meillä tosin on myöskin kuulleltu, kun Myy tykkää siitä tanssista) eikä mitään virsiä, vaan just silleen sopivasti jouluista!

Terveellisempää jouluherkuttelua osa 3: Foodin piparkakunvalmistuspaketti

Nyt tulee vielä kolmas osa "Terveellisempää jouluherkuttelua" -postaussarjaan! Me testattiin Pikku Myyn kanssa Foodinin piparkakunvalmistuspaketti, jolla saa leivottua gluteenittomia luomulaatuisia pipareja.

Paketti sisältää: Gheetä, kookossokeria, piparkakkumausteseosta (ceylonin kaneli, muskottipähkinä, neilikka, kardemumma, maustepippuri, muskottikukka, inkivääri), mantelijauhoja, tapiokatärkkelystä, himalajan kristallisuolaa sekä ruokasoodaa. Ainekset on pakattu kätevästi pusseihin ja itsellä tarvitsee olla vain kananmuna ja piparkakkumuotit. 

Kalenteri vuodelle 2018

Taas on se aika vuodesta, kun saa hankkia uuden kalenterin seuraavalle vuodelle. Mä oon edelleen paperisen kalenterin suosija enkä käytä ollenkaan sähköisiä kalentereita. Musta on ihana kirjoittaa asiat ylös käsin ja koska kalenteria täytyy jaksaa katsella kokonainen vuosi, suoritetaan sen valintaakin usein pitkään ja hartaasti...

Tänä vuonna kalenterin valitseminen oli itse asiassa erityisen vaikeaa, sillä löysin useampia kivoja vaihtoehtoja! Mm. Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin Tsemppikirjan ohessa myytävää Tsemppikalenteria ihailin pitkään. Kalenteri oli ihana sisältä ja siinä oli kuukausittain erilaisia pohdintatehtäviä itsetutkiskeluun, mutta kansi ei oikein ollut mun mieleen... Keltainen ei ole mikään mun lempiväri ja jotenkin kansi ei ollut mielestäni samaa tyyliä kuin sisus. Lisäksi katselin paria erilaista tavallista kalenteria (mahtoikohan olla ihan Ajaston), joissa oli todella nätit kannet, mutta loppujen lopuksi valitsin kuitenkin Muumi-kalenterin. 

KOHTI JOULUA: Terveellisempää jouluherkuttelua osa 2, jouluiset raakasuklaat

"Kohti joulua" on Kaksplussan blogiverkostolaisten oma joulukalenteri, jonka matkassa pääset jouluiseen tunnelmaan. Bloggaajat ovat mukana joulun odotuksessa ja julkaisevat jouluaiheisia postauksia vaihtelevilla aiheilla jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. 

Eilen Kohti joulua -postauksen kirjoitti Jane Yhtä Kuin -blogista ja hän kertoi mahtavia vinkkejä joulusiivoukseen! Ja nyt on mun vuoro kirjoittaa oma joulukalenteripostaukseni. Mä jatkan samalla aloittamaani terveellisempien jouluherkkujen postaussarjaa (ensimmäisessä osassa vegaaninen Fravocado-jäätelö) ja nyt aiheena on suklaa!

Suklaa kuuluu jouluun, sehän on selvä! Ja kuten aikaisemmin jo sanoinkin, saa jouluna mielestäni syödä millaisia herkkuja mieli tekee, mutta itse tykkään syödä tässä ennen joulua hieman terveellisempiä variaatioita jouluisista herkuista, ettei mässäily lähde ihan lapasesta. Samalla olen vähän suunnitellut, että mitähän pientä herkkua voisi Pikku Myylle jouluna tarjota. Hän ei ole vielä syönyt valkoista sokeria eikä sitä mielestäni vielä tarvitsekaan, mutta jotakin spesiaaliherkkua olisi kiva taaperollekin jouluna tarjota. Ja raakasuklaa on yksi niistä jouluherkuista, joita hänellekin ajattelin antaa!

Gugguu-mamman outlet-löydöt

Vuosi sitten lähdin kaverin mukaan Helsingissä järjestettyyn Gugguun Pop up & Outlet -tapahtumaan hieman naureskellen lähinnä seuralaisen roolissa ja katsomaan millaista siellä olisi. Ja kirjoitinkin reissusta täällä. Mutta vuodessa kerkeää tapahtua paljon ja kun sama tapahtuma järjestettiin tänä vuonna uudestaan, halusin lähteä sinne, vaikka kaveri oli matkalla eikä päässyt mukaan. Ja niinpä löysin itseni perjantai aamuna seisomassa hillittömässä jonossa vesisateessa YKSIN! Haha...

Jonottaminen ei sinänsä ole paha juttu yksinkään, sillä vauhdikkaan taaperon äitinä sitä arvostaa omaa hetkeä, vaikka se olisi sitten vain paikallaan seisomista. Mutta kamalaa odottamisesta teki kylmyys, sade ja tuuli. Siinä ei paljoa puhelinta odottaessa plärätty tms. vaan tunti meni vain hytistessä. Tulin itse puoli tuntia ennen tapahtuman alkua eikä tunnin odotus ollut kuitenkaan kovin pitkä aika verrattuna jo aamutuimaan jonottamaan tulleisiin... Ja ai että, jonosta olikin ihana päästä sitten vihdoin sisään!

Kiitos Suomi!

Kaiken Suomi 100 -hypen keskellä on hyvä ihan oikeasti pysähtyä ajattelemaan mitä suomalaisuus ja Suomessa asuminen itselle merkitsee. Mulle Suomi on antanut laadukkaan koulutuksen, erinomaisen terveydenhuollon sekä sosiaaliturvan lisäksi myös mahdollisuuden perustaa perheen. Kuulostaa monelle ehkä itsestään selvyydeltä, mutta näin monikulttuurisessa perheessä asiat ei aina ole niin yksinkertaisia... 

Kopioin vähän ajatuksia, joita olen kirjoittanut blogiin suomalaisuudesta kaksi vuotta sitten, kun Pikku Myykin oli vielä mun mahassa.

Vaikka Rion Suomeen muuttaminen oli hermoja raastavan hankalaa, oli se kuitenkin mahdollista eikä nyt voida olla muuta kuin kiitollisia. Välillä byrokratia ja kaikkien paperiasioiden hoitaminen on todella raskasta, mutta toisaalta me ei saatais lähellekään samoja mahdollisuuksia ja etuuksia esimerkiksi Indonesiassa, kuin mitä täällä Suomessa saadaan. Tällä hetkellä maassa vallitseva maahanmuuttokriittinen asenne ei ole onneksi pahemmin vaikuttanut meidän elämään, vaikka tottakai varmaan jokainen jostain köyhemmästä maasta tänne tuleva saa osakseen ennakkoluuloja. Mutta kokemuksesta voin kertoa, ettei tähän maahan ihan helpolla pääse vain nautiskelemaan loistavista sosiaalietuuksista, vaan niidenkin eteen on tehtävä kovasti töitä ja oikeasti haluta tulla mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan... Nyt vain toivon, että myös tuleva lapsemme saa elää täällä rauhassa monikulttuurisesta taustastaan huolimatta.

Terveellisempää jouluherkuttelua osa 1: Fravocado

Jouluun kuuluu herkuttelu ja vähintäänkin niiden kolmen päivän ajan saa mun mielestä unohtaa hetkeksi kaikenlaiset rajoitukset sekä dieetit ja syödä ihan mitä haluaa. Mutta joulunaika on melko pitkä ja jos jouluherkkujen vetämisen aloittaa jo marraskuun puoleella ja jatkaa uuteen vuoteen, voi homma jo karata vähän käsistä ja kroppa alkaa voida huonosti... Niinpä ajattelin vinkata teille muutaman hieman terveellisemmän herkun, joiden syömisen jälkeen ei jää niin huono olo. Ja ensimmäisenä niistä tulee nyt uusi tuttavuuteni avokado- ja kookospohjainen vegaaninin "jäätelö" Fravocado!

Näin Fravocadosta mainoksia somessa ja innostuin heti tästä terveellisemmästä jäätelöstä, sillä rakastan avokadoa ja maidoton korvike jäätelölle kiinnosti. Juoksin lähimmät kaupat läpi, mutta tätä herkkua ei ollutkaan ihan helppo löytää. Viimein löysin viime viikonloppuna Fravocadoa Postitalon K-Supermarketista Helsingin keskustasta ja nappasin purkin mukaani toivoen, ettei se sulaisi kotimatkalla Myllypuroon... Ja onneksi jätski pysyi hyvänä kotiin asti!

Meidän joulukalenterit

Ensi viikolla alkaa jo joulukuu, joten ajattelin esitellä millaiset joulukalenterit meillä on tänä vuonna! 

