Lasten synttäritarjottavat kerhossa/päiväkodissa, mikä on sopivaa?

Mä törmäsin tällä viikolla aiheeseen, josta sisäinen sokerinatsimutsini hieman pöyristyi... 

Mä pidin Alexan kanssa tosi tiukkaa linjaa sokerin suhteen pitkän aikaa ja se ei syönyt pariin ensimmäiseen vuoteen lähes tulkoon ollenkaan sokeria. Reilu pari vuotiaana se sai ekan kerran maistaa jätskiä ja siitä vähitellen muitakin herkkuja jonkin erityistilanteen tullessa eteen. Kakkua ja joulupipareita se taisi syödä yli 3-vuotiaana ensimmäisen kerran ja mehua sille on tarjottu ensimmäisen kerran 4v. synttäreillä. Karkkia Alexa on syönyt (mun tiedon mukaan) pari kertaa tässä nelivuotiaana. Ensimmäisen kerran Gugguun liikkessä se otti vaahtokarkkeja, vaikka kielsin ja toisella kerralla oltiin juhlissa, joissa en enää kehdannut kieltää, kun kaikki muutkin lapset söivät. 

Herkkuina meillä oli pitkään satunnaiset rusinat, mulberit tai taatelipatukat ja niihin Alexa tyytyi yllättävän pitkään. Saunajuomana on usein kookosvettä ja juhlissa meillä on ollut raakakakkua, popcornia, hedelmiä jne. Nyt viimeisen vuoden aikana mukaan on tullut ihan oikeitakin herkkuja, jotka on usein itse leivottuja vähän vähemmällä sokerilla, mutta myös ihan oikeaa jätskiä ja kakkuakin on syöty jo monesti. Olen yrittänyt opettaa Alexalle sellaista normaalia suhtautumista herkkuihin, jonka takia en ole halunnut kieltää aivan kaikkea, vaan opettaa, että välillä voi herkutella, mutta ei joka päivä.  Mutta esim. mehuja, limsoja ja karkkeja en tule lapsilleni luultavasti koskaan tarjoamaan, ellei ole "pakko", sillä ne ovat mielestäni aivan turhia.  Alexan 4-v. juhlissa meillä nyt oli mehua, kun ajattelin vieraiden kaipaavan sitä. 

Ja olen ihan tyytyväinen kuinka hyvin tämä sokeri-asia Alexan kanssa meni, vaikka kyllähän siitä huomaa, että nyt kun se on päässyt herkkujen makuun, maistuisivat ne niin usein kuin niitä vain annettaisiin. Kai se vaan on ihmisen luonto... 

Korona-ajan ajatuksia

Moikka! 

Kappas, yli kuukausi kulunut viime postauksesta... Voisin syyttää jotain koronakoomaa, mutta mulla on ollut tässä jo jonkin aikaa tosi huono motivaatio kirjoittaa blogia. Mua ärsyttää tekniset ongelmat, joita mulla blogin kanssa on, kuten että en ole pitkään aikaan pystynyt vastaamaan blogin kommentteihin. Ja nyt myös mun Google Analytics on lakannut toimimasta... tai koko blogi on hävinnyt sieltä! En oo mikään tekniikkavelho, joten kaikkien tällaisen asioiden selvittäminen tuntuu välillä ylivoimaiselta... 

Kaipaan vähän Wordpressiä, jossa mun blogi oli Rantapallon aikoina ja aloin elättelemään toiveita siirtyä ehkä uudestaan sinne Bloggerin sijaan. Pitää selvitellä olisiko se mahdollista... olisi nimittäin ihana aloittaa vähän niin kuin "puhtaalta pöydältä" blogin kanssa. Kirjoitusideoita nimittäin kyllä olisi!

