Kannattaako 1,5-vuotiasta viedä Muumimaailmaan?

Tuntuu vähän väärältä julkaista tällaista Turun perjantaisten tapahtumien vuoksi, mutta julkaisen nyt kuitenkin... Vaikka Turun isku oli järkyttävä ja uhrit ja heidän omaiset ovat ajatuksissamme, on elämän jatkuttava eikä pelkoon ja epätoivoon vaipuminen auta. Siksipä kerron nyt meidän perjantaista Naantalin Muumimaailmassa ja siitä kannattaako 1,5-vuotiasta edes viedä sinne. 

Pikku Myy on jo jonkin aikaa ollut innostunut Muumeista ja joka kerta, kun se kuulee telkkarista Muumimaailman mainoksen, juoksee se tuijottamaan sitä. Ollaan jokusen kerran katsottu Muumeja telkkaristakin, mutta eniten sitä kiinnostaa se alkulaulu eikä jaksa kovin kauan katsoa itse sarjaa. Muumikirjoja luetaan myös ahkeraan ja Myy tunnistaa jo Muumi-hahmoja sieltä sun täältä, joita meiltä kotootakin löytyy niin mukeista, pyyhteistä, potasta jne... Aina Muumeja nähdessään se sanoo Mamma, Pappa, joka on vähän huvittavaa, kun se ei kuitenkaan vieläkään käytä kunnolla äitiä tai isiä, mummista puhumattakaan. Niinpä ajateltiin, että viedään se Muumimaailmaan, kun sinne pääsee alle 2-vuotias vielä ilmaiseksikin ja sinne voisi tehdä kivan yhden päivän retken, kun Rio ei ole päässyt tekemään meidän kanssa oikein mitään kivaa kesällä, kun on ollut koko ajan töissä.

Me matkattiin Naantaliin Onnibussilla, jonne sillä pääsee kätevästi Helsingistä suoraan. Menomatka meni kivasti Pikku Myyn nukkuessa suurimman osan ajasta  ja Naantaliin saavuttiin 11 jälkeen. Kerettiin sopivasti vähän haukata välipalaa ja katsella hieman kaunista Naantalin vanhaa kaupunkia ennen Muumimaaliman aukeamista klo 12. Oltiin ostettu liput etukäteen netistä (bussissa), joka kyllä kannatti, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa portilla ollenkaan. Itse asiassa hieman ihmettelin kuinka useammat eivät olleet tehneet samaa, sillä vaikka kyseessä oli elokuinen perjantai päivä, oli jonoa kuitenkin ihan reilusti.

Pieni lapsi moottoripyörän kyydissä

Mietin vähän aikaa viitsinkö tästä aiheesta edes kirjoittaa blogiin, mutta menkööt nyt kuitenkin... Pienen lapsen tai vauvan kuljettaminen moottoripyörän kyydissä kun saattaa mietityttää vaikka joitain muitakin reissaajia, niin ajattelin vähän kirjoittaa siitä meidän kokemuksia. 

Siitä saakka kun Pikku Myy on syntynyt, ollaan puhuttu Rion kanssa siitä, aiotaanko ottaa se Balilla skootterin kyytiin. Mun ensimmäinen ajatus oli tietysti, että ei missään tapauksessa! Mutta... Miten sitten päästäisiin Balilla kulkemaan sukulaisten luo? En ole koskaan nähnyt Rion kotikaupungissa Lovinassa takseja ja matkaa Rion perheen luo hotellikeskittymästä on sen verran paljon, ettei sitä oikein voi ainakaan rattaiden kanssa helteessä kävelläkään. Sukulaisten tuleminen meidän luokse olisi myös ollut melko hankalaa, kun heitä on niin paljon, että sekin olisi melkoista edes takaisin moottoripyörillä suhaamista ja säätämistä. 

Niinpä me päädyttiin siihen, ettei ole oikein muuta vaihtoehtoa kun ottaa se Myy skootterin kyytiin. 

Loma lapsen kanssa / ilman lasta

Vaikka meillä oli aivan ihana loma Balilla, ei se tietenkään ollut aivan samallainen matka, kuin matkat ennen lasta... Ajattelinkin koota vähän ajatuksia miten matka erosi entisistä matkoista ja mitä kannattaa ottaa huomioon, jos suunnittelee matkaa lapsen kanssa.

Matkan hinta nousee

Monella lentoyhtiöllä alle 2-vuotiaat matkustavat "ilmaiseksi" eli verojen ja muiden maksujen hinnalla. Meille Pikku Myyn matka maksoi noin 70 euroa. Kannattaa myös miettiä haluaako varata pienelle lapselle bassinetin vai ottaa oman paikan. Myy mahtui vielä vähän alle 75 senttisenä juuri ja juuri bassinetiin, mutta huonona nukkujana ei viihtynyt siinä menomatkalla juuri lainkaan.