Pikku Myylle joulukalenterin valitseminen oli vähän vaikeaa, sillä erilaisia vaihtoehtoja oli niin paljon! Ensin pois laskuista jäi tietenkin suklaakalenterit, sillä Myy ei ole vielä syönyt sokeria lähes ollenkaan ja vaikka olisikin, en haluaisi antaa hänelle suklaata joka päivä. Tavara- ja lelukalenterit ovat sitten toinen vaihtoehto, mutta en halua antaa hänelle päivittäin ihan mitään krääsääkään. Osa tavarakalentereista on myös mielestäni suhteettoman kalliita verrattuna siihen mitä niistä lopulta jää käteen. Kivojakin toki on kuten Lego-kalenterit tms. ja itsekin harkitsin kalenteria, josta tulee pieniä Muumihahmoja, mutta ne olivat kuitenkin ehkä turhan pieniä vielä alle kaksi vuotiaalle. Ihanimpia kalentereita ovat tietysti itsetehdyt, joihin voi laittaa mitä yllätyksiä haluaa ja itsekin ajattelin tehdä tällaisen vielä jonakin vuonna, mutta nyt mennään vielä kaupan kalenterilla. Ja niinpä Myyn ensimmäiseksi omaksi joulukalenteriksi valikoitui Muumien Kirjajoulukalenteri mummin ostamana! Tää vaikuttaa musta tosi ihanalta ja luukuista tulevia pikkuisia kirjoja voi lukea sitten joulun jälkeenkin (elleivät ne kaikki ole jouluaiheisia...). Kalenterissa myös kivasti vaihdetaan puolta kuun puolessa välissä ja päästään ihastelmaan kahta jouluista Muumi-kuvaa. 

Superhelppoa raakaleivontaa Raakakakun valmistuspaketilla

Mä leivoin torstai-iltana elämäni ensimmäisen raakakakun itse! Se kävin erittäin kätevästi, sillä olin ostanut Ruohonjuuresta Leaderin Barebake - Raakakakun valmistuspakkauksen.

Raakakakun valmistuspakkauksia oli kahta makua, suklaata ja marjaisaa, ja ne olivat juuri oikein hyvässä alessa (10e/kpl), mikä houkuttelikin mua nappaamaan suklaisen paketin mukaani. Mä oon suunnitellut raakakakun tekemistä jo pitkään, mutta ei ole tullut oikein mitään hyvää syytä kakun tekemiseen. Eikä nytkään ollut mitään muuta erityistä syytä kuin viikonloppu ja pari kaveria, jotka olivat tulossa kylään.

Kakun tekeminen oli helppoa, sillä ohjeet olivat selkeät ja kaikki tarvittava paketissa mukana. Kakun tekoon tarvitsee blenderiä ja meidän Wilfa selviytyi hommasta oikein hyvin, vaikka piti siinäkin aina välillä kaapia aineksia kannun reunoilta takaisin terien päälle.

Äiti, joka shoppailee lastenvaateosastolta... itselleen!

Mulla oli vähän reilu parikymppisenä toisinaan tapana ostaa vaatteita lastenosastoilta, sillä ne sopivat ihan hyvin ja olivat halvempia, kuin aikuisten vaatteet. Sitten unohdin tämän tavan useiksi vuosiksi, mutta nyt kun lastenvaateosastoilla tulee käytyä ihan tarkoituksella, on tullut välillä katseltua sinne isompienkin lasten puolelle... Ja nyt onkin käynyt niin, että olen ostanut taas tänä syksynä muutaman tuotteen lasten puolelta! 

Mähän en edes ole mikään ihan pikkuinen, vaan olen 167cm pitkä, S-kokoinen ja käytän kengistä 37-38 kokoa, mutta silti lasten puolelta voi tehdä löytöjä, jos vaatteita on 170cm asti ja kengistä löytyy tarpeeksi isoja kokoja. Ostin esimerkiksi jonkin aikaa sitten Stockan lastenosastolta Bel-merkkisen villatakin (sekoite, jossa alpakkaa 38%, polyamidia 32%, villaa 25% ja elastaania 5%), joka on ollut ihan nappi ostos! Neule maksoi kolmisen kymppiä, kun oli vielä jossain kanta-asiakasalessakin ja olen varma, että vastaavasta aikuisten mallista olisi joutunut maksamaan aika paljon enemmän. Villatakki on sellainen, joka voisi löytyä aikuisten puoleltakin eikä mitenkään lapsekas. Ja koska malli on melko väljä, on mulla tästä jopa koko 158/164cm, joka on tosi hyvä eikä edes hihat ole lyhyet. Muutenkin sanoisin, että kukaan ei voi tajuta, että tämä on lasten osastolta, ellei joku lapsi tai äiti tunnista nahkaista Bel-merkkiä reunassa.

Kertoako lapselle joulupukista vai ei?

Kirjoitin vuosi sitten postauksen "Miksi emme aio valehdella lapsellemme joulupukista", jossa kerroin, ettei me aiota kertoa Pikku Myylle joulupukkijuttuja, sillä mullekaan ei siitä lapsena kerrottu ja haluamme hänen osaavan kiittää heitä, joilta joululahjat on oikeasti saatu. Nyt kun joulu alkaa lähestymään, on tämä aihe alkaunut taas pyöriä mun mielessä, sillä mielipiteeni on saattanut ehkä hieman muuttua... 

Mun mielestä tämän vuoden yksi parhaista päivistä oli meidän kesäinen retkipäivä Muumimaailmaan, sillä oli vain niin ihana nähdä lapsensa aito ilo ja innostus Muumien tapaamisesta ja viettää perheen yhteistä aikaa. Ja Muumeista johtuen tämä joulupukkiasiakin alkoi pyöriä mun päässä. Lapsuuteen kuluu ehdottomasti sadut ja tarinat eikä pieni lapsi aina pystykään erottamaan mitkä jutuista on totta ja mitkä ei. Ja jos me leikitään Rion kanssa Muumi-jutuissa mukana, niin miksei sitten joulupukkijutuissa...?

Tarvitseeko Etelä-Suomessa rattaisiin lämpöpussia?

Vauvantarvikeviidakossa seikkaillessa ensikertalaisen voi olla vaikea tietää mitkä tarvikkeet ovat oikeasti käytännöllisiä ja mitkä turhakkeita. Siksipä ajattelin kertoa omia kokemuksiani rattaisiin laitettavasta lämpöpussista ja vertailla paria eri merkkiä, sillä pähkäilin itse lämpöpussin ostamista vuosi sitten miettien tekeekö sillä Etelä-Suomen leudoissa talvissa mitään vai onko se vain kivannäköinen koriste rattaisiin.

Meillä ei ole tapana nukuttaa Pikku Myytä ulos päiväunille, mutta jos ollaan uniaikaan jossain liikenteessä, nukahtaa hän usein rattaisiin. Jos tullaan Myyn nukkuessa kotiin, otetaan häneltä vain pipo, hanskat yms. pois sekä avataan haalaria/takkia. Välillä koitettiin siirtää rattaat parvekkeelle sisälle tullessa, mutta yleensä Myy heräsi heti sen jälkeen, kun itkuhälyttimen sai sinne viriteltyä ja oven kiinni, niin siitäkään ei tullut koskaan tapaa. 

Juuri nyt minut tekee iloiseksi...

Räntäinen lokakuinen päivä ei ehkä ole kaikille niitä iloisimpia, mutta ehkäpä juuri siksi ajattelin kirjata ylös asoita, jotka tekee mut iloiseksi juuri tänään.

Eli juuri nyt minut tekee iloiseksi...

*...kaverilta ostettu heidän oma tuottama hunaja, joka on ihan superhyvää! Mulla on monta päivää ollut vähän olo, että oonkohan tulossa kipeeksi, mutta olen taistellut oloa vastaan hunajan voimalla ja nyt on jo parempi fiilis. Oon antanut hunajaa vähän myös Pikku Myylle, joka myös köhii ja on räkäinen. Ja nyt mua jo harmittaa, etten ostanut hunajaa enempää...!

*...Foodinin uusi piparkakkusuklaa! Ostin I Love Me -messuilta viisi noita Foodinin raakasuklaapatukoita ja ne loppuivat eilen... haha. Iloiseksi mut tekee myös se, että kun tänään maistoin myös meille ilmestynyttä Fazerin piparkakkusuklaata, voin rehellisesti sanoa, että tuo Foodinin oli parempaa! Mun oli myös pakko maistaa kauppoihin tullutta glögiä, joka on monet vuodet ollut mun joulunaluspahe, mutta sekin maistuu kyllä nykyään vähän turhan äklöltä... 

