Korona-ajan ajatuksia

Moikka! 

Kappas, yli kuukausi kulunut viime postauksesta... Voisin syyttää jotain koronakoomaa, mutta mulla on ollut tässä jo jonkin aikaa tosi huono motivaatio kirjoittaa blogia. Mua ärsyttää tekniset ongelmat, joita mulla blogin kanssa on, kuten että en ole pitkään aikaan pystynyt vastaamaan blogin kommentteihin. Ja nyt myös mun Google Analytics on lakannut toimimasta... tai koko blogi on hävinnyt sieltä! En oo mikään tekniikkavelho, joten kaikkien tällaisen asioiden selvittäminen tuntuu välillä ylivoimaiselta... 

Kaipaan vähän Wordpressiä, jossa mun blogi oli Rantapallon aikoina ja aloin elättelemään toiveita siirtyä ehkä uudestaan sinne Bloggerin sijaan. Pitää selvitellä olisiko se mahdollista... olisi nimittäin ihana aloittaa vähän niin kuin "puhtaalta pöydältä" blogin kanssa. Kirjoitusideoita nimittäin kyllä olisi!

Vaikka blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, olen ollut sitäkin aktiivisempi Instagramissa. Se on niin kiva ja nopea ja sinne tulee päivitettyä jotain lähes päivittäin. Ja olenkin monesti miettinyt pitäisikö vain lopettaa blogi ja keskittyä Instaan, mutta välillä kuitenkin kaipaan pidempien juttujen kirjoittamista. Ja blogissa on kivaa se, että postaukset pysyvät tallessa ja ovat löydettävissä Googlen kautta, toisin kuin Instassa, jonne ne tavallaan häviävät hetkessä. 

Mutta jottei koko postaus menisi vaan tästä aiheesta valittamiseksi, niin kerronpa vähän meidän kuulumisia!

Meidän korona-kuulumisia

Moikka! Ajattelin tulla kertomaan vähän meidän korona-ajan kuulumisia ja ajatuksiani, sillä tuntuu aika vaikealta kirjoittaa mistään muustakaan...

Me ollaan toistaiseksi pysytty kaikki terveinä, joten Riolla on jatkunut työt aivan normaalisti, mutta mun työt loppuivat viime viikolla.  Pidin yhden venyttelytunnin FB livessä, joka oli mulle jotain aivan uutta ja se olikin aika hauska kokemus! Ja tällaisia etätreenejä on vielä tulossa lisääkin, sillä mun työpaikat on nyt toistaiseksi kiinni. 

Kotona lasten kanssa on mennyt ihan jees, sillä eihän tää poikkea niin paljoa siitä ajasta, kun olin vielä äitiyslomalla. Alexa käy edelleen metsäkerhossa, jossa aiotaan se pitääkin niin kauan kuin se järjestetään ja jos pysytään terveinä. Alexan harrastukset baletti ja sirkuskoulu on tietysti peruttu. Ja tottakai arkea muuttaa se pikku juttu, ettei mihinkään muualle kuin ulkoilemaan ja kauppaan  liikuta...

Kiitos ihana, mutta raskas vuosi 2019!

Vuosi 2019 oli mulle melkoista vuoristorataa! 

Vuosi oli täynnä aivan ihania hetkiä ja suurta rakkautta. Saatiin seurata Lunan kasvamista vauvasta taaperoksi sekä Alexan jatkuvaa kehittymistä ja oppimista. On ollut ihana nähdä sisarussuhteen muodostuminen ja noiden pienten välinen oma yhteys ja kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Olen kiitollinen, että sain olla kotona lasten kanssa vielä äitiysloman loputtuakin. Lisäksi päästiin aivan yllättäen käymään Balilla, joka oli kaikille vuoden huippuhetkiä!

Luna 9kk

Luna on jo 9kk ja ajattelin kirjoittaa vähän hänen kuulumisia! 

Luna on pääasiassa oikein hyväntuulinen vauva ja kovin utelias tutkimaan ympäristöä, kun on päässyt vihdoin liikkeelle. Hän jätti ryömimisen kokonaan väliin ja alkoi konttaamaan seitsemän kuisena ja nyt mennäänkin jo kovaa vauhtia missä vain. Jonkin aikaa hän on myös noussut tukea vasten pystyyn ja se onkin nyt ehkä mahtavinta mitä on. Parasta tällä hetkellä on myös tutkiskella kaikkea mikä vaan on pienten käsien ulottuvilla, kuten kaukosäätimiä, hyllystä kirjoja, johtoja, siskon leluja jne. Ja tietysti seurata isosiskon leikkejä!

