Postausarjan aiemmat osat voit lukea täältä: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas.
Ihanan illan jälkeen koitti siis aamu ja kyytimme lähti kohti Ubudia. Ubud on ihastuttava taiteilijakylä keskemmällä Balia. Se on viime vuosina kasvattanut suosioitaan mm. Elisabeth Gilbertin Eat Pray Love -kirjan myötä ja nykyään se onkin oikea joogan ja hyvinvoinnin keskus. Ja tietysti turisteja houkuttelee Monkey Forrest, jossa voi nähdä lukuisia vapaana liikkuvia apinoita.
Löydettiin kiva guesthouse ja asetuttiin Ubudiin. Paikasta tuli heti hyvä fiilis, vaikka siellä tosiaan onkin aika paljon turisteja. Ubudissa voi myös nähdä kuuluisia riisipeltomaisemia. Vuokrattiinkin heti pyörät ja lähdettiin niitä katselemaan. Peltojen keskellä polkiessa tuntui kyllä siltä, että olisi suoraan Eat Pray Love -leffassa.
Käytiin myös pyörien kanssa moikkaamassa muutamaa kaveriamme, joihin oltiin Spark Circuksessa tutusttu. He pitivät hippiretriittiä Ubudissa ja vietettiin heidän kanssa iltaa treenaillen ja sirkusesityksiä katsoen. Oli vaan aika pelottavaa pyöräillä takaisin keskustaan pimeällä, sillä tien vierillä oli paljon koiria, jotka alkoivat räksyttää ja juosta vierellä. Myös meidän majapaikan portilla oli koira, joka pimeällä alkoi haukkua aina, kun joku tuli lähelle. Vaikka en yleensä pelkääkään asioita kovin helposti, oli koira aika kuumottava ja juostiin aina Petran kanssa käsi kädessä portista sisään miettien vaan, että mitä tapahtuisi, jos koiran hihna menisi poikki...
Monkey Forrestissa piti tietysti myös vierailla ja tehtiinkin sinne treffit sirkuskaveridemme kanssa seuraavana päivänä. Forrestiin on pieni sisäänpääsymaksu ja ovelta voi ostaa banaaneja, joita saa antaa apinoille. Kaikki omat tavarat kannattaa pitää kyllä visusti vetskareiden takana laukuissa, sillä apinat varastavat kaiken minkä irti saavat. Onneksi ei sentään kameraa vieneet.
Ja olihan ne apinat nyt söpöjä! Varsinkin vauvat. Aika mukavaa elämää ne siellä näyttää myös viettävän, eikä pahemmin häiriinny ihmisistä. Monkey Forrest on nimensä mukaisesti aivan viidakko vaikka sijaitseekin keskellä kaupunkia. Siellä on myös temppeli ja paljon Balilaiseen kulttuuriin kuuluvia patsaita, joiden päällä apinat hyppivät miten tahtovat.
Ubudissa on paljon terveellisiä ja orgaanisia ruokapaikkoja, joita käytiin myös ahkeraan testailemassa. Vähän vaihtelua ainaisiin riiseihin ja nuudeleihin. Yksi suosikki oli Bali Buddha, josta sai ostaa myös eväitä mukaan ja pienellä maksulla täyttää oman vesipullon juotavalla hanavedellä.
Puuroa mangolla, mansikoilla ja kookosmaidolla. Nam nam...
Ubudissa on myös hyvät shoppailumahdollisuudet ja sieltä löytyy mm. taidetta, käsitöitä, koruja, vaatteita ja kosmetiikkaa. Tuliaisten etsijöiden kannattaa siis kierrellä katuja ja pistäytyä pieniin putiikkeihin sisälle katselemaan.
Ubudin keskustassa on myös markkina-alue, joka on selkeästi suunnatti turisteille ja hinnatkin sen vuoksi hieman kallimmat. Vinkkinä voinkin kertoa, että jos on Ubudissa, kannaattaa markkinoille lähteä vähän kauemmas paikkaan nimeltään Sukovati. Se on paikallisten suosima markkinapaikka, jossa on myynnissä kaikki samat asiat, kuin keskustankin markkinoilla, mutta hinnat ovat paljon halvempia (tämän olen tosin oppinut vasta seuraavalla kerralla, tällä reissulla ei vielä Sukovatista tiedetty...).