Täältä löytyy myös mun 10 vinkkiä taaperon lentomatkaan valmistautumiseen. 

Kaikenkaikkiaan matkaan ei kuitenkaan lapsen vuoksi mennyt paljoakaan enempää rahaa, sillä hotelleissa ei tullut ylimääräisiä kuluja ja ravintoloissa oli niin halpaa, että Myylle saattoi hyvin tilata oman annoksen, vaikkei se kaikkea olisi syönytkään.

Missä lapsi nukkuu?

Monessa hotellissa vauvansänkyn saa lisämaksutta, mutta ihan joka paikassa niitä ei ole tarjolla. Vai nukkuuko lapsi perhepedissä? Onko sänky tarpeeksi tilava tai saako sitä siirrettyä seinän viereen? Myy nukkui Balilla mun/meidän kanssa, mutta joissain paikoissa sängyt oli aika hurjan korkeita. Ja kerran Myy myös putosi sängystä keskellä yötä... 

Kotona ollaan ja sekalaisia ajatuksia matkan jälkeen

Täällä ollaan taas koto-Suomessa! Tultiin eilen aamulla ja vietettiin jokseenkin sekainen päivä odotellen, että tulis edes suurin piirtein ilta ja päästäis nukkumaan. Kotimatka meni paljon paremmin kuin menomatka ja Myy jopa nukkui aika pitkiä aikoja bassinetissa, mutta en vaan saanut itse nukuttua melkein ollenkaan, joten olo oli jokseenkin väsynyt. Iloiseksi yllätykseksi Helsinkiin oli tullut meidän poissaollessa kesä ja kaikkialla oli aivan vihreää. Meidän lähtiessä kun oli vain harmaata ja vettä satoi... Kätevästi olin pois muuten koko allergia-nuha ajan! Olis kyllä ollut niin paljon tylsempi palata samanlaiseen säähän kun mistä lähdettiin...

Tänään herättiin viideltä ja oltiin jo vähän enemmän järjissämme. Käytiin kaupassa, laitettiin ruokaa, ulkoiltiin ja pyörähdettiin Itiksessä. Miten ihanan tavallista! Vaikka matka oli tosi onnistunut ja hauska, on musta ihan kiva olla taas kotonakin. Riokaan ei ole niin masentunut kuin viime reissun jälkeen, joten arkeen palaaminen on vähän helpompaa. 

Täydellisen loman viimeinen päivä

Canggun jälkeen mun, Rion ja Pikku Myyn matka jatkui takaisin Rion kotikaupunkiin Lovinaan loman viimeiseksi kymmeneksi päiväksi. Mun äiti meni Canggusta vielä viideksi päiväksi Ubudiin ja tuli sieltä sitten Lovinaan. Lovinassa me yövyttiin Puri Bali -nimisessä hotellissa, jossa meillä oli ensin pienempi huone ja viimeiset viisi päivää iso asunto, jossa oli kaksi kerrosta, kaksi vessaa, keittiö ja iso parveke. Päivät ovat menneet todella rennosti altaalla ja rannalla lekotellessa sekä Rion perheen kanssa aikaa viettäessä mitään kovin erityistä tekemättä. Ja nyt ollaankin jo siinä pisteessä, että menossa on matkan viimeinen päivä...

Canggu: lehmiä ja hipstereitä

Kutan jälkeen me suunnattiin Cangguun, joka oli mulle (ja tietysti äitille) aivan uusi paikka. Riokin oli käynyt siellä edellisen kerran noin seitsemän vuotta sitten. Canggu on Balin nouseva suosikkipaikka, sillä se yhdistää Ubudista tutut terveyskahvilat ja joogan surffaukseen ja rantaelämään. Eli kuulostaa aika täydelliseltä!

Cangguun tultaessa tuli heti olo, että tultiin maalle. Lehmiä oli laitumilla vähän joka puolella ja aistittavissa oli sitä aitoa Balia, jota esim. Kutalla ei todellakaan enää näe. Canggu koostuu useammasta rannasta ja meidän hotelli Ecosfera oli niistä kuuluisammalla eli Echo Beachilla. Alue on kuitenkin suhteellisen pieni ja kävellenkin pääsee kulkemaan eri rannoille ja keskustaan. Skootterilla aina tietysti helpommin ja nopeammin. Meidän koko Cangussa olon ajan oli harmillisen pilvistä ja sateista sekä laskuvesi, joten ei oikein päästy viettämään kunnon rantaelämää. Kun vesi palasi, oli aallot sen verran isot, ettei ainakaan meidän kohdalla olisi pystynyt edes uimaan, mutta en ole ihan varma olisiko se jollain toisella rannalla ollut kuitenkin mahdollista vai onko Canggussa vain surffaus se juttu. 