I love me -messut ja muuta hauskan viikonlopun ohjelmaa

Viime viikonloppu oli tosi hauska! Mun kaveri tuli Pikku Myyn ikäisen taaperonsa kanssa kylään ja me käytiin I Love Me -messuilla, kierreltiin kirppiksillä ja käytiin brunssilla. Monet mun hyvistä kavereista asuu vähän kauempana ja heitä tulee nähtyä välillä aika harvoin. Mutta onneksi ne kerrat on aina niin superhauskoja, että niistä saa energiaa pidemmäksikin aikaa!

Torstaina mulla oli pitkästä aikaa keikka ja kaveri tuli katsomaan, kun esiinnyin Jumbossa. Sieltä hurautettiin meille ja aloitettiin viikonlopun vietto saunalla ja omenapiirakalla.

Imetysviikko ja missä mennään meidän imetystaipaleella

Nyt vietetään Pohjoismaista Imetysviikkoa ja ajattelin sen vuoksi kertoa vähän missä vaiheessa meidän imetystaipaleella mennään, kun Pikku Myy on nyt jo 1v8kk ikäinen. 

Kopioin ensin taustatiedoksi vähän mun ajatuksia ja kokemuksia imetyksestä postauksesta, jonka olen kirjoittanut, kun Myy oli vuoden ikäinen, niin ei tule turhaan kirjoitettua samoja asioita uudestaan. Kursivoitu teksti on siis vanhasta postauksesta ja lopussa siitä missä mennään tällä hetkellä.

Syksyn ihanin viikonloppu on taas edessä! Tärpit I love me -messsuille

Ensi viikonloppuna 20.-22.10.2017 on taas mun lempparimessut eli I love Me. Messut on jotenkin juuri sopivasti ajoitettu piristämään pimenevää syksyä ja sieltä tulee aina haettua uutta energiaa ja inspiraatiota sekä tutustuttua terveyden ja hyvinvoinnin uusiin trendeihin ja mielenkiintoisiin uutuuksiin.

Ajattelin kerätä tähän muutamia messutärppejä, jotka ainakin itseäni kovasti kiinnostaa!

Kiitollisuudesta

Mä oon miettinyt viime aikoina aika paljon kiitollisuutta. On niin helppo haluta koko ajan jotain uutta ja lisää ja unohtaa arvostaa sitä mitä itsellä jo on. Usein asioista tajuaa olla kiitollinen vasta kuin ne on hetkellisesti menettänyt. Jos on sairastanut, osaa parannuttuaan arvostaa terveyttä enemmän. Jos on joskus elänyt vähävaraisena, osaa olla kiitollinen, kun rahat riittävät mukavasti tarvitsemiinsa asioihin. Ja niin edelleen... 

Mä oon kiitollinen monista asioista, sillä koen, että tällä hetkellä asiat elämässä on todella hyvin. Mulla on ihana mies ja ollaan onneksi päästy Rion kanssa ohi sen Suomeen tulon alun aikaisista taloudellisista sekä henkisistä hankaluuksista ja saatu vieläpä uskomattoman ihana lapsi. Meillä on molemmilla kivat työpaikat ja olen niin onnellinen, että voin tehdä lapsuuteni unelmatöitä. Ja mulla on jopa mahdollisuus tehdä töitä vain osa-aikaisesti, jotta Myy voi olla vielä kotona. Meillä on ihanat perheet ja varsinkin mun äidistä on älyttömän paljon apua arjen pyörittämisessä joka viikko. Me ollaan saatu hyvä ja edullinen asunto, jossa on kivasti tilaa meille kaikille. Ja vaikka ei edelleenkään olla kovin varakkaita, on meillä kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin. Voidaan ostaa aika paljon haluamiamme asioita ja valita kaupassa melko vapaasti mitä halutaan syödä. Lisäksi ollaan sen verran onnellisessa asemassa, että voidaan matkustaa Balille ainakin aina välillä tapaamaan sukulaisia ja lomailemaan. 

Poke Bowl

Viime Balin matkalla mä ihastuin herkullisiin ja terveellisiin Poke Bowl -kulhoruokiin ja siitä asti olen ajatellut kokeilevani tehdä vastaavaa myös kotona. Tänään vihdoin sain kulhon aikaiseksi ja tulos oli sen verran hyvä, että ajattelin jakaa ohjeen teidänkin kanssa! 

Poke on kotoisin Hawaijilta, mutta siinä maistuu melko aasialaisia makuja. Perinteisesti se tehdään tonnikalasta (jota Balillakin söin), mutta suomalaisittain sen voi tehdä lohestakin, kuten mä tänään. Kala syödään raakana, mutta se marinoidaan soijalla, seesamilla ja chilillä. Lisäksi kulhoon voi heittää riisiä, salaattia, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, melkein mitä vain!

Lempparit keittiössä tällä hetkellä

Lempparit keittiössä tulee ja menee, mutta uusia makuja ja tuotteita on kiva kokeilla. Kokosin taas pitkästä aikaa tämän hetken suosikkeja meidän keittiöstä. 

Foodin sitruunamehu 

Mä olen ottanut taas tavaksi aloittaa aamun sitruunavedellä ja löysin tapaa helpottavan tuotteen Foodinilta. Tuoreen sitruunan puristaminen veteen ei tietysti mitenkään monimutkaista ole, mutta välillä aamut on sellaisia, ette sekin tuntuu vähän vaivalloiselta... Foodinin sirtuunamehupulloon on puristettu 8 luomusitruunaa eikä siihen ole lisätty mitään muuta. Mehu säilyy avattuna 10 päivää, joten siitä saa juuri sopivasti reiluksi viikoksi mehut aamuveteensä. Aikaisemmin mä oon lisännyt sitruunan jostain syystä kylmän veden sekaan, mutta nyt olen alkanut lämmittämään vettä vähän vedenkeittimellä ja niin juomasta tuleekin ihanan lempeä ja sitä on kiva hörppiä samalla, kun laittelee aamupalaa.

Muutosta ei voi tapahtua, jos mitään ei halua muuttaa

Mua on aina vähän ärsyttänyt ihmiset, jotka valittavat jostain asiasta, mutta eivät kuitenkaan tee mitään sen eteen, että muuttaisivat asiaa. Valitetaan vaikka muutamasta liikakilosta, mutta ei vaivauduta tekemään asialle mitään. Siinä kun ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, laihduttaa ylimääräinen pois tai hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja elää asian kanssa.

En voi tosin väittää olevani mikään yli-ihminen ja olen varmasti sortunut samaan itsekin monet kerrat, mutta olen myös monet kerrat ryhtynyt toimeen ja lähtenyt reippaasti tavoitettani kohti. Lapsen saannin jälkeen elämä on kuitenkin muuttunut paljon ja musta on tullut monissa asioissa paljon löperömpi kuin ennen. Teen yhä päätöksiä ja suunnitelmia, mutta en saa itseäni niskasta kiinni ja toteutettua niitä yhtä helposti kuin ennen. Kuten nyt vaikka tuo Sokeriton Syyskuu... Olen ollut joskus vuoden syömättä karkkia ja viettänyt useamman kerran sokerittoman kuukauden, mutta nyt jaksoin sitä viikon. Siis VIIKON! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Vähän sama homma on treenaamisen kanssa. Sitä tosin haluaisin tehdä enemmän, mutta en vain löydä sille tarpeeksi aikaa. Tai en siis osaa priorisoida sitä kuitenkaan kaiken edelle ja käyttää siihen esim. joka päivä päiväuniaikaa, sillä välillä haluan tehdä siihen aikaan jotain muutakin. Ja kappas, niin minustakin on tullut sellainen turhasta valittaja...

Ihana maanantai

En oo varmaan koskaan tehnyt varsinaista "päivä mun kanssa" -postausta, mutta sellainen tästä nyt tuli, kun oli harvinaisen kiva maanantai!

Uusi viikko tosin alkoi vähän ärsyttävästi... Olin illalla päättänyt, että nyt on pakko alkaa ottamaan omaa aikaa aamuista, kun iltaisin en saa mitään aikaiseksi. Menin ajoissa nukkumaan ja laitoin kellon soimaan 6.30. Myy herää yleensä 7.30-8.00 aikoihin ja ajattelin, että kerkeän vähän joogaamaan omassa rauhassa ennen sitä. Kello soi, nousin reippaana ylös Myyn jäädessä nukkumaan (se oli tullut aamuyöstä meidän sänkyyn) ja menin vessaan. Mutta eiköhän se jo ollut noussut ja kävellyt mun perään ennen kuin edes kerkesin vessasta pois... Se siitä joogasta sitten. Ärsytti sen verran, että otin Myyn kainaloon ja mentiin nukkumaan vielä vähäksi aikaa. Kasin maissa heräsin uudestaan ja nousin ylös, kun Myy yllättäen vieläkin jatkoi unia. Söin rauhassa aamupalaa ja tein aamutoimet koko ajan miettien, että miten se lapsi vieläkin vaan nukkuu ja kerkeisiköhän sitä vielä joogaamaan hetken. Ei kerennyt ja Myy heräsi ysiltä. Mutta olin saanut kuitenkin oman rauhaisan aamuhetken ja sitten yhteinen päivä alkoikin ihan kivasti. 