Hyvä viikko!

Ensinnäkin kiitos kaikista kommenteista ja viesteistä, joita on tullut vähän jokapuolelta koskien meidän koliikkia. Ihana saada vinkkejä ja tsemppitoivotuksia sekä lohdullista kuulla vertaistuellisia kokemuksia, joista on kuitenkin selvitty! Tää on selkeästi asia, joka koskettaa, jos aihe on edes jollainlailla ollut osallisena omassa elämässä...

Tää viikko meillä on ollut oikeastaan tosi hyvä! Pikku Myyn kerho jatkui ja se aloitti sirkustunneilla, saatiin päätettyä vauvan nimi ja aurinko paistoi. Alkuviikosta vauva myös itki vähän vähemmän kuin yleensä ja sitten sillä oli kaksi iltaa, jolloin se ei itkenyt koliikki-itkua ollenkaan ja sain sen ysiin mennessä sänkyyn nukkumaan! Sellaista ei ole siis tapahtunut kertaakaan sen jälkeen kun itkut alkoivat (tai on pari kertaa, mutta sitten huutoa olikin yöllä). Oli niin outoa. Katsoin telkkaria sohvalla ja oli niin hyvä mieli, että itketti. Odotin tietysti, että yöllä sitten huudetaan, mutta eipä huudettukaan! Ja kun illat olivat olleet helpompia, annoin Pikku Myyn myös nukkua päiväunia, jolloin illat senkin kanssa meni tosi paljon kivemmin ilman jokapäiväistä väsykiukkua, vaikka se valvoikin sitten vähän pidempään. 

Kuulumisia koliikin keskeltä

Ajattelin vähän kertoa miten meidän koliikki(?)vauvalla tällä hetkellä menee. Vauva alkoi siis itkemään iltaisin kahden viikon ikäisenä. Nyt vauva on kahdeksan viikkoa ja huutoa on jatkunut joka päivä. Kolme iltaa tästä ajasta on ollut sellaisia, ettei itkua olekaan tullut lähes ollenkaan, mutta sitten huutoa onkin ollut yöllä... 

Ollaan tietysti epäilty allergioita ja vatsavaivoja ja olenkin ollut nyt joulun jälkeen maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. En kuitenkaan oikein usko, että kyseessä on mitkään allergiat, sillä huutoa on aina vain iltaisin, eikä muita vaivoja ole. Jos mun syömisissä jokin vauvaa ärsyttäisi, eiköhän sitä tapahtuisi pitkin päivää...? Ja vaikkei mun rajoitettua ruokavaliota olekaan vielä kovin kauaa kestänyt, ei se ainakaan toistaiseksi ole mitenkään vaikuttanut huutamiseen. Mielessä on käyneet myös silent refluksi ja kireä kielijänne, mutta eiköhän nekin oireilisi pitkin päivää eikä vain tiettyyn aikaan illasta.

Kesää ja kuulumisia!

Tää helleaalto on vähän haudannut blogin pölykerroksen alle, mutta nyt ajattelin tulla hieman kirjoittelemaan kuulumisia! Täällä ollaan siis nautittu kesästä täysin siemauksin. Ei ole oikeastaan edes harmittanut, ettei ole päässyt minnekään ulkomaanmatkalle, kun kotikaupungissakin on voinut viettää ihania aurinkoisia päiviä! 

Meidän viime päivät on täyttyneet mm. retkistä uimarannalle ja Kumpulan maauimalaan, puistoihin ja kaverin kanssa Lintsille. Mutta täytyy myöntää, että vaikka kuinka lämmöstä ja auringonpaisteesta tykkäänkin, on raskaus verottanut hieman munkin jaksamista näinä hellepäivinä. Kun ollaan oltu aamupäivät ulkona, on mun pitänyt melkein joka päivä nukkua päiväunet Myyn nukkuessa (joka on myös vedellyt niitä 2-3h/päivä!). Ei ole tullut mieleenkään itse esim. jäädä ottamaan aurinkoa Myyn päiväunien ajaksi, vaikka ennen oon jaksanut olla paisteessa helposti tuntikausia. Nyt on muutenkin alkanut jo pikku hiljaa tuntumaan siltä, että on tosiaan raskaana. Mitään pahempia vaivoja ei vieläkään ole, mutta yleisesti olo on aika raskas. Mutta ehkä on ihan ok ottaa vähän rennommin, nukkua päiväunia ja koomailla iltaisinkin vain telkkarin edessä tekemättä mitään järkevää, kun kohta ollaan jo kuitenkin loppuraskauden puolella. Ja vaikka näitä ihania kesäpäiviä onkin mahtunut tähän kesään jo ihan harvinaisen paljon, olen antanut itselleni luvan myös nauttia niistä täysillä stressaamatta esim. blogin kirjoittamisesta ja muista jutuista, joita "pitäisi tehdä".  

