Moikka!
Kappas, yli kuukausi kulunut viime postauksesta... Voisin syyttää jotain koronakoomaa, mutta mulla on ollut tässä jo jonkin aikaa tosi huono motivaatio kirjoittaa blogia. Mua ärsyttää tekniset ongelmat, joita mulla blogin kanssa on, kuten että en ole pitkään aikaan pystynyt vastaamaan blogin kommentteihin. Ja nyt myös mun Google Analytics on lakannut toimimasta... tai koko blogi on hävinnyt sieltä! En oo mikään tekniikkavelho, joten kaikkien tällaisen asioiden selvittäminen tuntuu välillä ylivoimaiselta...
Kaipaan vähän Wordpressiä, jossa mun blogi oli Rantapallon aikoina ja aloin elättelemään toiveita siirtyä ehkä uudestaan sinne Bloggerin sijaan. Pitää selvitellä olisiko se mahdollista... olisi nimittäin ihana aloittaa vähän niin kuin "puhtaalta pöydältä" blogin kanssa. Kirjoitusideoita nimittäin kyllä olisi!
Vaikka blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, olen ollut sitäkin aktiivisempi Instagramissa. Se on niin kiva ja nopea ja sinne tulee päivitettyä jotain lähes päivittäin. Ja olenkin monesti miettinyt pitäisikö vain lopettaa blogi ja keskittyä Instaan, mutta välillä kuitenkin kaipaan pidempien juttujen kirjoittamista. Ja blogissa on kivaa se, että postaukset pysyvät tallessa ja ovat löydettävissä Googlen kautta, toisin kuin Instassa, jonne ne tavallaan häviävät hetkessä.
Mutta jottei koko postaus menisi vaan tästä aiheesta valittamiseksi, niin kerronpa vähän meidän kuulumisia!
Korona-arki alkaa vähän täällä jo väsyttämään, mutta kummallisesti sitä on kuitenkin tottunut tähän uuteen normaaliin. Hyvä puoli tässä ajassa on se, että vaikka Rio on ollut ihan yhtä paljon töissä kuin ennenkin, ollaan me vietetty enemmän aikaa yhdessä kuin ennen. Ollaan myös ulkoiltu entistä enemmän, varsinkin nyt kun ilmat ovat lämmenneet. Lisäksi ollaan kokkailtu ja leivottu vähän erilaisia juttuja kuin ennen, joka on ollut hauskaa. Ollaan Alexan kanssa myös treenailtu melkein päivittäin pariakrobatiaa ja opittu muutamia uusia temppuja. Itse asiassa meidän arki ei ole edes muuttunut niin kovin paljoa, sillä Alexakin on koko ajan käynyt metsäkerhossa, joka on pitänyt jotain ryhmiä yllä. Kaiken kaikkiaan asiat ovat siis hyvin, vaikka vähän tietysti on huolettanut, kun mulla ei ole ollut töitä.
Omat murheet on kuitenkin niin pieniä verrattuna moniin muihin. Kovin huolissaan me ollaan seurattu tilannetta Balilla, jossa monilta on kadonnut kokonaan toimeentulo turismin loputtua... Siellä tilanne alkaa olemaan jo niin paha, että esim. rikollisuus on lisääntynyt, kun ihmisillä ei ole rahaa ruokaan. Lisäksi mielessä on olleet myös pariskunnat, jotka elävät kaukosuhteessa. Me ollaan Rion kanssa eletty aikanaan kaukosuhteessa näkemättä toisiamme 9 kuukautta ja sen jälkeen vielä 4 kuukautta lisää, niin tiedetään kuinka raskasta se on. Nyt kun monilla pariskunnilla tai ehkä perheilläkin on se tilanne, ettei tiedä ollenkaan milloin toisen pääsee näkemään, niin ei voi muuta kuin toivottaa kovasti tsemppiä ja jaksamista tilanteeseen! Ja sitten vielä on ne, jotka eivät ole päässeet maailmalta kotiin, vaan ovat jääneet jumiin johonkin vieraaseen maahan... huh. Ja erityisesti mielessä ovat tietysti olleet ne lapset täällä Suomessa, joiden kotiolot eivät ole kunnossa...
