Kaupallinen yhteistyö: Evogenom
Kerroin jokin aika sitten, että tein Evogenom Sport geenitestin. Jännityksellä jäin odottamaan testin tuloksia ja viime viikolla ne sitten vihdoin tulivat! Oli aika uskomatonta, että koko ajan testin vastauksia lukiessa itselläni oli olo, että niin aivan, juuri tuollainenhan mä olen ja lisäksi tuli paljon vahvistuksia sellaisiin asioihin, joista olin vähän ollut epävarma.
Tästä tuli nyt oikeastaan aika henkilökohtainen postaus, mutta näettepähän kuinka laajasti erilaisiin aiheisiin geenitestillä saa vastauksia. Musta oli aivan super mielenkiintoista tehdä geenitesti ja tämmöisen olisi voinut tehdä itse asiassa jo paljon nuorempana! Varsinkin urheilijat ja painonhallinnan kanssa kamppailevat hyötyvät testin vastauksista aivan varmasti! Postauksen lopussa kerron teille alekoodin Evogenom Sport geenitestiin, jos muitakin kiinnostaa tehdä sellainen. Mutta nyt ensin vähän katsausta siihen minkälaisia vastauksia mä sain.
Olen kestävyysurheilija
Ensimmäisenä vastauksissa oli urheiluun ja harjoitteluominaisuuksiin liittyviä tuloksia. Ja kaikista niistä kävi ilmi, että olen vahvasti painottunut kestävyysurheiluun ja mulla on enemmän hitaita lihassoluja kuin nopeita. Tämä oli aihe johon kovasti odotin vastausta, sillä olen itsekin epäillyt asian olevan niin, mutta miettinyt onko se tosiaan mun ominaisuus vai pelkästään harjoituksen puutetta. Esim. akrobatiaa treenatessani olen aina tuskaillut sen kanssa, että en pysty tekemään kaikkia liikkeitä niin nopeasti kuin haluaisin ja ilma-akrobatiassa en ole koskaan pystynyt tekemään niitä kaikkein eniten voimaa vaativia liikkeitä. Toisaalta taas olen itsekin huomannut, että mulla on aika hyvä kestävyyskunto ja opetustöissäkin jaksan ihan hyvin pitää fyysisesti raskaita sirkustunteja useita putkeen.
Lisäksi tulokseni voimaurheilun kategoriassa kertoivat, että nopeusvoiman perinnöllinen kapasiteettisi on hieman keskivertoa alempi sekä suorituksesi teho kasvaa voimalajeja treenattaessa hieman keskivertoa hitaammin. Musta ei siis ehkä koskaan olisi tullut/tule huippua nopeutta tai suurta voimaa vaativissa lajeissa, tai ainakin se tarvitsisi extra paljon työtä. Mutta toisaalta sain myös tuloksia, joissa kerrottiin, että perinnöllinen hapenkäyttötehosi kestävyysliikunnan aikana on poikkeuksellista valioluokkaa, perinnölliset ominaisuutesi kasvattavat kestävyyskuntoasi huomattavasti keskivertoa nopeammin ja perintötekijöidesi suhteen elimistösi reagoi keskivertoa huomattavasti nopeammin vähähappiseen harjoitteluun. Joten pitäisiköhän sitä ruveta tässä vanhoilla päivillä maratoonariksi tai jotain vastaavaa! :D
Sain myös tietää, että palaudun harjoittelusta keskivertoa nopeammin, mutta lihakseni ovat hieman keskivertoa kipeämmät harjoittelun jälkeen.
Mutta ai että olisi ollut mahtavaa tietää näitä asioita jo sirkuskoulun aikoina, kun treenasin tavoitteellisesti!
Vaikka osasin jotain tämän suuntaisia tuloksia odottaakin, oli tavallaan huojentavaa saada tietää, että mun ei tarvitsekaan havitella mitään maksimaalista lihaskasvua tms. vaan voin käyttää treenatessani omia vahvuuksiani hyödyksi. Mutta ai että olisi ollut mahtavaa tietää näitä asioita jo sirkuskoulun aikoina, kun treenasin tavoitteellisesti!
Matalasta kipukynnyksestä huolimatta luomu synnytys
Seuraava erittäin mielenkiinoinen kohta on kipukynnys. Sitäkin olen usein miettinyt, mutta mun on ollut todella vaikea arvioida miten koen kipua, sillä sirkusta treenatessani olen tehnyt paljon asioita, jotka sattuvat. Nykyään esimerkiksi en halua tehdä enää joitakin hurjimpia temppuja sen vuoksi, että ne sattuvat liikaa... joten olen arvellut, että mulla olisi aika matala kipukynnys. Toisaalta mulla ei ole koskaan esim. mennyt mikään luu poikki tai murtunut, eikä mulla ole ollut kivuliaita sairauksia, joten en ole elämässäni joutunut edes kokemaan kovin paljon kipua.
