Ensinnäkin kiitos kaikista kommenteista ja viesteistä, joita on tullut vähän jokapuolelta koskien meidän koliikkia. Ihana saada vinkkejä ja tsemppitoivotuksia sekä lohdullista kuulla vertaistuellisia kokemuksia, joista on kuitenkin selvitty! Tää on selkeästi asia, joka koskettaa, jos aihe on edes jollainlailla ollut osallisena omassa elämässä...
Tää viikko meillä on ollut oikeastaan tosi hyvä! Pikku Myyn kerho jatkui ja se aloitti sirkustunneilla, saatiin päätettyä vauvan nimi ja aurinko paistoi. Alkuviikosta vauva myös itki vähän vähemmän kuin yleensä ja sitten sillä oli kaksi iltaa, jolloin se ei itkenyt koliikki-itkua ollenkaan ja sain sen ysiin mennessä sänkyyn nukkumaan! Sellaista ei ole siis tapahtunut kertaakaan sen jälkeen kun itkut alkoivat (tai on pari kertaa, mutta sitten huutoa olikin yöllä). Oli niin outoa. Katsoin telkkaria sohvalla ja oli niin hyvä mieli, että itketti. Odotin tietysti, että yöllä sitten huudetaan, mutta eipä huudettukaan! Ja kun illat olivat olleet helpompia, annoin Pikku Myyn myös nukkua päiväunia, jolloin illat senkin kanssa meni tosi paljon kivemmin ilman jokapäiväistä väsykiukkua, vaikka se valvoikin sitten vähän pidempään.
Vauvalle tuli alkuviikosta juuri kaksi kuukautta täyteen ja meillä oli neuvola. Vauvalle olis pitänyt antaa rota-rokotus, mutta päätettiin hakea se vasta ensi viikolla, jotta nähtäisiin jatkuuko itkuttomuus. Mutta ei... niiden parin illan jälkeen tuli taas pari itkuista iltaa! Asia tietysti harmitti kovasti, sillä oltiin kyllä keretty jo ajatella, että nyt se koliikki loppuu... Mutta toisaalta, kun oli pari iltaa saanut levähtää ja tehdä vähän omia juttuja, jaksoi taas huutoakin paremmin. Ja tämä valoi uskoa siihen, että kyllä tää joku päivä vielä helpottaa...
Tänään on mun tän hetkinen viikon lempipäivä, eli sunnuntai, joka on Riolla vapaa! Eli nyt nauttimaan siitä!
Ihanaa sunnuntaita muillekin!
Ei kommentteja