Taaperon lempeä unikoulu ja siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan

Onko liian pitkään jatkunutta yöimetystä mahdollista lopettaa lempeästi tahtotaaperon siitä hermostumatta? Mitä tapahtuu, kun tissitakiaisen vain eräänä päivänä siirretään omaan huoneeseen nukkumaan? Mullapa on näihin vastaus tai ainakin yksi kokemus jaettavana!

Ja tästä tulikin nyt aikaimoinen romaani, mutta halusin kirjoittaa kaikki ajatukset samaan postaukseen. Jos aihe ei sinua kosketa, on turha ehkä jatkaa lukemista, mutta jos kamppailette samanlaisten asioiden kanssa, saattaa meidän kokemuksesta olla vaikka apua tai ainakin vertaistukea...

Pikku Myy on nukkunut alusta asti perhepedissä ja reilun vuoden ikäisestä pinnasängyssä, josta on toinen sivu otettu pois ja joka on ollut meidän sängyn vieressä sivuvaununa. Reilusti yli vuoden neiti nukahti lähes aina tissille ja heräili vielä pari viikkoa sitten joka yö muutamia kertoja hörppäämään maitoa. Aika pitkään se meni ihan kivasti, sillä tissitainnutuksella unet sai jatkumaa yleensä nopeasti eikä asia edes kovin paljoa haitannut mua, kun itse olin jo nukkumassa. Mutta asia, joka haittasi ja ärsytti, oli nukkumaanmeno sekä heräilyt illan aikana, jolloin olisin halunnut tehdä jotain omia juttuja tai katsoa vaikka rauhassa telkkaria. Aivan liian usein Myytä ei vain saanut nukkumaan ennen puoltayötä, joka vasta olikin ärsyttävää, kun iltaan ei sitten jäänyt mitään omaa hengähdyshetkeä eikä kaikkia asioitakaan saanut aina hoidettua, kun lapsi oli koko ajan hereillä.

Kaksplussan verkostobloggaajien syysbileet

Reilu viikko sitten oli Kaksplussan verkostobloggaajilla syysbileet, joita vietettiin Radisson Blu Royal Hotelissa Kampissa, josta meille oli varattu oma kabinetti. Olin juhlista aika innoissani (kuten olen aina, kun pääsen käymään jossain lähikauppaa kauempana) ja suunnittelin, että nyt laitan hiukset jotenkin kivasti ja pistän jotain vähän parempaa päälle. Mutta, hah! Hyvä, kun kerkesin töiden jälkeen suihkussa käydä ja hiukset kuivata. Kiireessä meinasi iskeä vaatepaniikki ja päälle päätyi ne samat luottovaatteet, jotka on harva se kerta päällä, jos johonkin pitää lähteä eikä vaatteita kerkeä pahemmin valitsemaan. Hiukset meni niin tylsästi vaan sivuponnarille ja menoksi. Metrossa kerkesi onneksi vähän hengittelemään ja ehdin paikalle juuri oikeaan aikaan. Otin myös metrossa selfien, mutta en pystynyt sitä julkaisemaan, kun näytin siinä niin väsyneeltä ja ryppyiseltä, haha...

Bileiden alku meni rauhallisesti, kun ihmiset lähinnä ottivat kuvia ja somettivat, mutta kun virallinen ohjelma pääsi alkamaan, alkoi tunnelmakin vähän rentoutumaan ja juttu luistamaan. Alkuun meille oli järjestetty olutmaistatusta Laitilan Virvoitustehtaan oluista ja pieni tietopaketti erilaisten oluiden valmistuksesta. Tää aihe ei kiinnostanut mua oikeastaan ollenkaan, sillä en yhtään tykkää oluesta, mutta urhesti kuitenkin maistin ihan pikkuisen jokaisesta kolmesta oluesta, joita meille tarjoiltiin. Ja pahoja olivat kaikki... Onneksi tarjolla oli myös uutta Most Wanted -valkoviiniä, joka maistui huomattavasti paremmalta. Ja vaikka en varsinaisesti ole mikään viiniasiantuntijakaan, niin tuo viini oli sen verran hyvää, että sitä voisi joskus itsekin ostaa. Ja se tuleekin tässä syksyllä Alkon valikoimiin. 

Päivän eksklusiiviset kirppislöydöt

Mä kävin tänään Veraka-kirppiksellä ja tein niin eksklusiivia löytöjä, että oli pakko tulla pitkästä aikaa esittelemään niitä blogiinkin! Lähdin kirppikselle, sillä etsinnässä oli Pikku Myylle joku siistimpi kevyt toppis kauppatakiksi sekä farkut. Ja nehän myös löytyi! Ja lisäksi löytyi vähän muutakin... 

Ujoudesta

Kaikki ujot ihmiset eivät välttämättä näytä ujoilta päälle päin ja mä taidan olla yksi heistä. Mähän olen paljon sosiaalisissa kontakteissa opettaessani sirkusta ja esiinnyn välillä todella isoillekin ihmisjoukoille. Eikä mua noissa tilanteissa ujostutakaan yhtään. Eikä mun kaverit varmastikaan pidä mua ujona. Mutta kavereiden kanssa oleminen tai sirkushommat ovatkin sitä missä olen omimmillani. Vieraassa porukassa olen kuitenkin hieman ujo ja kynnys lähtä juttelemaan tuntemattomille ihmisille on joskus kovin suuri... 

Meillä oli esim. viime lauantaina Kaksplussan Verkostobloggaajien kesken syysbileet (kuulette niistä tarkemmin vielä myöhemmin!), jossa meinasi alussa ujous iskeä, kun en oikein hyvin vielä muita bloggaajia tunne. Pieni ujous taisi vaivata tosin useampiakin, sillä juhlien alkuhetket olivat ehkä hieman hiljaisia ja monet kanssabloggaajat keskittyivät lähinnä somettamiseen (joka tietysti kyllä kuuluu asiaankin). Vaikka moni bloggaaja on vähintään netistä tuttu, ujostuttaa mua tuollaisissa tilanteissa aloittaa keskustelua. Jos mulle puhutaan, vastaan kyllä mielelläni, mutta jotenkin tulee turhan usein odotettua sen toisen osapuolen aloitetta... Tässä pitäisi kyllä skarpata. Onneksi illan myötä juttu lähti luistamaan eikä tarvinut koko iltaa tuppisuuna istua. 

Viihtyisä ja lapsiystävällinen kahvila Helsingissä - Mumin Kaffe

Oletko etsinyt Helsingistä jotakin mukavaa kahvilaa, jossa viihtyisi hyvin lapset sekä aikuiset?  Sisään mahtuisi helposti rattaiden kanssa eikä kukaan katsoisi lapsia pahalla silmällä. Aikuiset voisivat hetken hengähtää jutellen keskenään samalla kuin lapset voisivat touhuta leikkipaikalla. Niin minäkin! En kovin usein kahviloissa luuhaa, mutta toisinaan on ihana nähdä kavereita ihmisten ilmoilla ja varsinkin pidemmältä tulevien kyläilijöiden kanssa on kiva käydä kahvittelemassa kaupungilla. 

Me käytiin äidin ja Pikku Myyn kanssa elokuussa juhlistamassa mun synttäripäivää Kruununhaan Mumin Kaffessa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Ja se olikin vastaus lähes kaikkiin kahvilapulmiini! 

Mumin Kaffe on tietysti sisustettu Muumi-hahmoilla ja niitä löytyy lähes joka puolelta minne päänsä kääntää. Syötävät saa nauttia Muumi-astioista, lasten viihdykkeeksi on Muumi-kirjoja ja vessasta löytyy Muumi-vaippoja. Ja saa Muumi-tavaraa ostaa hyllystä kotiinkin. Me käytiin kahvilassa iltapäivästä, jolloin oli aika rauhallista eikä paikalla ollut kuin jokunen muu ja pari asiaan kuuluvaa japanilaisturistia. Juhlan kunniaksi me valittiin tiskistä suolaista sekä makeaa teen kera. Mun syntymäpäivä on sama kuin Tove Janssonin ja hänen kunniakseen oli asiakkaille tarjolla lisäksi pieniä munkkeja ja nameja. 

