Muumit Rivieralla

Mä osallistuin tossa joku aika sitten johonkin VR:n arvontaan ja suureksi yllätyksekseni voitin siitä liput Muumit Rivieralla -elokuvaan! Tulin tästä erittäin onnelliseksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään, vaikka kovasti arvontoihin yritänkin osallistuakin. Ja kaiken lisäksi voitin vielä liput elokuvaan, jonka kovasti halusin nähdä! Mahtavuutta.



Ajattelin pyytää leffaseuraksi jonkun kaverin, kun Balilaisen suomenkielentaito ei ole vielä ihan huipussaan, mutta hänpä pyysikin tulla mukaan, kun kovasti halusi nähdä Muumeja. No, ilmaiset liput kun oli, niin ajattelin, että voihan se tulla kokeilemaan, että pysyykö kärryillä.

Niinpä tänään vietettiin treffi-iltaa Muumien merkeissä. Käytiin ensin syömässä Nepalilaisessa Base Camp -ravintolassa ja sen jälkeen romanttisella iltakävelyllä satamassa. Siellä olikin jotain purjelaivoja, joita käytiin ihastelemassa. Täytyypä sanoa, etten ees muista milloin viimeks olisin ollut Helsingin keskustassa lauantai-iltana... On tullut vain kotoiltua viime aikoina.



Kaupassa leffaherkkuja valitessa törmättiinkin sattumalta pariin kaveriin, jotka olivat myös tulossa katsomaan samaa leffaa!

Mähän oon ihan Muumi-fani ja oon lukenut kaikki sarjakuvat ja kirjat. Ja tietty oon myös kattonu lapsena (ja ehkä joskus aikuisenakin) Muumi -tv-sarjaa. Odotukset olivat siis leffasta korkealla ja innostus suuri!



Muumit Rivieralla pohjautuu Tove Janssonin Muumiperhe Rivieralla -sarjakuvaan, johon Tove oli saanut vaikutteita omalta lomaltaan Rivieralle äitinsä kanssa vuonna 1954. Tarina on monien Muumi-sarjakuvien tapaan melko aikuisille suunnattu ja se sisältää muun muassa juopottelua ja uhkapelejä. Itseäni ihastutti erityisesti se, että elokuva on käsin piirretty ja kaksiulotteinen. Hesarista luinkin, että Muumeista on haluttu tehdä 3D-elokuvia, joissa alkuperäisiä Toven tarinoita muuteltaisiin tai lisättäisiin hahmoja, joita Tove ei ole luonut. Onneksi Toven veljentytär Sophia Jansson, joka valvoo muumihahmojen käyttöoikeuksia, on sanonut näihin ehdotuksiin ei.

Elokuvan värimaailma on hyvin seesteinen ja alkuperäinen kynänjälki näkyy hyvin. Muumi -tv-sarjasta tuttu Japanilaisuus on tiessään ja hahmoista tulee oikeasti sarjakuva mieleen. Hauskana yksityiskohta on käytetty leikkauksia, joissa esimerkiksi ongenvapa halkoo valkokankaan ja vaihtaa kohtauksen toiseen. Tämä tyyli on tuttu sarjakuvista ja muistaakseni Tove ja Lars olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät sarjakuvan ruutujen rajaamista jollakin esineellä eikä vain viivalla. Hieman outoa aluksi oli tietysti se, että hahmojen äänet eivät olleet samoja kuin Muumi -tv-sarjassa. Siihen vain on niin tottunut, että Ulla Tapaninen on Muumimamma jne. Mutta kyllä siitäkin pääsi alkujärkytyksen jälkeen yli.



Balilainenkin pystyi hyvin seuraamaan tarinaa ja kai se jotain ymmärsikin, kun osasi välillä nauraa oikeassa kohdassa. Myös hän piti elokuvasta, vaikka Muumeihin ei olekaan mitään henkilökohtaista suhdetta.

Musta elokuva oli ihana ja juuri sellainen, kuin sen sarjakuvasta muistankin. Tosin toisin kuin alkuperäisessä tarinassa, Pikku Myy oli otettu mukaan reissuun. Muumien filosofia on vaan niin mahtava ja tarinat on täynnä opetuksia ilman turhia jeesusteluja.

Joten menepä katsomaan tämä elokuva ja tule hyvälle mielelle! Ja varsinkin suosittelen tätä niille, jotka eivät ole lukeneet sarjakuvia ja tuntevat Muumit vain telkkarisarjasta. Saatatte vaikka yllättyä!

 

P.S. Nyt on mahdollista seurata blogiani myös Facebookissa! Linkki löytyy sivupalkista.