Mä havahduin kivasti startanneen vuoden alun jälkeen siihen, että mua väsyttää ihan koko ajan, olen kiukkuinen kuin ampiainen ja painokin tuntuu nousevan. Vähän aikaa olotilaa ihmeteltyä päädyin tekemään raskaustestin ja kappas, se olikin positiivinen! Kappas sen vuoksi, että mulla ei ole missään vaiheessa Pikku Myyn jälkeen alkanut kuukautiset ja olin lähinnä ajatellut, että jokohan ne nyt lähes kolmen vuoden tauon jälkeen alkaisivat ja olotilani johtuisi niistä (toki ollaan oltu tietoisia, että raskaaksi voi tulla ilmankin kuukautisia ja pidinkin pitkään tiukasti kiinni siitä, että ehkäisy on kunnossa, mutta kun kuukautisia ei vain kuulunut, muuttui ehkäisykin vähän suurpiirteisemmäksi...).
Vaikka testin tulos oli aika yllätys, ollaan tilanteesta todella iloisia! Rio on halunnut koko ajan toista lasta ja vaikka mä pitkään ajattelin yhden riittävän, pyöriskelin itsekin vauvakuumeessa varmaan vuoden verran. Yritin kuitenkin koko ajan ajatella asiaa järjellä ja miettiä riittääkö meidän rahkeet ja rahat toiseen lapseen. Kuume myös vähän hellitti, kun Myyn uhmaikä alkoi... Ainoana lapsena kasvaneena itselleni toisen lapsen teon syyksi ei riitä se, että pitäähän lapsella olla leikkikaveri. Ei tarvitse ja ainoa lapsi voi hyvin elää onnellisen ja sosiaalisen lapsuuden. Rio ei myöskään missään vaiheessa painostanut mua toiseen lapseen, vaan aloin haluta sitä aivan itse. Ja nyt jännittyneenä jo odotan, että pääsen seuraamaan tulevan sisarussuhteen kehittymistä ja elämään perheessä, jossa on neljä henkilöä, joka mulle tuntuu jo lähes suurperheeltä!