Vau mikä viikko!

Viime viikko oli niin hauska ja vauhdikas, että sitä voi hyvin muistella vielä näin maanantainakin! Eilen ihan mietin, että miten yhteen viikkoon voikin mahtua näin paljon kivoja juttua. Mutta vaikka viikko oli hauska, olin kyllä sunnuntaina jo ihan poikki... 

Viikko alkoi maanantaina kauniissa maisemissa Roihuvuoren Kirsikkapuistossa mun äidin synttäripiknikiä viettäen. Ja jatkui tiistaina biitsipäivällä perheen kesken Herttoniemessä. Me ei käyty viime vuonna ollenkaan Suomessa rannalla, kun oli niin kylmä eli tää oli Pikku Myyn eka kerta. Oli ihana huomata kuinka Myy tykkäsi leikkiä hiekassa ja kahlailla matalassa vedessä. Viime kesänä kun Balilla ei oikein pystytty olemaan rannalla ollenkaan, kun se lähti aina välittömästi juoksemaan aaltoihin ja joku sai koko ajan juosta perään... Voi tosin olla, että veden lämpötilallakin oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta kyllä me mietittiin, että tämän ikäisen kanssa olisi varmaan niin paljon helpompaa jo olla reissussa... 

Mikähän on, kun koko ajan väsyttää, kiukuttaa ja painokin nousee...?

Mä havahduin kivasti startanneen vuoden alun jälkeen siihen, että mua väsyttää ihan koko ajan, olen kiukkuinen kuin ampiainen ja painokin tuntuu nousevan. Vähän aikaa olotilaa ihmeteltyä päädyin tekemään raskaustestin ja kappas, se olikin positiivinen! Kappas sen vuoksi, että mulla ei ole missään vaiheessa Pikku Myyn jälkeen alkanut kuukautiset ja olin lähinnä ajatellut, että jokohan ne nyt lähes kolmen vuoden tauon jälkeen alkaisivat ja olotilani johtuisi niistä (toki ollaan oltu tietoisia, että raskaaksi voi tulla ilmankin kuukautisia ja pidinkin pitkään tiukasti kiinni siitä, että ehkäisy on kunnossa, mutta kun kuukautisia ei vain kuulunut, muuttui ehkäisykin vähän suurpiirteisemmäksi...).

Vaikka testin tulos oli aika yllätys, ollaan tilanteesta todella iloisia! Rio on halunnut koko ajan toista lasta ja vaikka mä pitkään ajattelin yhden riittävän, pyöriskelin itsekin vauvakuumeessa varmaan vuoden verran. Yritin kuitenkin koko ajan ajatella asiaa järjellä ja miettiä riittääkö meidän rahkeet ja rahat toiseen lapseen. Kuume myös vähän hellitti, kun Myyn uhmaikä alkoi... Ainoana lapsena kasvaneena itselleni toisen lapsen teon syyksi ei riitä se, että pitäähän lapsella olla leikkikaveri. Ei tarvitse ja ainoa lapsi voi hyvin elää onnellisen ja sosiaalisen lapsuuden. Rio ei myöskään missään vaiheessa painostanut mua toiseen lapseen, vaan aloin haluta sitä aivan itse. Ja nyt jännittyneenä jo odotan, että pääsen seuraamaan tulevan sisarussuhteen kehittymistä ja elämään perheessä, jossa on neljä henkilöä, joka mulle tuntuu jo lähes suurperheeltä! 

Kuulumisia

Moi! Pitkästä aikaa! Maaliskuu olikin varmaan blogihistoriani hiljaisin kuukausi... Koko maaliskuu tuntui menevän ihan ohi ja päällimmäisenä mieleen on jäänyt sairastelu, väsymys ja turha kevään odottaminen... Mutta kyllä täältä taas noustaan ja pakkohan sen keväänkin on jossain vaiheessa tulla!

Mua harmitti niin paljon, kun mun kaveri tuli lapsensa kanssa kylään ja oltiin suunniteltu kaikkea kivaa, mutta mä tulinkin kesken kaiken kipeeksi! Viikonloppu jäi vähän lyhyeksi ja mä olin kipeempi kuin vuosiin. Ja samalla sairastui tietysti myös Myy. Ja sen jälkeen Rio. Viikko meni kotona vaan röhvätessä ja katsoessa aivan liikaa telkkaria... yh.