Sokeriton syyskuu ja muita syyssuunnitelmia

Syyskuu on täällä! Jee, sopii mulle tähän hetkeen nyt ihan hyvin! On nimittäin aika palata ruotuun monilta osin kesän hövelöintejen jälkeen... 

Ensinnäkin, on pakko osallistua tuohon Sokeriton syyskuu -haasteeseen, kun eihän tästä muuten tule mitään! Oon tehnyt Myyn syntymän jälkeen niin monet lupaukset vähentää herkkujen syöntiä, että ihan naurattaa, mutta mikään niistä ei ole pitänyt kovin kauaa... Entinen minä on kuitenkin voinut olla vuodenkin syömättä karkkia ja nyt tällä löperöllä mammalla viikkokin tekee jo tiukkaa, haha... Mun säännöt menee niin, että 1-2 kertaa viikossa saa syödä jotain terveellisempää herkkua kuten kuivattuja hedelmiä, raakasuklaata tai raakakakkua. En myöskään syynää aivan kaikkea piilosokeria, sillä jos mä vaikka päätyisin syömään makaronilaatikkoa, voisin sen päälle laittaa ketsuppia. Tiedossa on myös ehkä pari poikkeuspäivää, joista vähän mietin, meenkö tiukkislinjalla vai hölläänkö vähän. Pääasia on saada kokonaisuutta kuntoon ja päästä irti sokerikoukusta. 

1,5-vuotiaan kuulumisia

Me käytiin Pikku Myyn kanssa toissapäivänä 1,5-vuotis neuvolassa ja eilen lääkärintarkastuksessa ja niinpä ajattelin vähän kirjoitella mitä tuolle minityypille tällä hetkellä kuuluu. 

Pikku Myy kasvaa hitaasti, mutta varmasti omalla miinuskäyrällään ja on nyt 78,8cm pitkä ja painaa 10kg. Päänympärys on 47,7cm. Vaatteissa menee nyt enimmäkseen koko 80cm, mutta käytössä on myös joitakin koon 74cm bodyja ja koon 86cm housuja (ellei enemmänkin, kun tuolla on niin pitkät jalat!). Myy kävelee, juoksee, hyppii ja kiipeää joka paikkaan. Se myös tekee kaiken perässä mitä mäkin. Jos laitan hiuksia, se hipelöi myös omia haiveniaan. Jos laitan vartalorasvaa, hieroo se myös jalkojaan. Ja jos seison käsillä, menee sekin pääalaspäin karhuasentoon tai jos seison käsillä seinää vasten, nostaa se myös jalat seinälle. Hauska tyyppi! Myy myös auttaa mua enemmän kotitöissä, kun Rio ja on aina mukana tyhjentämässä pyykki- tai astianpesukonetta. Jos laitan ruokaa, seisoo se usein tuolilla vieressä "auttamassa".

5 vinkkiä miten treenata, kun kotona on pieni lapsi!

Kesän jälkeen on kiva palata taas aktiivisempaan elämään ja monella lomien jälkeen motivaatio liikkumiseen nousee roimasti. Harrastukset alkaa ja kuntosalit pursuavat liikkujia. Mutta entäs äidit, jotka ovat "jumissa" kotona pienten lasten kanssa? Jumppaan ei ehkä pääse lähtemään milloin haluaa ja illalla, kun aikaa omaan treenihetkeen voisi löytyä, ei välttämättä  enää jaksa ajatellakaan mitään hikoilua...

Mä pohdin itsekin keinoja miten saada tarpeeksi aikaa treeneille, kun olen suurimman ajan päivästä yksin Pikku Myyn kanssa Rion ollessa töissä. Ja koska Rion työajat ovat vaihtelevia, en voi suunnitellakaan meneväni viikoittain johonkin tiettyyn aikaan olevaan harrastukseen (vaikka se niiiin ihanaa olisikin, sillä tällä hetkellä kaipaan eniten juuri sitä, että joku sanoisi mitä tehdään ja mä vaan tekisin perässä...). Silloin kun mä saan omaa aikaa, meen mä tietysti treenaamaan sirkusta, joka onkin se mun lempijuttu, mutta välillä olis niin kiva mennä vaikka joogaan, tanssitunnille, jumppaan tms...

Kannattaako 1,5-vuotiasta viedä Muumimaailmaan?

Tuntuu vähän väärältä julkaista tällaista Turun perjantaisten tapahtumien vuoksi, mutta julkaisen nyt kuitenkin... Vaikka Turun isku oli järkyttävä ja uhrit ja heidän omaiset ovat ajatuksissamme, on elämän jatkuttava eikä pelkoon ja epätoivoon vaipuminen auta. Siksipä kerron nyt meidän perjantaista Naantalin Muumimaailmassa ja siitä kannattaako 1,5-vuotiasta edes viedä sinne. 

Pikku Myy on jo jonkin aikaa ollut innostunut Muumeista ja joka kerta, kun se kuulee telkkarista Muumimaailman mainoksen, juoksee se tuijottamaan sitä. Ollaan jokusen kerran katsottu Muumeja telkkaristakin, mutta eniten sitä kiinnostaa se alkulaulu eikä jaksa kovin kauan katsoa itse sarjaa. Muumikirjoja luetaan myös ahkeraan ja Myy tunnistaa jo Muumi-hahmoja sieltä sun täältä, joita meiltä kotootakin löytyy niin mukeista, pyyhteistä, potasta jne... Aina Muumeja nähdessään se sanoo Mamma, Pappa, joka on vähän huvittavaa, kun se ei kuitenkaan vieläkään käytä kunnolla äitiä tai isiä, mummista puhumattakaan. Niinpä ajateltiin, että viedään se Muumimaailmaan, kun sinne pääsee alle 2-vuotias vielä ilmaiseksikin ja sinne voisi tehdä kivan yhden päivän retken, kun Rio ei ole päässyt tekemään meidän kanssa oikein mitään kivaa kesällä, kun on ollut koko ajan töissä.

Me matkattiin Naantaliin Onnibussilla, jonne sillä pääsee kätevästi Helsingistä suoraan. Menomatka meni kivasti Pikku Myyn nukkuessa suurimman osan ajasta  ja Naantaliin saavuttiin 11 jälkeen. Kerettiin sopivasti vähän haukata välipalaa ja katsella hieman kaunista Naantalin vanhaa kaupunkia ennen Muumimaaliman aukeamista klo 12. Oltiin ostettu liput etukäteen netistä (bussissa), joka kyllä kannatti, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa portilla ollenkaan. Itse asiassa hieman ihmettelin kuinka useammat eivät olleet tehneet samaa, sillä vaikka kyseessä oli elokuinen perjantai päivä, oli jonoa kuitenkin ihan reilusti.

Äidin vapaa viikonloppu!

Viime lauantaina mä hyppäsin kaverin kanssa Tampereen junaan ja Pikku Myy jäi Rion ja mun äidin hoiviin. Myy on ennenkin pari kertaa ollut mummin luona yökylässä, mutta tää oli pisin aika mitä olen ollut siitä erossa, kun olin poissa kokonaisen vuorokauden. Vähän siis jännitti, vaikka tiesin, että kyllä se lapsi siellä ihan hyvin pärjää... 

Ja ai että olikin kivaa! Tampereella oli sirkusfestivaalit, jossa käytiin katsomassa pari esitystä. Oli niin hauska nähdä kavereita ja viettää äidin vapaa-aikaa! Illalla käytiin syömässä hyvää japanilasita ruokaa Nomussa ja Clubilla, jossa oli myös sirkusesityksiä. En suoraan sanottuna edes muista milloin olisin viimeksi ollut jossain baarissa... Käytiin jopa vähän tanssimassa! Yötä oltiin Cumulus hotellissa, jossa oli ihanaa nukkua ihan yksin omassa sängyssä. Tosin olis voinut mennä vähän aikaisemmin nukkumaan, jotta olis saanut täyden hyödyn rauhassa nukkumisesta... Aamulla oli kuitenkin pakko herätä ajoissa, että kerkesi nauttimaan rauhassa hotellin aamupalasta! 

Paras luonnonkosmetiikkaripsiväri on löytynyt!

Mä oon testannut paria luonnonkosmetiikkaripsiväriä (Boho ja Lavera), jotka molemmat ovat olleet vähän pettymyksiä. Olen myös kuullut monelta muulta, että hyvää ripsaria luonnonkosmetiikasta on hankala löytää... Niinpä mun oli pakko tulla kertomaan, että mäpä olen nyt löytänyt sellaisen. Nimittäin Avrilin Le mascara Volumen!

