Alexa (vähänkö muuten on outoa kirjoittaa näin eikä Pikku Myy!) täytti siis juuri 3 vuotta. Tuntuu, että hän on kehittynyt viimeisen vuoden aikana aivan valtavasti! Vielä vuosi sitten hän ei esim. puhunut paljoakaan ja uhma oli niin hurjana pällä, että neuvolassakin hoitaja sanoi, että onpa harvinaisen omapäinen ja uhmakas lapsi. Häntä ei saatu silloin mm. mitattua tai punnittua ollenkaan, kun pisti niin paljon vastaan ja 2v- synttärikuvissa hiukset on ihan tyhmästi, kun niihin ei saanut missään nimessä koskea tai saatikka laittaa asuun suunniteltua pantaa päähän.
Mutta millainen 3-vuotias meillä nyt on?
Alexa on 92,5cm pitkä ja painaa 13kg. Yleensä hän on iloinen ja hyväntuulinen lapsi. Välillä tulee tietysti raivareita, mutta pahimmat uhmakaudet ovat ainakin toistaiseksi takana päin. Hän tykkää kovasti leikkiä siskon kanssa, nähdä mummia ja käydä kerhossa sekä sirkustunnilla. Suosikkileikki on leikkikeittiöstä tehty ravintola/kauppa, josta tarjoillaan päivittäin kaikenlaisia herkkuja vanhemmille ja siskolle. Kivaa on myös erilaiset pelit, tarrojen liimailu, muovailuvaha ja kaikenlainen muu näpertely. Frozen on aivan hitti ja tanssiminen kivaa. Sitä meillä harrastetaankin usein sekä Let it go:n että radiohittien tahtiin. Lisäksi Alexa on kova laulamaan ja osaa monia lauluja ainakin sinne päin.
Alexa puhuu aika hyvin, muttei kuitenkaan vielä ihan täydellisesti. Juttua riittää paljon, vaikkei kaikki ihan oikein menisikään. Hän osaa mm. laskea kymmeneen ja vähän päälle ja on kiinnostunut kellosta. Kiinnostavia ovat myös kirjaimet ja hän tunnistaa A:n ja muutaman muun. Hän ymmärtää hyvin myös indonesiaa, mutta puhuu sitä huomattavasti huonommin. Usein Rio puhuu Alexalle indonesiaa, mutta hän vastaa suomeksi. Välillä jos Rio sanoo jonkin sanan indoksi, alkaa hän inttämään suomalaisella sanalla vastaan, vaikka yritetään selittää, että kummatkin on oikein.
Alexa tykkää myös liikkua ja temppuilla paljon. Hän osaa kiivetä melkein minne vain, hyppiä tasajalkaa ja seistä yhdellä jalalla. Lisäksi hän tekee kuperkeikkoja, seisoo seinää vasten käsillä ja matkii mun venyttelyjä jne.
Neuvolassa kun kysyttiin lempiruokaa, vastasi hän että puuro! Eniten hän taitaa kuitenkin tykätä spagetista (joka on oikeasti meillä kyllä riisinuudelia) ja jauhelihakastikkeesta, sillä se on sellainen ruoka joka maistuu aina. Monet muut ruoat maistuu välillä hyvin ja välillä ei... Edelleen hän syö aika huonosti kasviksia, mutta pientä kehitystä on tapahtunut ja nykyään ne maistuu ehkä hieman paremmin.
Isosiskona Alexa on aivan ihana. Ensimmäinen viikko vauvan kanssa oli kovin raskas, kun mustasukkaisuus painoi päälle, mutta se menikin hyvin nopeasti ohi. Mä oon monet kerrat tippa linssissä katsellut, kun hän yrittää myös rauhoitella ja lohduttaa itkevää vauvaa. Usein huutokohtausten aikana hän saattaa sanoa, että laitetaan hurinaa, ehkä se auttaa, kokeillaan tuttia tms. Mua vähän säälittää, kun Alexa on joutunut kuuntelemaan niin paljon vauvan huutoa ja kestämään siitä aiheutunutta stressiä ja mun kiukkuisuuttakin... Ja on hän usein myös sanonut, ettei tykkää vauvan itkusta. No, kukapa tykkäis, huoh...
Tää 2-3v. oli muuten aika kiva ikä! Raskainta tähän mennessä on mun mielestä ollut se 1-2v., sillä silloin on vielä niin pieni, että ihan koko ajan pitää vahtia ja oma tahto alkaa olla jo aika voimakas, mutta ymmärrys ei vielä ihan huipussa (ainakin meidän tapauksella). Jännityksellä jäädään siis odottamaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan!
Löytyykö muilta kolmivuotiaita? Miten heidän kanssaan menee?
P.S. Ota seurantaan myös blogin Facebook (joka vielä edelleenkin löytyy nimellä Eat Hoop Love, kun Facebook ei ole antanut lupaa vaihtaa sitä...) sekä Instagram (@ferdanifamily)!
Neuvolassa kun kysyttiin lempiruokaa, vastasi hän että puuro! Eniten hän taitaa kuitenkin tykätä spagetista (joka on oikeasti meillä kyllä riisinuudelia) ja jauhelihakastikkeesta, sillä se on sellainen ruoka joka maistuu aina. Monet muut ruoat maistuu välillä hyvin ja välillä ei... Edelleen hän syö aika huonosti kasviksia, mutta pientä kehitystä on tapahtunut ja nykyään ne maistuu ehkä hieman paremmin.
Isosiskona Alexa on aivan ihana. Ensimmäinen viikko vauvan kanssa oli kovin raskas, kun mustasukkaisuus painoi päälle, mutta se menikin hyvin nopeasti ohi. Mä oon monet kerrat tippa linssissä katsellut, kun hän yrittää myös rauhoitella ja lohduttaa itkevää vauvaa. Usein huutokohtausten aikana hän saattaa sanoa, että laitetaan hurinaa, ehkä se auttaa, kokeillaan tuttia tms. Mua vähän säälittää, kun Alexa on joutunut kuuntelemaan niin paljon vauvan huutoa ja kestämään siitä aiheutunutta stressiä ja mun kiukkuisuuttakin... Ja on hän usein myös sanonut, ettei tykkää vauvan itkusta. No, kukapa tykkäis, huoh...
Tää 2-3v. oli muuten aika kiva ikä! Raskainta tähän mennessä on mun mielestä ollut se 1-2v., sillä silloin on vielä niin pieni, että ihan koko ajan pitää vahtia ja oma tahto alkaa olla jo aika voimakas, mutta ymmärrys ei vielä ihan huipussa (ainakin meidän tapauksella). Jännityksellä jäädään siis odottamaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan!
Löytyykö muilta kolmivuotiaita? Miten heidän kanssaan menee?
P.S. Ota seurantaan myös blogin Facebook (joka vielä edelleenkin löytyy nimellä Eat Hoop Love, kun Facebook ei ole antanut lupaa vaihtaa sitä...) sekä Instagram (@ferdanifamily)!
Ei kommentteja