Äidin oma-aika

Äidin oma-aika on asia, joka joillekin äideille on itsestäänselvyys eikä ilman omia hetkia ja latautumista jaksa pyörittää arkea ja toisille taas on aivan turhuutta, jota he eivät koe edes tarvitsevansa. Ihmiset ovat erilaisia ja tietysti voi olla äitejä, jotka nauttivat siitä, että voivat olla koko ajan lastensa kanssa ja illalla hetken ehkä miehensä seurassa ja se riittää. Mutta mä uskon, että vaikka kuinka lapsiaan rakastaakin, useimmat äidit kaipaavan myös niitä omia hetkiä tai harrastuksia joko aivan yksin tai omien kavereiden kanssa. 

Kun meillä oli vain yksi lapsi, mä sain viettää omaa aikaa melko ruhtinaallisesti. Aloin käymään satunnaisesti joogatunneilla Alexan ollessa noin 3kk ikäinen ja kävin aika paljon treenaamassa yksikseni tai Alexan nukkuessa päiväunia. Näin jonkin verran kavereitakin yksin, vaikka useimmiten taisi kuitenkin Alexa olla mukana. Parisuhdeaikaa meillä ei Rion kanssa ollut kovinkaan usein, mutta kuitenkin silloin tällöin käytiin leffassa tms. ja Alexa oli joitakin kertoja mummin luona yökylässä. Ja tämän lisäksi mulla oli tietysti päivittäin omaa-aikaa, kun Alexa nukkui päiväunia (joskus vähemmän, joskus enemmän), jonka käytin usein blogin kirjoittamiseen, treeniin, kaupoissa kiertelyyn tai ihan vain kotona puuhailuun tai lorvailuun. 

Ja tähän olin oikeastaan aika tyytyväinen, sillä itse ainakin olen parempi äiti sen jälkeen, kun saan välillä olla ihan rauhassa ja tehdä omia juttujani.

Äidin vapaa viikonloppu!

Viime lauantaina mä hyppäsin kaverin kanssa Tampereen junaan ja Pikku Myy jäi Rion ja mun äidin hoiviin. Myy on ennenkin pari kertaa ollut mummin luona yökylässä, mutta tää oli pisin aika mitä olen ollut siitä erossa, kun olin poissa kokonaisen vuorokauden. Vähän siis jännitti, vaikka tiesin, että kyllä se lapsi siellä ihan hyvin pärjää... 

Ja ai että olikin kivaa! Tampereella oli sirkusfestivaalit, jossa käytiin katsomassa pari esitystä. Oli niin hauska nähdä kavereita ja viettää äidin vapaa-aikaa! Illalla käytiin syömässä hyvää japanilasita ruokaa Nomussa ja Clubilla, jossa oli myös sirkusesityksiä. En suoraan sanottuna edes muista milloin olisin viimeksi ollut jossain baarissa... Käytiin jopa vähän tanssimassa! Yötä oltiin Cumulus hotellissa, jossa oli ihanaa nukkua ihan yksin omassa sängyssä. Tosin olis voinut mennä vähän aikaisemmin nukkumaan, jotta olis saanut täyden hyödyn rauhassa nukkumisesta... Aamulla oli kuitenkin pakko herätä ajoissa, että kerkesi nauttimaan rauhassa hotellin aamupalasta! 

Yksin kotona!

Pikku Myyn syntymän jälkeen mä oon ollut kaksi kertaa yksin kotona. Ensimmäisen kerran kun siivosin nimiäisiä varten ja toisen kerran, kun tein joulusiivousta. Mutta arvatkaas mitä...? Kolmas kerta tuli eilen! Mulla oli ollut tässä pari aika raskasta ja väsynyttä päivää ja niinpä Rio otti Myyn eilen mukaansa katsomaan futista. Ihan pyytämättä! Tosin ehkä se jo aistikin, että on varmaan paras antaa tuon olla hetken rauhassa ennen kun se sekoo... Toissa päivänä multa tuli jo itkukin, kun pyysin sitä olemaan Myyn kanssa puoli tuntia, että voisin tehdä online joogan, mutta se antoi Myyn vaan pyöriä ympäriinsä ja tietysti se tuli sitten mun alle ja me lyötiin päät yhteen. Ja siihen loppui se jooga...

Äidin omaa aikaa

Jokainen äiti kaipaa varmasti joskus omaa aikaa, mutta kuinka paljon ja kuinka usein on sopivasti? 

Mä oon jo jokusen kuukauden käynyt sunnuntaisin töissä, tehnyt muutaman esiintymiskeikan, treenannut niitä varten ja tuurannutkin jonkun kerran sirkustunneilla. Kun mä oon poissa, on Pikku Myy Rion kanssa tai menee mummille hoitoon. Se viihtyy mummilassa oikein hyvin eikä mitään pahempia harmituksia ole tullut, vaikka äiti onkin jonkin aikaa pois. Välillä töihin meno tuntuu jopa ihan omalta ajalta ja metromatka aivan yksin voi olla hyvinkin rentouttava hetki. On ihanaa, kun oon muutaman kerran päässyt treenaamaan yksin, mutta ne on oikeastaan aina liittyneet keikkatreeneihin eikä silloin voi samalla tavalla rentoutua kuin menemällä vaikka jonnekin jumppatunnille, jossa saa todella heittää aivot narikkaan. Arki rullaa siis ihan kivasti ja ollaan tosi kiitollisia, että meillä on edes yksi hoitopaikka, jonne viedä Myytä, kun kaikilla ei ole sitäkään.