Mä en ole varmasti ainut bloggaaja, joka hehkuttaa tämän ripsivärin puolesta, sillä siitä on kirjoiteltu paljon siellä sun täällä, mutta mun on vain pakko yhtyä joukkoon, sillä on se sen verran hyvä! Ostin omani Ruohonjuuresta ja se maksoi muistaakseni noin 11 euroa, mutta jostain nettikaupoista sitä saattaa saada halvemmallakin. Harjasta olen lukenut eriäviä mielipiteitä, mutta mun mielestä se on just täydellisen muotoinen! Loppua kohti kapenevalla päällä saa helposti harjattua väriä silmänurkkiinkin. Harjasta tulee runsaasti väriä ja ripsiin tulee oikeasti voluumia, tekemättä niistä kuitenkaan mitenkään övereitä. Väri pysyy hyvin eikä karisemista tapahdu lähes ollenkaan, joka on ollut mun edellisissä luonnonkosmetiikkaripsiväreissä se suurin ongelma. Kerran, kun nukuin päiväunet ja hieroin sen jälkeen unenpöpperössä silmiä, oli väriä vähän karissut alaluomille, mutta siltikin aivan minimaalisesti. Aivan samaan tämäkään ripsiväri ei yllä kuin entinen suosikkini Lancome, mutta niin lähellä se on, etten tiedä voiko luonnonkosmetiikalta enempää toivoakaan. Jotain kertoo myös se, että olen nyt viimeaikoina laittanut ripsiväriä lähes joka päivä, vaikka olisin lähdössä vaan treenaamaan tai leikkipuistoon, jota en yleensä todellakaan jaksa aina tehdä.

33v.

Mulla oli tänään synttärit ja täytin 33 vuotta! Jonkun nuoremman korvaan se saattaa kuulostaa aika hurjalta luvulta, mutta itselläni on nyt aika jees olo olla tämän ikäinen. Mulla oli ikäkriisi joskus 27-28 kieppeillä, joten se on kärsitty jo. Olin joskus nuorena ajatellut, että 28-vuotiaana olis varmaan hyvä aika tehdä lapsi, mutta siinä vaiheessa ei tullut sellainen kyllä kysymykseenkään. Silloin myös ahdisti se, kun tajusi, ettei sirkustaiteilijan työtä voi ehkä tehdä loputtomiin tai ainakin koko ajan tulee lisää uusia, nuorempia ja taitavampia artisteja. Sitten vähän myöhemmin kolmekymppisyys tietysti hieman kirpaisi, mutta nyt on ihan hyvä olla ja ikä tuntuu vain numeroilta. Tänä vuonna myös ensimmäisen kerran unohdin minkä ikäinen olen, kun kirjoitin johonkin olevani 33-vuotias, vaikka olin vasta 32... hah...

Mä en koskaan halunnut lapsia nuorena, vaan halusin keskittyä sirkukseen. Ja sitä myös sain tehdä. On ihanaa, että on saanut tehdä lapsuutensa unelmatöitä esiintyen ja opettaen sirkusta. Lapsen saannin jälkeen on kyllä hieman ollut olo, että pitäisiköhän nyt keksiä jotain uutta. Sirkus on kuitenkin niin osa mua, etten varmasti koskaan tule lopettamaan sitä kokonaan ja tulen ainakin treenaamaan sitä vaikka omaksi iloksi ja kuntoiluksi, jos en muuta. Olen muuten kerran muutama vuosi sitten (taisi olla juurikin tuon mainitsemani ikäkriisin aikaan) päättänyt jo lopettaa esiintymisen ja hakenut lentoemäntäkoulutukseen (kyllä!) ja päässyt sinne sisään. Lopulta kuitenkin päätin, ettei lentoemon hommat ehkä olekaan ihan mua varten ja yhtäkkiä sen jälkeen sainkin kaikkia mahtavia sirkustöitä. Parasta tuossa oli kuitenkin se, että tajusin, että voisin tehdä jotain ihan muutakin jos niin haluaisin. Olin aina pelännyt vieraiden kielten puhumista, mutta silti voitin itseni, puhuin haastatteluissa englannin lisäksi ruotsia (!!) ja minut olisi vielä otettu sisäänkin! Näin jälkikäteen tuntuu, että sain tuosta kokemuksesta lisää varmuutta omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että pärjään. Ehkä se myös kuului osana siihen kriisin ja itsetutkiskelun vaiheeseen ja auttoi mua eteenpäin siihen missä nyt olen.

Mokon brunssilla Punavuoressa

Me käytiin jokunen viikko sitten kylässä olevan kaverin kanssa Moko Market Cafen brunssilla. Oon aikaisemminkin käynyt Mokon brunssilla Sörnäisissä ja kirjoittanutkin siitä täällä (tosin postaus on tehty edellisessä alustassa ja kuvat ovat  näköjään muutossa hävinneet...), mutta nyt kävin ekaa kertaa Punavuoren Mokossa. Meillä kävi kaverin kanssa tuuri, sillä meidän samanikäiset taaperot sattuivat nukahtamaan yhtä aikaa ja nukkuivat koko brunssin läpi. Oltiin tosin ajateltu, että brunssilla pienetkin saisivat jotain syödäkseen, kun jossain vaiheessa kuitenkin heräisivät, mutta kun kumpikin nukkui niin pitkään, saatiinkin nauttia vain äitien omasta ajasta ja syödä rauhassa, joka tietenkin myös sopi meille. 

Punavuoren Mokossa on samallalailla kahvilan yhteydessä ihanan tunnelmallinen sisustuskauppa. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa pahemmin sisustustuotteita ihailla, sillä rynnättiin nälissämme heti ruoan kimppuun. Mokon brunssi on lauantaisin ja se maksaa kahvilla tai teellä 19,90e ja erikoiskahvilla tai talon smoothiella 21,90e. Tarjolla oli leipää päällysteineen, jogurttia lisukkeineen, haudutettua ohrapuuroa, salaatteja sekä lämpimiä ruokia. Mokossa ruokien painotus on kivasti kasviksissa, mutta myös lihansyöjille löytyy syötävää. Omia suosikkejani olivat uunijuurekset sekä punajuuri- ja lihapullat. Myös patonki oli ihanan tuoretta ja sille oli hyviä levitteitä kuten cashewjuustoa. Juomaksi oli useampia herkullisia tuorepuristettuja mehuja, jotka oli myös suuri plussa, sillä en itse juo tavallisia mehuja. Kaipaamaan jäin croisantteja, jotka kuuluvat ehdottomasti brunssille sekä vihreää teetä.

Elokuun suunnitelmat

Elokuu, tuo kesän sunnuntain, pyörähti taas käyntiin. Vaikka elokuu virallisesti onkin vielä kesäkuukausi, on varmaan monilla jo hieman syksyinen olo. Ja niin on mullakin. Tosin mulla on ollut sitä melkein koko ajan siitä asti kun tultiin Balilta, eli lähes koko kesä. Mutta ei se mitään, sillä vaikka olenkin henkeen ja vereen kesätyttö, tykkään myös syksystä. Syksyllä sitä aina reipastuu ja syksyn pukeutuminenkin on ehkä kaikkein kivointa! Mutta keskitytään nyt vielä näihin viimeisiin kesäisiin päiviin ja nautitaan elokuun kivoista jutuista.

Apua, onko minustakin tullut Gugguu-mamma...?!

Vajaa pari vuotta sitten mä en ollut kuullutkaan suomalaisesta lastenvaatemerkista nimeltä Gugguu. Enkä varmaan vielä vuosi sitten tiennyt mitään mistään dropeista, jolloin uusia mallistoja julkaistaan ja sadat mammat taistelevat netissä ja kivijalkakaupoissa suosituimmista väreistä ja malleista. Mutta nytpä tiedän... 

Aluksi Gugguun hinnat järkyttivät tätä noviisia mammaa, joka ei ollut ennen lapsen syntymää edes ostanut yhtäkään vauvanvaatetta uutena vaan haalinut vain kaiken käytettynä. Ajatus useamman kympin vaatteesta vauvalle tuntui järjettömältä, sillä kaikilta kuuli hokemaa "eihän niitä kerkeä käyttämään kuin ihan hetken, kun vauvat kasvavat niin nopeasti!". Tänä päivänä mua vähän ärsyttää tuo lausahdus, sillä kaikki vauvat eivät kasva mitään hillitöntä vauhtia ja esim. meillä on vaatteita, joita on käytetty yli vuosi. Ja nyt puhutaan kuitenkin puolitoista vuotiaasta taaperosta! Pikku Myy on nyt jotakin 75-80cm väliltä (ei olla käyty vielä neuvolassa) ja käyttää pääasiassa sen kokoisia vaatteita. Myy on melko hoikka ja sillä on (äidiltään perityt) pitkät jalat. Me laitettiin vasta vähän aikaa sitten viimeiset 68cm bodyt pois, jotka olisi vieläkin muuten mahtuneet, mutta hihat olivat nyt viimein liian lyhyet. Ja onneksi ne saikin laittaa pois, sillä olin niiiiin  kyllästynyt niihin, vaikka kivoja vaatteita olivatkin. Että se siitä, että yhtä kokoa vauvalla voi käyttää vain ihan hektken... 

