Sisällön tarjoaa Blogger.

Kulttuurishokkeja omassa kodissa

Me ollaan Rion kanssa jo kauan sitten päätetty, että kumpikin kokkaa omat ruokansa, sillä meillä on niin eri mieltymykset. Tää olikin ihan hyvä ratkaisu, sillä ruoka oli alussa asia, josta riideltiin eniten. Rio haluaa syödä aina riisiä, mielellään uppopaistaa ruokansa ja käyttää ruoanlaitossa sokeria sekä natriumglutamaattia. Mä taas yritän syödä ainakin arkisin terveellisesti, joten meidän näkemykset ei oikein kohtaa.

Musta aamupala on ihana asia enkä ikinä jätä sitä syömättä. Aamupalani vähän vaihtelevat, mutta syön kuitenkin länsimaisittain "normaaleiksi" määriteltyjä aamupalatuotteita kuten puuroa, munia, leipää tms. Rio taas ei yleensä halua syödä mulle normaaleja aamupala-asioita, vaikka se on kokeillut kaikkia vaihtoehtoja, joita keksin. Sille aamupala on ruoka siinä missä lounas ja päivällinenkin ja voi olla esimerkiksi kanaa ja riisiä. Eikä siinä mitään, syököön mitä haluaa ja kokkailkoot heti aamusta, jos jaksaa. Ongelmia tulee vain silloin, kun esimerkiksi viikonloppuaamuna minä nautiskelen kotona rauhassa aamupalaa ja sitten päätetään vaikka lähteä kaupungille ja syömään. Rio haluaisi mennä heti, jotta pääsisi syömään aamupalaa ja minä olen vasta syönyt omani ja odottelisin mielelläni lounaaseen asti. Ei oo helppoa ei... Harmittavaa on myös se, että rakastan brunsseja ja aamupalabuffetteja, mutta niihin meno on Rion kanssa vähän rahanhukkaa, sillä hän syö niissä ehkä vain jotain vesimelonia ja munakokkelia ja ihmettelee missä se riisi on.

IMG_2705

Rion ostoksia Aasialaisesta kaupasta, jossa se tykkää käydä.

Mä tykkään tosi paljon kalasta ja katkaravutkin maistuu, mutta en oikein tykkää mistään muista merenelävistä. Ne on musta sen verran ällöttävän näköisiä, etten oikein haluaisi edes maistaa... Rapuja oon kerran syönyt, mutta ne näyttää musta liian eläimiltä (sanoo tyyppi, joka syö kyllä kaikkea lihaa, hehe). Mustekalat, simpukat jne. on ihan ehdoton nou nou mulle. Rio puolestaa rakastaa kaikkia mereneläviä ja sen suosikkeja ovat kalmarit (squid), joita se tykkää syödä vaikka raakanakin. Onhan se ihan ymmärrettävää, jos on koko elämänsä asunut merenrannassa, josta niitä saa tuoreena.

Oon siis tottunut, että Rio kokkailee kotona kaikenlaista, mistä mä en niin innostu. Se aina kyllä kysyy multa, että haluanko maistaa, jos se kokkaa jotain uutta, mutta voin onneksi vedota siihen, etten voi, kun ruoka on liian tulista mulle. Eilen tuli kuitenkin aika yllätys, kun Rio soitti mulle yhdestä Aasialaisesta kaupasta, että haluanko syödä sammakonreisiä. Anteeks mitä?? Juu en halua. Kohteliaasti se kuitenkin kysyi, että saako kuitenkin ostaa niitä itselleen, kun halpaakin olis. No siitä vaan, kunhan mun ei tarvii niihin koskea.

Onnellisena se sitten tuli kotiin mukanaan kilo pakastettuja sammakonreisiä! Tiedän kyllä, että sammakonreidet on hienoa ja kallista gourmet-ruokaa, mutta en siltikään ollut kovin innostunut niistä...

IMG_2702

IMG_2703

IMG_2706

Ihan muhkeilta reisiltä kyllä näyttää...