Ubudissa olessa satoi välillä aika kovasti vettä ja vietettiinkin Petran kanssa näitä sadehetkiä nettikahviloissa. Siellä roikkuessa tuli myös kirjoteltua sen kivan Lovinalaisen pojan kanssa...
Muutama päivä Ubudissa meni nopeasti ja sitten olikin aika taas jatkaa matkaa. Suunnattiin Padangbain rannikkokaupungin kautta lauttaan, joka vei meidät ihanille Gilien saarille Lombokin puolelle.
Gilien saaria on yhteensä kolme: Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Suunnattiin ensimmäiseksi Trawanganille, josta oltiin kuultu suosituksia kavereiltamme, jotka olivat olleet siellä muutama vuosi aiemmin. Gileillä ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja, vaan matkat kuljetaan hevosvaunuilla, pyörillä tai kävellen. Saarilla ei ole myöskään poliiseja, joten mm. huumeiden käyttö on melko vapaata. Kaverimme kertoivat Trawanganin olevan rauhaisa paratiisisaari, mutta saavuttuamme sinne, huomattiin, että ollaan aikamoisessa turistirysässä. Hienoja hotelleja, baareja ja ravintoloita vieri vieressä ja bileet tuntuivat olevan koko ajan käynnissä. Oho. Aika surullista itse asiassa, että jokin paikka voi muuttua niin nopeasti rauhaisasta bileparatiisiksi. Ja tämä tulee olemaan edessä luultavasti hyvin monella maailman kolkalla ja pian jokainen "paratiisi" on samanlainen.
Viivyttiin Gili T:llä vain yksi yö, jonka jälkeen päätettiin siirtyä Gili Menolle, jonka piti olla rauhallinen. Gili Meno on niin pieni, että sen voi kävellä ympäri noin tunnissa ja se tosiaan oli rauhallinen. Saatiin ihana bungalow-majoitus, jonka vessassa pystyi asioimaan taivasalla auringon tai kuun loisteessa. Meno oli juuri sitä mitä oltiin kaivattukin, eli rauhaa, hyvää ruokaa, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Käytiin myös snorklaamassa suoraan rannasta. Meno on suosittu häämatkakohde ja muutenkin saarella tuntui olevan lähinnä pariskuntia. Iltaisin onneksi paikalliset piti meille seuraa ja pelattiin korttia baarissa niiden ja parin saksalaisen kanssa. Vaikka meillä Petran kanssa olikin oikein mukavaa, tuli kieltämättä olo, että olisi ehkä kiva olla täällä jonkun miespuolisen seuralaisen kanssa. No, ehkä jonakin päivänä pitää mennä sinne takaisin...
Gileille mentäessä kannattaa huomioida, että kaikki maksaa siellä enemmän kuin Balilla tai Lombokilla. Pitkään Aasiassa oleillessa hinnat tuntuivat todella kalliilta, mutta ei siellä tietenkään ole yhtä kallista kuin Suomessa. Alkoholi oli kallista, mutta ruoka laatuun nähden ihan kohtuuhintaista. Kaikilla Gileillä on paljon ravintoloita, jotka illan tullen laittavat grillit kuumiksi ja jokainen voi tiskistä valita mitä lihaa tai kalaa haluaa paistumaan. Kannattaa tietenkin syödä mereneläviä, sillä sen tuoreenpaa ei ole tarjollakaan. Pankkiautomaatteja ei saarilta välttämättä löydy, joten on hyvä varata käteistä. Netti saattaa toimia joten kuten ja nettikahvilatkin maksavat maltaita. Mutta nämä kokemuksethan ovat tosiaan lähes kolmen vuoden takaa, joten asiat ovat voineet muuttua kovinkin paljon...
Kevyt leipä-aamiainen. Kyllä noilla hiilareilla jaksaa löhöillä!
Meno oli ihana loma keskellä matkaa, mutta muutaman päivän jälkeen kaivattiin jo jonkinnäköistä aktivoitumista ja jatkettiin matkaa Lombokille.
Siitä kuitenkin vasta seuraavassa osassa...
Ei kommentteja