Muutama sana rakkaudesta

Me oltiin Rion kanssa tuossa parisen viikkoa sitten pitkästä aikaa treffeillä kahdestaan. Käytiin leffassa ja terassilla, jossa alettiin jostain syystä puhumaan parisuhteista ja miettimään miksi toiset löytävät kumppanin itselleen ja miksi toiset jäävät ilman. 

Meillä on useampia ihania kavereita, jotka eivät ole (vielä) löytäneet kumppania itselleen, vaikka kyseessä on kolmen kympin kieppeillä olevista ihmisistä. Miksi? Ovatko he liian valikoivia? Liian tottuneita elämään yksin? Eivät pidä parisuhteen muodostamista elämänsä tässä vaiheessa kovin tärkeänä? Koittavatko he etsiä sitä oikeaa yrittämällä liikaa? Ja miksi me olemme Rion kanssa siinä onnekkaassa tilanteessa, että olemme löytäneet toisemme?

Huippu viikonloppu!

Huh heijaa, viime viikonloppu oli niin hauska, että sitä voi muistella vielä tiistainakin! Mun kaveri oli meillä lapsensa kanssa kylässä ja meillä oli kunnon turistiviikonloppu Helsingissä. Sattui vihdoin edes jokseenkin hyvät ilmat ja me oltiin kolme päivää lähes aamusta iltaan menossa. Käytiin Lintsillä, Korkeasaaressa, brunssilla, pyörittiin kaupungilla, syötiin terassilla ja kierreltiin kirppiksiä. Meidän lapset on saman ikäisiä ja niilläkin tuntui olevan tosi kivaa. Yllättäen ne myös nukkui aika maratonpäiväunia (varmaan, kun oli koko ajan niin paljon jännää puuhaa) ja vieläpä yhtä aikaa, joten äiditkin sai istua välillä rauhassa höpöttämässä tai shoppailla.

Me ei oltu vielä tänä kesänä käyty Pikku Myyn kanssa Lintsin laitteissa (käytiin syksyllä Valokarnevaaleilla, mutta silloin Myy oli vielä niin rääpäle, ettei ymmärtänyt hommasta yhtään mitään) ja siellä olikin aivan huippua! Laitteita, joihin näin pienet pääsi, löytyi vain kolme, mutta ne oli ihan riittävästi. Rumpukaruselli oli hauska, Vankkuripyörässä ihmeteltiin hienoja maisemia, mutta autokaruselli (en nyt muista sen nimeä) oli kaikkein paras, sillä lapset pääsi sinne keskenään rekka-auton kyytiin. Se oli taas näitä hetkiä, kun mietin, että miten mun vauva voi olla niin iso, että ajelee tuolla vaan karusellissa ihan itsekseen...

Edullinen keittiön muutos DC-Fix sisustuskalvoilla

Me asutaan vuokra-asunnossa eikä voida täällä alkaa remontoimaan mielemme mukaan, mutta mun teki silti mieli tehdä pientä freesausta meidän keittiöön, jonka vaalean keltainen väritys ei ole koskaan ollut ihan mun mieleen. Luin netissä kuinka DC-Fix kalvoilla (aka kontaktimuovilla) voi päällystää monenlaisia pintoja ja saada ne vieläpä nätisti irti tarvittaessa. Niinpä aloin suunnittelemaan keittiön kaappien päällystämistä DC-Fix sisustuskalvoilla...

Meidän keittiön kaapit on kulmasta pyöreät ja niissä on eri väri kannessa kuin reunoissa, joten jouduin hetken miettimään miten saisin kalvon nätisti niihin laitettua. Päädyin laittamaan DC-Fixin vain kaapin kansiosaan ja jättää reunat rauhaan. Näin ollen mun piti vain ruuvata vetimet hetkeksi pois ja leikata sopivan kokoisia paloja, jotka kiinnitin kaapin pintaan. En nyt ala sen tarkempia ohjeita kirjoittamaan, sillä netistä löytyy jo hyviä ohjeita kalvoilla päällystämiseen mm. täällä. 

Uusi Wilfa blenderi ja 3 x maidoton smoothieohje

Me ollaan jo pidemmän aikaa puhuttu uuden blenderin ostamisesta, sillä ollaan eletty jo liian kauan vain sellaisen pienen sporttiblenderin voimin, jolla tekee kyllä helposti banaanilettutaikinan tai smoothien pehmeistä aineksista, mutta ei paljon muuta. Mun teki mieli kerralla ostaa vähän parempi blenderi, jolla sais kovempiakin aineksia sekaisin ja tehtyä vaikka raakakakkuja. Mihinkään Vitamixiin budjetti ei kuitenkaan riittänyt, mutta löydettiin aika hyvä vaihtoehto vähän edullisemmasta hintaluokasta eli Wilfan PB-1200  Raw Fuel. 

Meillä on Wilfalta myös mehupuristin, johon ollaan hyvin tyytyväisiä, joten saman merkin blenderi tuntui hyvältä valinnalta. Blenderi on ollut meillä nyt parisen viikkona ja ollut käytössä lähes joka päivä, joka jo sinällään kertoo, että laite on hyvä, kun sitä on kiva käyttää eikä jää vain pöydälle pölyttymään. Blenderin valinnassa tärkein kriteeri oli teho, jota tässä löytyykin reilusti eli 2,5 hevosvoimaa, mutta melkein yhtä tärkeää on se, että blenderi on helppo puhdistaa, sillä mä oon niin laiska, että jäis smoothien pyöräyttelyt vähemmälle, jos laitteen jälkeen olis aina hurja tiskausprojekti edessä. Wilfassa pesu onnistuu helposti täyttämällä kannu vedellä, laittamalla pari tippaa tiskiainetta sekaan ja hurauttamalla hetken, jonka jälkeen riittää vain huuhtelu vedellä. Tämä on toiminut hyvin smoothieiden kanssa, mutta tuhdimpien töhnien jälkeen on vähän kyllä joutunut käyttämään myös tiskiharjaa, mutta se on mielestäni ihan ymmärrettävää.

Ekologisempaa siivousta: Mulieres Natural Multi Cleaner

Koska perjantai on siivouspäivä, ajattelin kirjoittaa hieman ekologisemmasta siivoamisesta. Siitä asti, kun Pikku Myy on alkanut liikkumaan, olen ajatellut, että pitäisi kodin siivousaineet vaihtaa vähän luonnollisempiin ja myrkkytömämpiin versioihin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja siitä mistä niitä voisi ostaa. Asia on jäänyt taka-alalle muhimaan ja olen suunnitellut toimivani samoin kuin Luonnonkosmetiikkaprojektissanikin, eli vaihtaa tuotteen luonnollisempaan vaihtoehtoon aina entisen tuotteen loputtua, mutta meillä ei visiin siivota tarpeeksi usein, kun ei nuo aineet tunnut koskaan loppuvan... Nyt pääsin kuitenkin alkuun ekologisemmassa siivoamisessa, kun sain Hyvinvoinnin Tavaratalolta testiin Mulieres Natural Multi Cleaner yleispesuainetiivisteen.

Mulieres yleispesuaine on vegaaninen ja ympäristölle vaaraton tuote, jonka pesuteho tulee luonnollisesta oliiviöljysaippuasta. Se sopii kaikille kodin pinnoille ja korvaa siten useimmat erikoistuotteet. Aine ei sisällä synteettisiä hajusteita ja sen tuoksu tulee aidosta ereetisestä öljystä. Mä sain kokeiluun tuoksun nimeltä Muinaismetsä, mutta valikoimassa on myös Sitrus, Ruusupuutarha ja hajusteeton. 

Kulttuurieroja lapsenkasvatuksessa

Pikku Myyn syntymästä lähtien meillä on Rion kanssa tullut esiin pieniä kulttuurien välisiä erimielisyyksiä vauvanhoitoon liittyen, joista kyllä ollaan saatu tehtyä ihan hyvin kompromisseja. Mutta nyt kun Myy on kasvanut vähän isommaksi ja sitä on pitänyt alkaa "kasvattaa" on eteen tullut uusia eroavaisuuksia tavoissa.