Ja pitähän munkin sitten maistaa ihan pieni pala, etten olis ollut ihan nössö. Ja niin kuin olin kuullutkin, se maistui aika samalta kuin kana. Ajatus sammakosta on kuitenkin sen verran inhottava, että pysyn mielummin niissä kanoissa. Ja joo, tiedän kyllä, että samalla tavalla ne on eläimiä ja niiden syöminen on vaan tehty meille helpommaksi, kun ne on kivasti siivutettu valmiiksi fileiksi ja laitettu pakettiin. Oon myös huomannut olevani loppujen lopuksi aika pelokas kokeilemaan uusia ruokia, jos ne poikkeavat kovasti totutusta. Ehkä erikoisinta, jota olen syönyt, on kamelipihvi, joka oli tosi hyvää. Etanatkin on jäänyt maistamatta, vaikka niitä olisi ollut tarjolla...

IMG_2707

Siellä ne on lautasella. Mulle on myös vähän erikoista laittaa sammakkoa, katkarapuja, sardineja ja tempehiä samaan annokseen... Yksi liha riittää per lautanen, ellei olla buffetissa!

Onko joku muu syönyt sammakonreisiä? Tykkäättekö? Mikä on erikoisinta, jota olette syöneet?

13 kommenttia

  1. Olen syönyt sammakonreisiä ja ihan hyviä ne oli. Eksoottisinta, mitä olen syönyt, on varmaan joku hai tai kenguru, mutta niiden syöminen ei tuntunut mitenkään oudolta tai erikoiselta. Kananmaksa on ollut sellaista, joka itsestä tuntui oudoimmalta syödä eikä se oikein mennyt helpolla alas. Esimerkiksi hanhenmaksaa en koskaan söisi, mutta tämä on vain eettisistä syistä.

    En itse pystyisi kuvittelemaankaan, että heti aamusta söisin raskaasti riisiä ja lihaa. Edes pekonia ei tee koskaan mieli, vaan aamulla menee alas vain joku kevyt ruoka. Ja kamalaa, ettei voi oikein mennä yhdessä brunssille :D

    Meillä ei ole noin isoja ruokaeroavaisuuksia mun venäläisen miehen kanssa. Isoin ero on se, että venäläisessä keittiössä tykätään laittaa majoneesia/smetanaa joka ruoan kanssa. Oli kyseessä keitto, salaatti, liha, kala, kana, riisi, peruna tai joku jälkiruoka, niin majoneesi nostaa sen heidän mielestään uuteen ulottuvuuteen. Mun mielestä se on niin kuin ketsuppi: sopii joidenkin ruokien kanssa, mutta laitettuna kaikkeen peittää ruoan oman maun alleen. Majoneesi tekee myös ruoasta niin rasvaista, että ainakin tällaisellä tottumattomalla tulee vähän huono olo, jos joka ruoassa on ollut majoneesia tai smetanaa. Itse ottaisin niin mielelläni salaatin esimerkiksi pelkkänä raikkaana salaattina, mutta ei. Meillä on aina jääkaapissa virolaisesta kaupasta ostettua oikeaa majoneesia (suomalaiset ei käy), jota mies sitten läträä ruokiin. Itse onneksi voin syödä oman annokseni ilman sitä, joten "ongelma" ei ole meillä mikään iso.

    VastaaPoista
  2. "Musta aamupala on ihana asia enkä ikinä jätä sitä syömättä"

    Miten on punaisen tai sinisen aamupalan kanssa?

    VastaaPoista
  3. Sammakonreisiä en ole maistanut ja jotenkin musta tuntuu että olen just vaan nössö enkä maistais... en suostunu Perussakaan syömään marsua vaikka sitä listalla oli. Krokotiilia olen maistanut ruokamessuilla ja se vielä meni vaikken usko syöväni sitä uudestaan. Olen myös maistanut mahalaukkua ja keuhkoja, mutta niistä en todellakaan pitäny. Se ajatus siitä mitä se on sekä koostumus on sen verran outoja ettei nappaa... Mutta on tässä kahden kulttuurin elossa oppinut pitämään erikoisemmistakin ruoista eri tavalla :D

    VastaaPoista
  4. Meitä suomalaisia moititaan kovasti jos haluamme syödä suomalaista ruokaa ulkomailla, mutta harva ajattelee sitä, että tämä on yleismaailmallinen juttu ja etenkin aasialaiset ovat hyvin nirsoja ruokansa suhteen. Me emme edes saa suomalaista ruokaa muualla, mutta kiinalainen ravintola löytyy joka paikasta. Suomalaisesta ruokakaupasta ei uskalla edes haaveilla.