Banaanileipä, Joogafestivaalit ja muita viikon ihania juttuja

Tää elämä taaperon kanssa on kyllä yhtä vuoristorataa. Välillä niin raskasta ja välillä taas oikein helppoa ja mukavaa. Tähän viikkoon on mahtunut taas useampia tosi kivoja juttuja!

Maanantai alkoi reissulla Pikku Myyn ja mun äidin kanssa  Ikeaan. Reissu oli muuten kiva, mutta juuri se mitä lähdetiin hakemaan (semmoinen jumppamatto), oli tietysti loppu... Pitää siis tehdä piakoin sinne uusi retki. Ostin Ikeasta mm. pitkän mallisen vuoan ja päästiin illalla testaamaan mun pitkään himoitsemaani banaanileivän tekoa. Ja jestas siitä tuli hyvää! Maistui erittäin hyvin niin äidille kuin taaperollekin! Käytin ohjeena tätä Vege it -blogin Viiden raaka-aineen banaanileipä reseptiä (G, M) lisäten sekaan vain vähän murskattuja saksanpähkinöitä ja koristellen leivän banaanin sijasta pähkinöillä. Koittakaa ihmeessä, jos ette ole jo maistaneet! Me tykättiin tästä niin paljon, että tehtiin heti torstaina jo toinen leipä, hehe...

1,5-vuotiaan kuulumisia

Me käytiin Pikku Myyn kanssa toissapäivänä 1,5-vuotis neuvolassa ja eilen lääkärintarkastuksessa ja niinpä ajattelin vähän kirjoitella mitä tuolle minityypille tällä hetkellä kuuluu. 

Pikku Myy kasvaa hitaasti, mutta varmasti omalla miinuskäyrällään ja on nyt 78,8cm pitkä ja painaa 10kg. Päänympärys on 47,7cm. Vaatteissa menee nyt enimmäkseen koko 80cm, mutta käytössä on myös joitakin koon 74cm bodyja ja koon 86cm housuja (ellei enemmänkin, kun tuolla on niin pitkät jalat!). Myy kävelee, juoksee, hyppii ja kiipeää joka paikkaan. Se myös tekee kaiken perässä mitä mäkin. Jos laitan hiuksia, se hipelöi myös omia haiveniaan. Jos laitan vartalorasvaa, hieroo se myös jalkojaan. Ja jos seison käsillä, menee sekin pääalaspäin karhuasentoon tai jos seison käsillä seinää vasten, nostaa se myös jalat seinälle. Hauska tyyppi! Myy myös auttaa mua enemmän kotitöissä, kun Rio ja on aina mukana tyhjentämässä pyykki- tai astianpesukonetta. Jos laitan ruokaa, seisoo se usein tuolilla vieressä "auttamassa".

Kotona ollaan ja sekalaisia ajatuksia matkan jälkeen

Täällä ollaan taas koto-Suomessa! Tultiin eilen aamulla ja vietettiin jokseenkin sekainen päivä odotellen, että tulis edes suurin piirtein ilta ja päästäis nukkumaan. Kotimatka meni paljon paremmin kuin menomatka ja Myy jopa nukkui aika pitkiä aikoja bassinetissa, mutta en vaan saanut itse nukuttua melkein ollenkaan, joten olo oli jokseenkin väsynyt. Iloiseksi yllätykseksi Helsinkiin oli tullut meidän poissaollessa kesä ja kaikkialla oli aivan vihreää. Meidän lähtiessä kun oli vain harmaata ja vettä satoi... Kätevästi olin pois muuten koko allergia-nuha ajan! Olis kyllä ollut niin paljon tylsempi palata samanlaiseen säähän kun mistä lähdettiin...

Tänään herättiin viideltä ja oltiin jo vähän enemmän järjissämme. Käytiin kaupassa, laitettiin ruokaa, ulkoiltiin ja pyörähdettiin Itiksessä. Miten ihanan tavallista! Vaikka matka oli tosi onnistunut ja hauska, on musta ihan kiva olla taas kotonakin. Riokaan ei ole niin masentunut kuin viime reissun jälkeen, joten arkeen palaaminen on vähän helpompaa. 