Tässä muutamia asioita, joissa toimitaan eri tavoin:

 

Puhelimella lapsen lohduttaminen

Eniten mua ehkä ärsyttää, kun Riolla on tapana Myyn itkiessä ja hermostuessa aina tyrkkäistä sille puhelimesta joku video pyörimään. Olen itsekin tehnyt jonkun kerran niin, jos Myy on alkanut raivoamaan esim. jossain metrossa ja matkaa kotiin on ollut vielä paljon, mutta Rio käyttää puhelinta missä vain tilanteessa. Huomasin kuitenkin Balilla ollessa, että niin siellä muutkin toimii. Esim. Rion 2-vuotias serkku kaatui ja satutti itsensa, jonka jälkeen hänen isä heti antoi lapselle puhelimen käteen, josta hän vain hermostui ja heitti puhelimen  maahan, josta tietysti vanhemmat suuttuivat. Omasta mielestä asia kun olisi hoitunut vain ottamalla lapsi syliin ja lohduttamalla... 

Huijaaminen

Balilla Rio myös sanoi kerran sukuloimasta lähtiessä Myylle, että lähdetäänpä ostamaan jäätelöä. Mä ihan hölmistyneenä muistutin sitä, ettei meidän lapsi kyllä vielä syö jäätelöä, mutta se vastasikin, että ei joo oikeasti, mutta sanoi vain, että päästään lähtemään. Enkä kyllä vieläkään ymmärrä sanoiko niin sukulaisia varten vai Myytä, jolla ei tietysti ole vielä mitään hajuakaan mitä jäätelö on... Kotona se on jatkanut välillä samaa ja sanonut Myylle, että tule tänne (esim. sänkyyn tai rattaisiin), niin katsotaan Teletappeja, johon itse olen saattanut huudella, että ei varmaan katsota nyt, kun ollaan menossa nukkumaan/lähdössä tms. ja Rio vastannut, että ei aiokaan oikeasti näyttää videota, vaan sanoi vain niin saadakseen Myyn tulemaan luokseen. Tapa on musta vähän inhottava, sillä kai vähemmästäkin menee luotto tyyppiin, joka usein lupailee jotain kivaa, eikä sitten toteutakaan sitä...

Helppo ja herkullinen chiavanukas

Mä oon innostunut pitkästä aikaan tekemään chiavanukkaita  ja ajattelin jakaa näin viikon päätteeksi todella nopean ja helpon ohjeen, joka käy niin aamu-/ilta-/välipalaksi tai terveellisemmäksi jälkkäriherkuksi. 

Pienet chian siemenet ovat superfoodia parhaimmillaan ja ne sisältävät mm. hyviä rasvahappoja, protetiinia, kuitua, antioksidantteja sekä kalsiumia. Chian siememiä pitää aina liottaa ennen käyttöä ja niistä muodostuukin nesteeseen sekoitettuna geelimäinen "vanukas".

Kahteen annokseen mun vanukasta tulee 2 reilua ruokalusikallista chian siemeniä pariin desiin nestettä, jossa on puolet mantelimaitoa ja puolet kookosmaitoa. Seoksen voi jättää jääkaappiin yön yli tai vaikka pidemmäksikin aikaa, mutta se on valmista syötäväksi nopeamminkin, sillä kookosmaito on sen verran paksua, että geeliytyminen tapahtuu nopeasti. Ja juuri kookosmaidon vuoksi rakenteesta tuleekin ihanan kermainen. Kun vanukas on valmis, laitetaan sitä kuppiin (mielellään läpinäkyvään, sillä se on vaan kivan niin näköistä) ja päälle vähän Fazer Alku Omenainen Kaura-granolaa (jossa on vain kauraa, kuivattua omenaa, hunajaa, rypsiöljyä ja merisuolaa) sekä paljon marjoja.

Pieni lapsi moottoripyörän kyydissä

Mietin vähän aikaa viitsinkö tästä aiheesta edes kirjoittaa blogiin, mutta menkööt nyt kuitenkin... Pienen lapsen tai vauvan kuljettaminen moottoripyörän kyydissä kun saattaa mietityttää vaikka joitain muitakin reissaajia, niin ajattelin vähän kirjoittaa siitä meidän kokemuksia. 

Siitä saakka kun Pikku Myy on syntynyt, ollaan puhuttu Rion kanssa siitä, aiotaanko ottaa se Balilla skootterin kyytiin. Mun ensimmäinen ajatus oli tietysti, että ei missään tapauksessa! Mutta... Miten sitten päästäisiin Balilla kulkemaan sukulaisten luo? En ole koskaan nähnyt Rion kotikaupungissa Lovinassa takseja ja matkaa Rion perheen luo hotellikeskittymästä on sen verran paljon, ettei sitä oikein voi ainakaan rattaiden kanssa helteessä kävelläkään. Sukulaisten tuleminen meidän luokse olisi myös ollut melko hankalaa, kun heitä on niin paljon, että sekin olisi melkoista edes takaisin moottoripyörillä suhaamista ja säätämistä. 

Niinpä me päädyttiin siihen, ettei ole oikein muuta vaihtoehtoa kun ottaa se Myy skootterin kyytiin. 

Uusia vaatteita Breden Kidsiltä

Mä sain jokin aika sitten virolaiselta Breden Kidsiltä muutaman vaatteen testiin Pikku Myylle. Merkki ei ollut mulle ennestään tuttu, mutta se valmistaa GOTS sertifikoidusta luomupuuvillasta lapsille kivoja trikoovaatteita ja päähineitä. Tuotteet valmistetaan Euroopassa eikä niiden valmistuksessa käytetä haitallisia kemikaaleja. Breden on omien sanojensa mukaan perustettu tarpeesta, suunniteltu sydämellä ja kehitetty kestämään. 

Bredenin valikoimassa on paljon erilaisia kuoseja ja sieltä löytyy varmasti kaikille jotain mieleistä. Mun tuli nyt valittua vain musta-valkoisia vaatteita, mutta valinnan varaa on monista eri väreistä. Valitsin oikeastaan musta-valkoista nyt sen takia, että olen huomannut Myyn vaatevaraston täyttyvän uhkaavasti vaaleanpunaisesta ja vaikka se ihana väri onkin, ei ole ehkä kiva pukeutua päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen, hehe... Bredeniltä löytyy erityisen paljon kivoja lasten päähineitä ja ellei meillä olisi jo useampaa kesähattua, olisin ehdottomasti valinnut söpön korvallisen hellehatun kuten esim. tämän.

Muutama päivä sitten meille saapui postista paketti, joka oli nätisti viimeistelty sinisellä rusetilla. Sisältä löytyi ylellisesti silkkipaperiin käärityt vaatteet sekä vielä yllärinä itselleni harmaa merinovillapipo! Pipo pääsee varmasti käyttöön kun ilmat taas viilenee, sillä niin ihanalta sen materiaali tuntui. 

Loma lapsen kanssa / ilman lasta

Vaikka meillä oli aivan ihana loma Balilla, ei se tietenkään ollut aivan samallainen matka, kuin matkat ennen lasta... Ajattelinkin koota vähän ajatuksia miten matka erosi entisistä matkoista ja mitä kannattaa ottaa huomioon, jos suunnittelee matkaa lapsen kanssa.

Matkan hinta nousee

Monella lentoyhtiöllä alle 2-vuotiaat matkustavat "ilmaiseksi" eli verojen ja muiden maksujen hinnalla. Meille Pikku Myyn matka maksoi noin 70 euroa. Kannattaa myös miettiä haluaako varata pienelle lapselle bassinetin vai ottaa oman paikan. Myy mahtui vielä vähän alle 75 senttisenä juuri ja juuri bassinetiin, mutta huonona nukkujana ei viihtynyt siinä menomatkalla juuri lainkaan.

Täältä löytyy myös mun 10 vinkkiä taaperon lentomatkaan valmistautumiseen. 

Kaikenkaikkiaan matkaan ei kuitenkaan lapsen vuoksi mennyt paljoakaan enempää rahaa, sillä hotelleissa ei tullut ylimääräisiä kuluja ja ravintoloissa oli niin halpaa, että Myylle saattoi hyvin tilata oman annoksen, vaikkei se kaikkea olisi syönytkään.

Missä lapsi nukkuu?

Monessa hotellissa vauvansänkyn saa lisämaksutta, mutta ihan joka paikassa niitä ei ole tarjolla. Vai nukkuuko lapsi perhepedissä? Onko sänky tarpeeksi tilava tai saako sitä siirrettyä seinän viereen? Myy nukkui Balilla mun/meidän kanssa, mutta joissain paikoissa sängyt oli aika hurjan korkeita. Ja kerran Myy myös putosi sängystä keskellä yötä...