Mä kävin maanantaina ensimmäistä kertaa ikinä Finnkinon järjestämässä VauvaKinossa. Olin toki kuullut VauvaKinosta ennenkin, mutta Alexan aikaan ne meni jotenkin aivan ohi. Mutta mitä VauvaKinossa oikein tapahtuu ja voiko elokuvateatterissa vauvan kanssa olla rentouttavaa?
Me käytiin Itiksen uudessa elokuvateatterissa, jota olen usein haikaillen vain katsellut ohi mennessä, sillä se avatiin viime vuoden lopulla ja sattuneesta syystä ei ole nyt viime aikoina tullut käytyä leffassa. Lunan ja mun kanssa mukana oli mun kaveri 9kk ikäisen vauvansa kanssa. Mä tulin ilman vaunuja pelkän repun kanssa, jonne Luna nukahti hieman ennen leffateatterille saapumista. Ostettiin kaverin kanssa popparit ja naureskeltiin lattialle pudonneelle pop corn-läjälle (jotka ei siis podonneet meiltä), joka niin kuvasti sitä mitä voisi olla lasten kanssa olla edessä...
VauvaKino maksoi 7,50e, joka oli tosi kiva, sillä leffasta ei ehkä haluakaan maksaa täyttä hintaa, jollei voi siitä aivan täysillä nauttia. Mukaan saa ottaa alle 3v. lapsia veloituksetta. Leffana on aina joku sallittu elokuva, mutta kuitenkin aikuisille tarkoitettu eikä mikään lasten juttu. Meidän leffana oli Second Act. Päästiin kassan kautta sisälle ja törmättiin aikamoiseen rattaiden hissijonoon, sillä leffa oli yläkerrassa olevassa salissa. Me tosin ei jaksettu jäädä odottamaan vaan reippaina mammoina kannettiin kaverin rattaat ylös vaunuparkkiin sillä aikaa, kun avulias henkilökunnan edustaja piti meidän poppareita.
VauvaKino näytökseen ei myydä paikkalippuja, vaan paikat sai valita itse. Näytöstä ei myöskään myydä täyteen, vaan jokaiselle on kaksi tuolia käytettävissä. Me tultiin paikalle aika viime tippaan, joten parhaat paikat oli jo viety. Ja parhaat paikat vauvojen kanssa tarkoittaa eturiviä, sillä siinä vauvan saa laitettua lattialle pötköttelemään. Osa oli myös istunut suoraan lattialle valkokankaan reunoille. Löydettiin kuitenkin ihan hyvät paikat meillekin ja niille päästessä Luna tietysti heräsi.
Alkuun oli aivan absurdi olo istua leffateatterin penkissä, joka yleensä tarkoittaa rentoutumista (kenties ilman lapsia), mutta tällä kertaa salin täyttikin vauvojen hölinä ja itku. Kaveri sanoi aika hyvin, että tuntui aivan joltain hassulta unelta! Sitten leffa alkoi (ilman muuten mainoksia) ja tuli hetkeksi koko leffakerran ainoa hetki, kun oli hiljaista. Leffa näytetään puolivaloissa ja pienemmällä voluumilla. Salissa oli vaipanvaihtopaikka ja siellä sai leffan aikana liikkua tai käydä välillä vaikka pois ja tulla takaisin. Monet nukuttivat vauvoja reppuihin ja liinoihin tai juoksivat taaperoiden perässä. Luna viihtyi aivan yllättävän hyvin sylissä maitoa hörppien ja leffaa tuijotellen varmaan ainakin tunnin. Sinänsä tää on vähän hassua, kun kotona yrittää tietysti välttää sitä, että vauva näkisi kovin paljoa telkkaria ja nyt oli vaan tyytyväinen, että se jaksoi tuijotella valkokankaalle... Olin itse asiassa ihan hämmentynyt kuinka rauhallisesti ja hiljaa se oli, sillä olin varautunut siihenkin, että joudutaan lähtemään kesken pois, jos koko leffa on vain yhtä huutoa.... Ihan vasta lopussa mun piti nousta ylös salin reunalle ja hetki nukuttaa sitä reppuun, jonne se sitten nukahtikin aivan helposti. Mä sain siis hyvin seurattua koko leffan ja jopa ihan nautittua siitä. Leffakin oli ihan hyvä, vaikken sitä olis ehkä muuten vaan valinnut.
Kaverin vauva vähän vanhempana kaipasi hieman enemmän viihdykettä leluista ja eväistä eikä ihan koka aikaa jaksanut istustella vain paikallaan, mutta ihan hyvin kaverikin sai kuitenkin leffan katsottua. VauvaKino sopiikin parhaiten juuri aika pienille vauvoille, jotka hyvällä todennäköisyydellä nukkuvat tai viihtyvät hyvin sylissä. Salissa oli joitakin vähän isompia taaperoita, jotka kävelivät ympäriinsä ja kiipesivät rappusia vanhempiensa tullessa perässä enkä itse ehkä kokisi sellaista kovin rentouttavana...
VauvaKino oli siis oikein hauska kokemus ja arjen piristys, mennään varmasti uudestaankin!
Ootteko muut käyneet VauvaKinossa?
Ei kommentteja