Ja tuloksista tulikin ilmi, että mun kipukynnys perintötekijöiden suhteen on runsaasti keskivertoa alempi! Mutta kuten testituloksissakin mainittiin, riippuu kipukynnys monesta tekijästä ja vaihtelee tilanteen mukaan. Kun olen valinnut itselleni kipua aiheuttavan lajin, olen luultavasti tottunut sen myötä vähän paremmin myös sietämään kipua. En nimittäin muista sirkuksen aktiiviaikoinani valittaneeni mitenkään erityisesti kivusta... mutta toisin siis on nyt, kun en enää "joudu" tekemään niitä kivuliaimpia temppuja, niin olen alkanut vähän pelkäämäänkin niistä aiheutuvaa kipua.
Joten näköjään erittäin matalallakin kipukynnyksellä voi pystyä luomu synnytykseen!
Mutta mielenkiinoista on muuten se, että mähän olen synnyttänyt Lunan luomusti vain tens-laite kivunlievityksenä! Joten näköjään erittäin matalallakin kipukynnyksellä voi pystyä luomu synnytykseen! Mutta asiaa helpotti luultavasti se, että synnytyskipu on ns. hyvää kipua ja olin kerran jo synnyttänyt. Alexan synnytys oli todella kivulias ja vaikka hyvin pitkälle pärjäsin siinäkin ilman mitään apuja, niin lopulta kokeilin kyllä monenlaisia kivunlievityksiä, joista oikein mikään ei tunttunut helpottavan oloa (ei edes monien suosittelema epiduraali!).
Synnytysten lisäksi toinen mulle suurta kipua aiheuttanut vaiva on ollut munasarjakystat, joita mulla oli ennen lasten saantia. Ne sattuivat niin paljon, etten ollut ennen vastaavaa kipua kokenut ja se aiheutti ehkä pienen pelon ensimmäistä synnytystä kohtaan... Ja Alexan synnytyksen jälkeen kyllä totesin, että kystat sattuivat lähes yhtä paljon kuin synnytyskin, joten se oli paljon se!
Iltavirkulle iltatyö!
Unesta selvisi testissä se, että unentarpeeni on keskivertoa, eli 7-9h yössä ja että perintötekijäni eivät vaikuta unisykliäni lyhentävästi eli tee unesta rauhattomaampaa tai herättele keskellä yötä (sen tekevät vain lapset, heh). Minulla ei ole erityistä taipumusta vuorotyöhön ja geenieni perusteella vuorokausirytmini on keskivertoa iltavirkumpi. Eli jos ulkoiset tekijät eivät vaikuta rytmiisi, aamulla herääminen saattaa olla hankalaa, ja joskus pääset käyntiin vasta keskipäivän jälkeen. Jos nämä perintötekijäsi saavat päättää, tapanasi on satunnaisesti valvoa myöhäänkin. Ja näinhän se juuri on ja työnikin on iltatyötä! Koen kyllä, että pystyn tarpeen mukaan nousemaan aikaisinkin ja aina olen aamuisin ehtinyt kouluun (ja töihin, jos ne ovat aamulla olleet), mutta mieluiten nukkuisin vähän pidempään ja äitiydessä juuri aikaiset aamuherätykset ovat olleet mulle raskaita. Vaikka on niihinkin olosuhteiden pakosta sitten tottunut.
Omaan "alkoholisti-geenin"!
Synninpäästö hiilihydraateille
Sitten päästään ravintoon ja painonhallintaan! Tuloksista sain tietää, että aineenvaihduntani on normaalia tosoa ja painonpudotuksen helppous on tavanomaista luokkaa. Suurin ahaa-elämys tuli kuitenkin kohdassa, jossa kerrottiin: Perimäsi puolesta hitaita hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet ovat hyödyllisiä painonhallintasi kannalta. Sinulle painonhallinta on helpompaa, jos saat ravinnostasi vähintään 140 grammaa hitaita hiilihydraatteja päivittäin sekä Näiden geeniesi puolesta kuulut ryhmään, jonka painonhallinnan kannalta maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio on suositeltavin - painonhallintasi on helpompaa, jos päivittäisen ravintosi kokonaisenergiasta enintään 15 % tulee proteiineista. Lisäksi kerrottiin, että Näiden geeniesi perusteella runsas kuidunsaanti edesauttaa painonpudotustasi. Painoa pudottaessasi sinulle on edullisinta saada ravinnostasi vähintään 30 grammaa kuituja päivittäin ja Painonpudotuksesi on mahdollista sekä matala- että korkearasvaisella ruokavaliolla.
mutta tietynlainen syyllisyys hiilareiden syömisestä on jäänyt varmaan ikuisesti takaraivoon...
Persoonallisuus
Stressinsietokyvystä sain tällaisen vastauksen: Dopamiinitasosi ovat näiden perintötekijöidesi johdosta hivenen korkeammalla kuin keskiverrolla ihmisellä. Stressi voi täten vaikuttaa suorituskykyysi haitallisesti. Jos pystyt toimimaan stressittömässä ympäristössä, henkinen suorituskykysi voi puolestaan olla parempi kuin keskiverrolla ihmisellä. Ja tämä kuulostaa aika paikkaansa pitävältä!