Päivät Kutalla ja Uluwatussa

Heippa! Mun tuli vietettyä vähän tahatonta blogitaukoa, kun parissa meidän edellisessä hotellissa oli sen varran huonot nettiyhteydet, että ajattelin pitää kunnon lomaa enkä istua jumittavan netin äärellä hermostumassa. Nyt yhteydet kuitenkin taas toimii paremmin, niin tulin vähän kertomaan mitä ollaan puuhailtu. 

Ubudin jälkeen me mentiin kolmeksi yöksi Kutalle. Kuta ei kuulu mun suosikkeihin Balilla, mutta voi siellä aina hetken käydä ja niin tehtiin nytkin, kun äitikään ei ollut sitä vielä nähnyt. Ensimmäinen päivä meni oikestaan vain käveleskellessä ympäriinsä (johon menikin yllättävän paljon aikaa, kun ei ollut moottoripyörää käytössä...) ja rannalla auringonlaskua katsellessa. Aallot oli jokaisena päivänä vähän turhan isoja, joten multa jäi surffaus taas väliin, mutta ei se oikeastaan haitannut, kun oli niin paljon muutakin tekemistä. 

Pienen lapsen suojaaminen auringolta

Suomessakin alkaa vissiin olemaan aika mukavat ilmat, joten on aika miettiä vähän pienen lapsen suojaamista auringolta.

Meille aurinkorasvan hankkiminen Pikku Myylle oli aivan ehdoton juttu Balia varten, sillä täällä on niin paahtavan kuuma, ettei ilman voi missään tapauksessa olla. Mutta kyllä se aurinko paistaa Suomessakin ja lapsen suojaaminen on aiheellista. Ensisijaisestihan alle 3-vuotias lapsi tulisi suojata vaatteilla tai pitää varjossa eikä alle 6 kk vauvalle pitäisi laittaa ollenkaan aurinkorasvaa, sillä niin pienen iho ei vielä hikoile ja rasvaus voi estää ihoa hengittämästä normaalisti.

Aurinkorasvojen suojausteho perustuu joko kemiallisiin tai fysikaalisiin reaktioihin, joista kemialliset voiteet imee UV-säteet ihoon ja suodattaa ne kemiallisen filtterin läpi iholta pois (perus Nivean yms. aurinkorasvat) kun taas fysikaalinen auronkovoide heijastaa säteet folion lailla pois iholta. Kemiallisista auronkosuojavoiteista on monenlaisia hieman huonoja tutkimustuloksia ja huhuja, että ne voisivat toimia jopa hormoonihäirikköinä ja että niiden runsas käyttö voisi vaikuttaa imettävän äidin maidon laatuun. Tämän vuoksi itselleni oli tärkeää löytää auronkorasva, joka olisi fysikaalinen ja lisäksi luonnonkosmetiikkaa.

Balilla ollaan!

Täällä ollaan, Balilla! Lentomatka oli pitkä ja aika raskas, mutta siitä kuitenkin selvitiin. Ensimmäisellä lennolla Pikku Myy nukkui vähän, katseli videota vähän ja taisi vain kerran huutaa isommin. Dohan vaihto oli aika nopea, eikä keretty paljoa muuta kuin etsiä seuraava portti ja syödä vähän evästä. Balin lento olikin sitten aika hankala... Myy kyllä nukkui, mutta jos sitä yhtään liikutti, aloitti se aivan järkyttävän huudon. Ja pakkohan sitä pitäessä oli välillä vaihtaa vähän asentoa tai siirtää sylistä toiseen. Oltiin varattu se baby bassinet, mutta ei Myy oikein siinä viihtynyt, kun se oli niin pieni, eikä se mahtunut siihen edes suoraksi makaamaan. Niinpä omat unet jäi lennolla hyvin vähäisiksi. Myyn herättyä se kuitenkin viihtyi kohtalaisen hyvin eikä meidän tarvinnut edes kaivaa kaikkia leluja esille. Vähän kyllä kateellisina katseltiin viereistä ehkä vähän Myytä vanhempaa lasta, joka nukkui vissiin koko matkan yhtä pientä vinkaisua lukuun ottamatta... 

Rion perhe oli lentokentällä vastassa ja me lähdettiin heti ajamaan Lovinaan, joka on Pohjois-Balilla. Automatka meni lähinnä nukkuessa, mutta kerkesin kuitenkin ajattelemaan, että on tää elämä kyllä ihan ihmeellistä, kun viisi vuotta sitten eksyin Balille vähän sattumalta ja tapasin Rion ja nyt oon neljättä kertaa täällä ja autossa istuu ensimmäistä kertaa yhdessä meidän molempien perheet sekä lisäksi Myy.