Ollaan myös niin tyytyväisiä, että päästiin käymään Balilla viime syksynä, sillä nythän ei tiedetä yhtään milloin sinne pääsisi seuraavan kerran... Milloin rajat aukeaa, meneekö lentoyhtiöt konkurssiin tai tuleeko lentolipuista tulevaisuudessa niin kalliita, ettei meillä ole mahdollisuutta matkustaa sinne. Meidänhän oli itse asiassa ajatus mennä sinne uudestaan juuri nyt tässä keväällä ja katseltiin alkuvuodesta lentojakin, mutta jostain syystä vähän jahkailtiin asian kanssa ja liput jäi ostamatta. Ja onneksi jäi, kun ei kuitenkaan oltaisi otettu niihin mitään erityisiä vakuutuksia eikä varmaan oltaisi sitten saatu rahoja takaisin, heh... Mitä lie universumin johdatusta, että nyt ei kannata.
Tää aika on saanut myös miettimään mitkä asiat elämässä on niitä kaikkein tärkeimpiä. Perhe ja ystävät ovat tietenkin aina ykkösinä, mutta nyt olen huomannut monesti mietiskelleeni mm. mitkä asiat ovat olleet mun elämässä merkityksellisempiä. Ja voin sanoa, että lasten syntymien jälkeen onnellisimmillani olen ollut matkustaessa. Erilaiset matkat ovat kasvattaneet mua, laajentaneet mun maailmankuvaa, tarjonneet elämyksiä ja valtavasti erilaisia tunteita laidasta laitaan sekä tietysti tuoneet mulle rakkauden ja perheen. Siksipä toivoisin, että mulla olisi vielä tulevaisuudessa mahdollisuus matkailla ja tarjota näitä kokemuksia myös omille lapsille. Se on siis asia, johon edelleenkin haluan rahojani kuluttaa ja karsia mahdollisesti sitten muista asioista. Jos matkailu nyt ylipäätään tulee enää olemaan samalla tavoin mahdollista...
Läheisten lisäksi toinen elämän tärkein asia on terveys ja siitä pitääkin muistaa olla jatkuvasti kiitollinen. Mä elän pääpiirteittäin hyvin terveellistä elämää, sillä syön ihan hyvin, en juo kahvia ja käytän vitamiineja. En käytä lähes ollenkaan alkoholia enkä polta. Liikun ja ulkoilen. Mutta ainahan sitä voisi parantaa ja välillä tulee kyllä syötyä liikaa herkkuja... Lisäksi mä, kuten varmaan moni muukin pienten lasten äiti, nukun liian vähän ja huonosti. Korona-aika on myös saanut ajattelemaan taas tätä aihetta ja miettimään, että josko olisi itselläkin vähän parantamisen varaa... Lisäksi mulle on tullut vähän huoli Riosta, joka ei tosiaan elä ihan niin terveellisesti. Olen ennenkin yrittänyt vähän puuttua sen ruokavalioon, mutta eihän toista voi muuttaa ellei itse sitä halua. Kaikki tämä kuitenkin vaikuttaa niin paljon hyvinvointiin, jaksamiseen ja terveenä pysymiseen, että jotenkin haluaisin kannustaa sitä pieniin muutoksiin. Se myös kokee olevansa jo suunnilleen keski-ikäinen, sillä Indonesiassa eliniänodote on niin paljon matalampi kuin täällä. Se tuntuu musta kamalalta, kun itse en koe olevani lähellekään keski-ikää, vaikka olen Rioa vähän vanhempi!
Tällaisia kaikenlaisia ajatuksia tää korona-aika on aiheuttanut... Kaiken kaikkiaan mä oon kuitenkin sitä mieltä, että vaikka korona kauhea asia onkin, on se yleisellä tasolla aiheuttanut enemmän hyviä asioita kuin huonoja. Pysähtyypähän ihmiset vähän miettimään tekemisiään, luonto saa levätä ja keskitytään niihin tärkeimpiin asioihin.
Ja nyt onneksi alkaa jo vaikuttaa siltä, että tästä kyllä selvitään! Rajoitusten asteittainen purkaminen antaa ainakin itselle uutta energiaa ja motivaatiota!
Toivottavasti olette olleet terveinä ja pystyneet nauttimaan korona-ajan antamista mahdollisuuksista!
Ei kommentteja