Viikon touhuja ja matkavalmisteluja

Siis iiiik... tässä ei ole kuin vähän yli viikko meidän Balin matkan lähtöön! Tää viikko on mennyt ihan supervauhdilla kaikenlaista kivaa puuhatessa sekä matkavalmisteluja tehdessä. Maanantaina vietettiin vappupäivää aurinkoisessa säässä ja tiistaista keskiviikkoon me oltiin Pikku Myyn kanssa yökylässä kaverin luona Tuusulassa, jossa oli kaksi muutakin kaveria, joilla oli myös lapset mukana. Vauhtia siis riitti neljän taaperon kanssa, mutta kyllä mukaan mahtui yllättävän rauhallisiakin hetkiä ja oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Ja vaikka samaa arkea ulkoiluineen, päiväunineen ja puuroineeen sielläkin elettiin, oli sitä hauska jakaa hetki muiden kanssa.

Kuulumisia

Moi! Pitkästä aikaa! Mulle tuntui iskevän yllättäen kiire ja alkoi oikein stressaamaan tää elämä. Olin vielä asennoitunut siihen kuinka äitiyslomalla elämä on melko leppoisaa ja itseensä voi olla tyytyväinen, kunhan saa hoidettua lapsensa jokseenkin kunnialla ja välillä pesee vähän pyykkiä, kunnes tajusin, että mun äitiyslomahan loppuu jo kuukauden päästä! Siitä nyt ei vielä tarvtse pahemmin stressiä ottaa, sillä en ole vielä palaamassa kokoaikaisesti töihin. Kaikkea pientä hommaa on kuitenkin jo kertynyt, kun sunnuntaisin käyn opettamassa ja itsekin pitää treenata. Oonkin viime päivinä saanut jo häivähdyksen siitä kuinka haastavaa työn, perhe-elämän, oman treenin, blogin ja mahdollisen oman ajan yhdistäminen voi vielä jonakin päivänä olla... Mutta pääsin nyt ehkä tästä alkushokista jo yli miettimällä, että en ole tosiaankaan ainut joka saa sovitella noita kaikkia asioita kalenteriinsa, joten ehkä mäkin tuun pärjäämään. Mutta niin se vaan on, että vasta itse äidiksi tulleena sitä osaa arvostaa aivan eritavalla kaikkia niitä supermammoja, jotka käyvät töissä, hoitavat perheensä ja itsensäkin vielä siihen päälle.

Kiva viikonloppu!

Olipa kiva viikonloppu! Oli itse asiassa niin hauskaa, etten edes muistanut ottaa kuin ihan muutaman hassun kuvan. Mutta viikonloppuun mahtui kuitenkin:

Sunnuntaikuulumiset

Moi!

Jopas se viikko taas hujahti ohi vaippoja vaihtaessa ja maitoa erittäessä! Vaikka päivät menee jo jokseenkin rutiinilla, on vielä vähän vaikea suunnitella tekevänsä mitään mihinkään tiettyyn aikaan. Ja lähes varmuudella joka kerta kun alan syödä tai haluaisin olla rauhassa vessassa, alkaa joku huutamaan... Ei mutta, oikeesti on mennyt kyllä ihan hyvin ja tää uusi tulokas on ainakin toistaiseksi ollut ihan kohtalaisen helppo tapaus.

Vuoden ensimmäisten päivien puuhailut

Moi!

Vuotta on kulunut viikon verran ja aika kivasti on mennyt. Ensimmäiset pari päivää tosin oli hieman tuskaisia, kun taistelin joulun sokerikoulusta irti, mutta nyt alkaa jo pikku hiljaa helpottaa eikä pahempia himotuksia oo enää tullut. On ollut aika raikastavaa myös syödä vähän terveellisempää ruokaa ja huomata kuinka tällaisestakin norsusta on lähtenyt pieni sokeripöhötys pois. Oon myös pyyhkinyt pölyt mun mehustimesta ja tehnyt pitkästä aikaa mehuja. Aah... ihana tammikuu!

Täällä ollaan taas!

Niin joo, mullahan oli tää blogikin.. On ollut niin hektisiä nää viime päivät muuton kanssa, etten oo kerennyt tai malttanut edes siksi aikaa istahtaa, että olis jotain saanut blogiin kirjoitettua. Mutta jospa sitä nyt taas pääsis vähän useammin tännekin käymään!

Mitä kuuluu?

Moikka,

Mulla on ollut hieman motivaatio-ongelmia viimeaikoina tän blogin kirjoittamisen kanssa... Joitain juttuja on vielä Balilta julkaisematta enkä oo maininnut Singaporestakaan vielä mitään! Välillä vaan tuntuu tylsältä kirjoittaa pelkästään menneistä tapahtumista, kun nykyhetkelläkin saattaa tapahtua kaikenlaista, mutta juttuja ei haluaisi jättää roikkumaankaan liian kauaksi aikaa. Niinpä piti tulla välillä kirjoittelemaan ihan vaan tän hetken kuulumisia!