Vaikka blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, olen ollut sitäkin aktiivisempi Instagramissa. Se on niin kiva ja nopea ja sinne tulee päivitettyä jotain lähes päivittäin. Ja olenkin monesti miettinyt pitäisikö vain lopettaa blogi ja keskittyä Instaan, mutta välillä kuitenkin kaipaan pidempien juttujen kirjoittamista. Ja blogissa on kivaa se, että postaukset pysyvät tallessa ja ovat löydettävissä Googlen kautta, toisin kuin Instassa, jonne ne tavallaan häviävät hetkessä. 

Mutta jottei koko postaus menisi vaan tästä aiheesta valittamiseksi, niin kerronpa vähän meidän kuulumisia!

Meidän korona-kuulumisia

Moikka! Ajattelin tulla kertomaan vähän meidän korona-ajan kuulumisia ja ajatuksiani, sillä tuntuu aika vaikealta kirjoittaa mistään muustakaan...

Me ollaan toistaiseksi pysytty kaikki terveinä, joten Riolla on jatkunut työt aivan normaalisti, mutta mun työt loppuivat viime viikolla.  Pidin yhden venyttelytunnin FB livessä, joka oli mulle jotain aivan uutta ja se olikin aika hauska kokemus! Ja tällaisia etätreenejä on vielä tulossa lisääkin, sillä mun työpaikat on nyt toistaiseksi kiinni. 

Kotona lasten kanssa on mennyt ihan jees, sillä eihän tää poikkea niin paljoa siitä ajasta, kun olin vielä äitiyslomalla. Alexa käy edelleen metsäkerhossa, jossa aiotaan se pitääkin niin kauan kuin se järjestetään ja jos pysytään terveinä. Alexan harrastukset baletti ja sirkuskoulu on tietysti peruttu. Ja tottakai arkea muuttaa se pikku juttu, ettei mihinkään muualle kuin ulkoilemaan ja kauppaan  liikuta...

Perhekuvaus miljöössä

Kaupallinen yhteistyö: Theresa Becker

Me ei olla koskaan käyty oikealla valokuvaajalla ottamassa lapsista kuvia tai perhekuvauksessa. Jotenkin ei olla raaskittu, vaikka usein olen muiden kotona ihastellut upeita kehystettyjä ammattilaisten ottamia kuvia. Tykkään kuvata lapsia, mutta olen kuitenkin siinä vielä aivan amatööri ja kuvien onnistumisesta ei ole koskaan takeita. Varsinkin tähän vuoden pimeimpään aikaan on ollut todella vaikea saada itse otettua hyviä kuvia. Ja olisihan sitä tosiaan ihana saada joskus kuvia, jossa oltaisiin yhdessä koko perhe.

Niinpä olin hyvin ilahtunut, kun sain yhteydenoton espoolaiselta valokuvaaja Theresa Beckeriltä ja kutsun tulla perhekuvaukseen. Kutsu tuli itse asiassa jo ennen joulua ja päätimme pitää kuvaukset lumen tultua. Mutta eihän sitä lunta sitten koskaan tullutkaan... Oli vain pitkään totaalista harmautta.

Podcasteista helpotusta vanhemmalle lapsen nukutukseen : 6 suosikkiani

Mä löysin vähän myöhään podcastit ja äänikirjat, sillä aloin vasta Lunan synnyttyä kuuntelemaan niitä illan nukutus- ja imetyshetkissä. Vähän jopa harmittaa, etten aiemmin tajunnut niitä kuunnella, sillä niistä olisi Alexan kanssa ollut suuri ilo, kun sen nukuttamiseen sai käyttää kolmatta vuotta tunteja joka ilta... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja vaikka Lunan nukuttamiseen ei yleensä tarvitse niin kauaa käyttää, menee siihenkin yleensä 15min-1h. Joten ajattelinpa vinkata muutaman podcastin, joita oon kuunnellut, josko niistä joku toinenkin illan pimeydessä pitkiä hetkiä viettävä äiti (tai miksei tietysti kuka tahansa muukin) saisi inspiraatiota!