    VastaaPoista
  5. Hyvä että näyttää toiselle puoliskolle kuitenkin löytyvän kattava ruokakauppa, josta saa omanlaistansa sapuskaa. :-)

    Vaikka meidän perheessä ollaan molemmat suomalaisia, niin mekin teemme monesti kaksi eri ruokaa, koska itse olen kasvissyöjä ja toinen puoliskoni sekasyöjä. Onneksi brunsseista ja buffeteista löytyy kuitenkin molemmille jotakin, niin ei tarvitse niitä jättää väliin. Maailmalla on kiva välillä niitä tuhtejakin aamiaisia syödä, mutta kiva on aina palata Suomeenkin kotoisan aamiaisen ääreen. :-)

    VastaaPoista
  6. Joo, on vähän tuttua. Japanilainen poikaystäväni syö aika usein riisipitoista ruokaa aamiaiseksi. Syö kyllä myös leipää ja jugurttia, mihin itse olen tietysti tottunut.

    Eksoottisin ruoka, jota olen maistanut on nuudeliannos, jossa oli joukossa hain lihaa. Ei se kovin erikoiselta maistunut. Lihoista syön vain kalaa ja kanaa, eikä mulla ole mielenkiintoa maistaa mitään muita eläimiä, ne jääkööt muille. Sammakonreisiä en pystyisi maistamaan.

    VastaaPoista
  7. Hai ja kenguru kuulostaakin ihan hyvältä, toisin kuin sisäelimet... Noi majoneesi ja smetana on vähän sama kun uppopaistaminenkin, että joskus voi olla ihan hyvää, mutten haluaisi tosiaan kaikkea ruokaani uppopaistaa tai majoneesilla kuorruttaa. Kuulostaa kyllä tutulta, että pitää olla joku tietty majoneesimerkki... Samaa käytöstä havaittu täälläkin. :) Kiitos kommentoinnista.

    VastaaPoista
  8. Sininenkin aamupala on ihan hyvää, mutta punaisesta en oikein tykkää. ;)

    VastaaPoista
  9. No en mäkään varmaan marsua söis, mut krokotiiliä vois vaikka maistaakin. Sisäelimet on musta aina ällöttäviä riippumatta mistä eläimestä ne on...

    VastaaPoista
  10. Toi on muuten ihan totta! Ei sitä nyt välttämättä lyhyemmillä matkoilla kotimaista ruokaa kaipaakaan, mutta kauemmin jos on jossain niin voi tulla ikävä...

    VastaaPoista
  11. Joo, täällä Helsingissä on kyllä tosi hyvin Aasialaisia ja etnisiä kauppoja. Aamiasbuffetit ja brunssit on siitä just ihania, et saa syödä kaikenlaista mitä arkisin ei tuu syötyä. Ja kaikki on tietysti kivasti laitettu valmiiks eikä tarvii tiskata. :)

    VastaaPoista
  12. Ai sun poikaystävä on japanilainen! En ollutkaan tajunnut. :) Hai ei tosiaan kuulosta ällöttävältä, vois vaikka maistaakin.

    VastaaPoista
  13. Juu, hän on. Ehkä aikalailla kyllä suomalaistunut jo. :)
    Mulla on itse asiassa vielä yksi tuollainen hainuudelisekoitus, mutta se on ehkä mennyt vanhaksi. Oon odotellut, että jos joku muu haluaisi maistaa sitä, mutta taisin odottaa vähän liian kauan. Voi se silti olla vielä hyvää, ehkä ;D

    VastaaPoista